1 v 4kk kiusaa koiraa eikä tottele - vinkkejä ja APUA kaivataan!!
Hei
1 v 4 kk lapsemme on keksinyt uuden villityksen - koiran kiusaamisen. Koira on kiltti, mutta pelkää vähän lasta, koska tämä on niin kovakourainen. Nyt lapsi sitten juoksee koiran perässä, vetää hännästä tai korvasta tai huiskii kuonoon. Ja minulta menee tässä vaiheessa kuppi aivan täydellisen nurin, hermostun tästä aivan valtavasti. En koskaan muulloin huuda lapselle (koska vihasin isäni tapaa), mutta tässä kohdassa myönnän karjuneeni pää punaisena (aivan 1 v 4 kk tasolla).
Mutta auttakaa nyt, miten saan lapsen lopettmaan moisen. Tämä villitys on nyt ollut pari viikkoa tosi paha, aikaisemmin ei juurikaan välittänyt koirasta tai ei ainakaan kiusannut sitä.
Olen yrittänyt sano tiukasti ei ja otan lapsen syliini enkä päästä häntä heti pois. Mutta kun hän pääsee pois niin hän juoksee suoraan koiran kimppuun. Lisäksi kun kiellän, niin hän vain nauraa. Pari kertaa minulla on käämi sitten palanut niin pahasti, että olen huutanut aivan kurkku suorana, että nyt sen koiran kiusaamisen on loputtava jolloin lapsi sitten alkaa itkeä (ja lopettaa kyllä kiusaamisen). En kuitenkaan halua, että huudolla tälläiset asiat ratkaistaan.
Ymmärrän toki, että 1 v ei vielä paljon käsitä, mutta sen verran ainakin käsittää, että äitiä on helppo provosoida tässä. Jos ei tule huomiota muuten, niin ainakin koiran kimppuun käymisellä tulee.
Aaarrrggh. Apua.
Nytkin koiraparka on eteisessä " turvassa" . Tänä aamuna taas alkoi heti tämä hännäveto...
Kommentit (8)
Onko sinulla mahdollisuutta järjestää koiralle omaa huonetta, vaikka tiläpäisesti? Hommaat oven eteen vaikka sellaisen puolamallisen lapsiportin jonka takaa koiran on helppo seurailla tapahtumia. Pidä koira pääasiassa siellä, aluksi vaikka lyhyitä aikoja kerrallaan jotta tottuu ajatukseen ja päästät koiraa lapsen seuraksi ajoittain. Ja heti kun leikki menee liian rajuksi niin koira omaan rauhaan ja portti kiinni.
Olen huomannut omasta koirastani myös sen, kun hermostun jostain, niin koira luikkii heti omaan huoneeseensa koska tietää että siellä saa olla rauhassa.
En usko että muu auttaa nopeasti, kuin laittaa koira jonnekin minne lapsi ei yllä. Jos koira kärsii siitä että se on suljetun oven takana, voit hankkia vaikka oviportin jonka takaa se näkee teidät mutta jota lapsi ei saa auki. Tai jos lapsi ei vielä pääse esim. vanhempien parisänkyyn, anna koiralle lupa nukkua sillä. Koiran kiusaaminen kyllä loppuu aikanaan, mutta sitä voi edesautta vaikka niin, että aina kun sinulla on aikaa, yritä opettaa lapsi paijaamaan koiraa. Eli otat ihan kädestä kiinni ja näytät miten silitetään ja " voi, miten koira tykkää" . Silittele myös usein itse koiraa malliksi.
Tuo huutaminen kun lapsi kiusaa koiraa on varmaan huonoin mahdollinen reaktio. Se saa koiran luulemaan että nyt tapahtuu jotain tosi kauheaa ja se taas lisää koiran pelkoa - ja pahimmassa tapauksessa johtaa jossain vaiheessa siihen että se alkaa puolustautua. Yritä jatkossa vain nostaa lapsi pois ja mennä sitten silittelemään ja kehumaan koiraa. Näin lapsi ei saakaan huomiota ja hälyä aikaan koiran kiusaamisella vaan päin vastoin menettää huomion koiralle.
Muistan lukeneeni Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta vastaavasta kissan kohtelusta. Tosin lapsi taisi olla pienempi.
Wahlgren neuvoi näyttämään ihan kädestä pitäen, kuinka eläintä kohdellaan. Hermojahan se vaatii, kymmenistä toistoista puhumattakaan. Eli kun lapsi haluaa kiusata koiraa, niin ota lapsen ranteesta kiinni ja ohjaa lapsi paijaamaan koiraa asianmukaisesti. Kehu taaperoa (vaikka oikeasti itse teetkin kaiken työn) ja kerro että " nääääin koiraa silitetään, nyt koira tykkää" . Yritä olla tekemättä kovin suurta numeroa koiran kiusaamisesta, sen sijaan vahvista positiivista käyttäytymistä vaikka väkisin.
Meidän kohta 2-vuotiaamme on aina ollut kiinnostunut koirista, vaikkei omaa koiraa olekaan. Muutamalla tuttavallamme on koiria, joihin hän on päässyt tutustumaan. Vaikka kohtaamiset ovat sujuneet pääasiassa hyvin, pari kertaa koira on ärähtänyt lapselle (vaikkei olekaan yrittänyt purra). Tavallaan ärähtäminen on hyvä juttu, sillä näin lapselle käy helpommin selväksi se, etteivät luontokappaleet tykkää ihan mistä tahansa. Minkään sortin koirakammoa ei ärähtely ole näyttänyt aiheuttavan.
Meillä auttoi se, että kädestä pitäen näytettiin, kuinka kissaa silitetään nätisti ja kerrottiin kuinka paljon kissa tykkää, kun sitä silitetään, kuten Annivannikin (muistaakseni) tuossa kirjoitti. Nykyään (1v10kk) osaa jo silittää ja paijata killejä kunolla, mutta joskus saattaa vieläkin ottaa hännästä kiinni aika kovasti, kun oikein innostuu. Kissat onneksi pääsee karkuun hypäpämällä jonnekin korkealle, kun kohtelu käy liian rankaksi.
En osaa sanoa muuta lohdutukseksi, kuin että kyllä tuo ajallaan menee ohi, rankkaa vain kun joutuu vahtimaan lasta ja koiraa. Koita jaksaa!
Ihan ehdottomasti sinun on järjestettävä koiralle paikka, minne se pääsee turvaan. Sitten tietenkin jo muiden mainitsema asia eli näytät mallia, miten koiraa silitetään. Meillä on 1v.5kk. tyttö ja muuten aivan saman ongelman kanssa painitaan, paitsi että meillä on kissa. Ja meillä on pakko ollut ottaa rangaistus käyttöön. Jos tyttö käsittelee asiattomasti kissaa, eikä piittaa kielloista, niin laitetaan hetkeksi syöttötuoliinsa istumaan. Tuoli siirretään vain pöydän äärestä pois. Ei itse pääse siitä kunnolla pois ( Stokken tuoli ) ja istuu siinä korkeintaan minuutin. Mutta toimii...ainakin hetken. Siihen jää kiusaaminen siltä erää ja seuraavalla kerralla kun on taas kissan kimpussa, niin varoitetaan että ellei lopeta joutuu tuoliin. Monesti puistelee päätään ja lopettaa.
Koiralle kannattaa järjestää turvapaikka jonne lapsi ei pääse - niinkuin tuolla jo neuvottiinkin - ja toisaalta olisi hyvä jos koira kommentoisi itsekin että nyt riittää, enkä tarkoita tällä sitä että koira puree lasta vaan varottaa. Sekään ei tosin aina tehoa nimim. kokemusta on. Koiran liikkuminen poispäin saattaa provosoida ja innostaa lasta että koira haluaa leikkiä hänen kanssaan.
Menkää yhdessä lapsen kanssa koiran luokse kun lapsella ei ole se villein hetki päivästä ja menette hoitamaan koiraa yhdessä. Opeta miten koiraa paijataan, annat vähän harjata, ja sitten jätetään koira rauhaan taas.
Meillä oli pojan (3v) syntyessä 3 koiraa (sekarotuinen & 2x rottis) joista vanhin (sekarotuinen) poistui kuukausi pojan syntymän jälkeen ja jäljelle jääneistä vanhin viime talvena, ja nyt on talossa 5v narttu ja pentukoiraa odotellaan vuodenvaihteeseen. Tuo viime talvena poistunut koira oli 100% luotettava, koskaan missään tilanteessa se ei pojalle murahtanut, ei edes silloin kun oli jo todella kipeä, mutta jos lapsen leikit ja kohtelu muuttuivat liian koviksi, se nousi ja käveli tiehensä. Ja pojan syntymää ennen koira inhosi lapsia yli kaiken, mutta omaa se olisi varmaan kohdellut pentunaan jos olisi sallittu. ;-)
Tämä nuori koira joka minulla nyt on, on huomattavasti tiukkapipoisempi eikä siedä yhtään että hänen yli kävellään, kiskotaan tai muutenkaan käsitellään kovakouraisesti, vaan rähähtää heti; ei pure. Leikkii kuitenkin pojan kanssa erittäin nätisti palloleikkejä kunhan ei satuteta. Poika tosin ei näistä rähähdyksistä enää juuri piittaa, vaan nappaa koiraa pannasta ja kiikuttaa koiran petiin.
Koira onkin pääasiassa omissa oloissan avoinaisen portin takana josta näkee koko ajan mitä sisällä tapahtuu kun ollaan kotona. Pihalla on meidän kanssa vapaana, pääsee lenkeille, treeneihin, ja kun poika menee nukkumaan pääsee koira vapaasti liikkumaan koko huoneistossa. Poika saa auttaa koiran hoidossa, harjata, antaa ruokaa ja omana bravuurinaan on vaihtaa koiralle pihatarhaan vesikuppi! Koira kun on tarhassa työpäivän ajan.
Nyt kun pentu tulee taloon vuodenvaihteessa, aion tehdä niin pojalle kuin pennullekin selväksi sen että pentu ei ole leikkikalu ja poika taas ei ole pennulle purulelu. Ja vielä kun joukkoon mahdollisesti syntyy vielä vauva alkuvuodesta, niin vauhtia tuskin puuttuu elämästä! Onneksi asutaan täällä maalla omassa rauhassa. :-)
Hei ja kiitos vastauksista.
Tuon huutamisen kohdalla olen itsekin samaa mieltä, sitä en halua tehdä a)koska inhoan huutamista b)koira ei tajua, että mitä tuo nyt tuossa keuhkoaa, onko tässä jotain vaarallista tulossa. Lisäksi huomasin, että se provosoi myös lasta - kun menee koiran kimppuun, niin varmasti tulee mammalta huomiota.
En oikeen tiedä miksi laspi alkoi tähän leikkiin. Tähän asti on taputellut koiraa tosi nätisti. Täytyy vaan jatkaa noita harjoituksia, että miten sitä koiraa käsitellään. Tähän asti on leikkinyt koiran kanssa ja silittänyt ja taputtanut. Sen olen huomannut, että kun koira juokseen lasta karkuun, niin se innostaa lasta. Jee, kiva leikki, tuo juoksee ja minä perään.
Meillä koira on sellainen kiltti maailman pitkäpinnaisin otus, joka ei ole ikinä muahtanut kuin korkeintaan yli-innokkaille kosijoille.
Olen välillä laittanut koiran eteiseen, josta se näkee olohuoneeseen ja keittiöön ja vaunut+nojatuolin+ompelukonepöytä virityksen eteen niin että lapsi ei pääse koiran luo. mutta mutta.. koira on sellainen seura(aja)koira, että haluaa itse tulla sieltä pois, haluaa olla siellä missä tapahtuu.. Ja siis eteinen ei ole mikään metri kertaa metri koppero, vaan sellainen isompi.
Koiralla on myös oma paikka, jossa sitä ei saa häiritä, sen olemme opettaneet lapselle, mutta tämän hännävetoleikin lisäksi hän on mennyt sinne säätämään (mitä ei ole tehnyt aikaisemmin). Täytyy varmaan siirtää ainakin tuo koiran oma paikka sellaiseen paikkaan ettei lapsi sinne yletä.
Kiitos teille vastauksista, täytyy jatkaa harjoituksia!
Meillä sama pattitilanne kuin ketjun aloittaneellakin. Kotona on 3v ja 1v lapset ja koira ja 9vk pentu. Äidillä on hermot piukeena kun vanhempi käsittelee holtittomasti ja kovakouraisesti. Ymmärrän täysin miksi välillä vaan pimahtaa ja huutaa pää punaisena, kiusaaminen kun voi tuottaa myöhemmin ikäväviä tuloksia ja varsinkin pienelle kehittyvälle pennulle jalkojen repiminen ja muu älyttömyys vakavia kehitysvaurioita. Jotain siis pitäisi pystyä tekemään ja mieluiten heti. Huoh. Pennulle toimii hyvin häkki (sisätiloissa siis), se on sen oma pakopaikka eikä sinne saa lapset mennä silloin kun pentu nukkuu. Häkin ovi on siis aina auki. Tämä on suht hyvin toiminut ehkä siksi että se on vähän piilon vieressä ja me ei olla tehty siitä erityistä numeroa. Pentu ikään kuin unohtuu lapsilta kun sitä ei näe. Meillä toimii myös nurkka rangaistus. Selvittämis/sovittelu metodi; miksi koiraa ei saa vääntää hännästä tai miksi koiran päälle ei saa ajaa potkumopolla, ei ainakaan vielä ole kantanut hedelmää. Eikä myöskään ns.empatiaan vetoava; katsoppa miten surulliseksi koira tuli kun löit. Lapsen osallistuminen koiranhoitoon on mieleistä, makupalan anataminen, taluttaminen jne. mutta siinäkin on omat vaaransa. Vanhempi lapsi jäi kiinni kun oli leikkaamassa pennulta kynsiä! Oli tuolin avulla ottanut kaapista kynsisakset. Ja makupaloja tipahtelee turhankin helposti. Eli lapset kyllä tykkää koirista, koirat lapsista, mutta kyllä tällähetkellä melko ristiaallokossa mennään. Toivotaan että tähän auttaa ainakin se aika. Itsestä tuntuu että meidän ympärillä on joku negatiivinen kehä ja äidin hermojen pettäminen ruokkii lasta kiusaamaan koiraa. Varmaan 80% tässä on kiinni huomionhausta ja turhautumisesta. Ehkä pitäisi vaan lopettaa kieltäminen ja lähteä lasten kanssa katsomaan vaikka koiranäyttelyä tai tottelevaisuus kisoja. Talvella pulkan veto oli muuten kova juttu. Mutta voin sanoa että pentu ja pikkulapsi on aika haastava tilanne kaikkenkaikkiaan, tosin tuntuu että pentu osaa leikkiä suht hellästi pienimmän lapsen kanssa, eikä suurempia hammasteluongelmia ole vielä ollut. Saas nähdä miten on asiat kun koiralla on murkkuikä. Muillekin pentu,koira & lapset talouksille pitkää pinnaa, sitä kai tässä eniten tarvitsee. Maalla asuvilla on se iso etu että siellä on tilaa...jonne mahtuu myös sitä ääntäkin ;)