Täytyykö 3-4kk vauvan nukkua jo heräämättä läpi yön?
Tuttavapiirissämme on jonkin verran samanikäisiä vauvoja kuin omani 3,5kk. Ihmetellen kuuntelen äitien kertomuksia siitä kuinka rasittavaa on kun vauvat heräävät kerran tai jopa kaksi kertaa syömään yöunien aikana. Tuntuu myös olevan hirmu kiire aloittaa kiinteät, jotta nyt alkaisi nukkumaan kunnolla!
Hmmm. Itseäni ei haittaa ollenkaan että vauva herää syömään yleensä sen kaksi kertaa yössä, joskus tosin vain kerran. Imetän eikä meillä ole vielä maisteltu mitään kiinteitä, velliäkään. En ole ohjelmoinut niitä edes lähitulevaisuuden suunnitelmiinkaan. En ole myöskään osannut olettaa että tämänikäinen vielä nukkuisi säännönmukaisesti täysiä öitä, vaan mielestäni on aivan normaalia että näin pieni vauva syö vielä yöllä.
Miten siis on? Nukkuvatko teidän samanikäiset jo koko öitä? Ovatko jo saaneet kiinteitä, ja onko sillä ollut asiaan merkitystä?
Aivan mielenkiinnosta näitä asioita kysyn. Taidan muutenkin olla nyky-yhteiskunnassa poikkeava, pehmeiden arvojen kannattaja. Kuulen nimittäin paljon valitusta ympärilläni myös siitä, miten rasittavaa on kun vauva vaatii syliä vähän väliä ja kuinka kiinni pienen vauvan hoidossa on. (Toki siis itsekukin varmasti valittaa sillon tällön huonona päivänä väsyneenä moista, mutta eri asia kun valitus on jatkuvaa) Minua kun ei haittaa myöskään se, että vauva viihtyy paljon sylissä (liinassa) tai se etten nyt näiden kuluneiden 3.5 kuukauden (!!) aikana ole juurikaan saanut vielä sitä kuuluisaa omaa aikaa. Nämähän ovat niin hetken pieniä! Sorry, tämä oli jo vähän OT alkuperäisestä aiheesta. Mutta kiinostuneena jään siis odottamaan muiden kokemuksia :)
Kommentit (13)
... en ainakaan osaa pitää poikaani (vajaa 5 kk) millään lailla " epänormaalina" , kun hän syö pari kolme kertaa yössä edelleen. Toki muistelen lukeneeni, että puolen vuoden liepeillä vauvojen pitäisi jaksaa kylläisyyden puolesta nukkua läpi yön - mutta sittenhän saattaa tulla heräämisiä muista syistä ihan yhtä lailla.
Musta myös tuntuu, että pieni valittaminen kuuluu nykyään vähän asiaan, jotenkin. Onpa tullut kyllä itsekin todettua että on siinä niin kiinni ja taas on saanut kannella ja että tää ei kyllä viihdy yksinään. En sitten tiedä, onko se suoranaista valittamista :). Mutta niin se vain kyllä on, että kun tästä jaloilleen nousee, niin varmasti tulee monet kerrat vielä ajateltua, että olipa kaikki helppoa, kun vaavi oli vielä nyytti sylissä...
Välissä oli jo parempikin aika, jolloin hän söi vain kerran. Nyt syö vaihtelevasti 1 - 3 kertaa yössä. Kiinteitäkin meillä maistellaan, mutta niistä en odota pikaista apua yöuniin. Pikemminkin pelkään niistä tulevan vain lisää heräilyä, kun masu totuttelee vieraisiin aineisiin. Näin oli ainakin esikoisen vauva-aikana.
Kyllähän se vauva-aika tosi sitovaa on ja varmasti se tulee monelle yllätyksenä, miten kiinni vauvassa joutuu olemaan. Minä en koe asiaa rasittavana tämän kakkosen kanssa, kun olen jo tottunut siihen, että olen äiti 24/7. Mutta esikoisen kanssa oli rankkaa sopeutua tilanteeseen. Hän oli vielä enemmän sellainen sylissä kannettava ja viihdytettävä tapaus. Hyvähän se on, että tunteistaan voi toisten äitien kanssa puhua.
En murehdikaan! :) Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Halusinkin vain mielenkiinnosta kuulla miten on muiden samanikäisten kanssa ja herätellä keskustelua.
ap
Marle: " Kyllähän se vauva-aika tosi sitovaa on ja varmasti se tulee monelle yllätyksenä, miten kiinni vauvassa joutuu olemaan. ------Hyvähän se on, että tunteistaan voi toisten äitien kanssa puhua. "
Totta! Esitin asian ehkä liian kärkkäästi. Niinkun sanottua, tuleehan sitä itsekin valitettua _välillä_ . Helppo kai kirjoittaa nyt kun takana on ollut itsellä " helppo" päivä ilman suurempia kitinöitä ;) Tottakai on hyvä että asioista puhutaan. Ja en myöskään mitenkään aliarvioi tai väheksy baby-bluesia, masennusoireita, väsymystä yms. tai ettei tuolllaisia tunteita saisi kokea! Tarkoitin viestissäni sellaista turhan valittamista joka oikein paistaa läpi..äääh, vaikea selittää.
Tuon ikäisenä meidän poika (nyt9kk) heräili vielä 3-5 kertaa yössä syömään. Syömiset lopetettiin 6kk iässä kun ei lapsi enää nälkäänsä tuttipulloa tarvinnut (20ml söi 45 min aikana..) ja sai jo tuhdimmat sapuskat päivän aikana (2xpuuro ja 2xperuna yms.), joten silloin lopetin tuttipulloilut yöllä kertaheitolla.
Kyllä kai minunkin anoppini on muistanut useasti mainita kuinka hänen poikansa on 3 kk ikäisenä nukkunut vähintään 8 tunnin yöunet putkella...tosin onkohan 30 vuotta kullannut muistot, kenties...heh...??
Lapsemme on tuon ikäisenä nukkunut tissi suussa. Ihmetellen kuuntelen vauvoista jotka herää vain 2-3 kertaa yössä. Tyttäreni alkoi nukkumaan ehjiä öitä 1,5v. Nautitaan vauva-ajasta, heräilyiden kanssa tai ilman, se on niin tolkuttoman lyhyt aika! :) Tosin levänneenä siitä varmasti nauttii enemmän! ;D
Jos nyt muistan oikein, niin tuossa 3-4kk iässä meidän poika nukkui yhdellä syötöllä eli heräsi siinä 04-05 tienoilla maitohörpyille ja jatkoi uniaan. Omaan sänkyyn siirtyi 2,5kk iässä ja siitä asti mun mielestä koko perhe nukkui paremmin eli rauhallisemmin ja vähemmän heräillen.
Yösyöminen meillä taisi loppua siinä vajaa 5kk iässä, jolloin nukkui muutaman viikon läpi yön. 5kk jälkeen alkoivat kuitenkin ne liikkumisen " riemut" eli heräilee edelleen 1-3krt yössä kun on möngertänyt itsensä jumiin jonnekin pinniksen kulmaan. Siitä tosin " selviää" nopeasti eli laittaa vaan pikkumiehen takaisin keskelle sänkyä, peiton päälle ja hän jatkaa uniaan saman tien. Ruokaa meillä ei öisin ole siis tarjoiltu pitkään aikaan, eikä sitä tarvitakaan.
Kyllä mä ainakin olen marmattanut koko mamma-ajan milloin mitäkin: väsymystä, tylsistymistä, " pää hajoo kun toi kakara vaan kiljuu" , " en pääse ikinä mihinkään" jne. Mutta en silti koe olevani mikään kovien arvojen kannattaja. Jos olisin töissä, niin silloin tulis varmaan valitettua kiirettä, v-mäistä pomoa, ärsyttävää työkaveria jne... ainahan sitä jotain keksii. heh heh.
Mun piti laittaa, että meidän poika siirtyi 2,5kk iässä omaan huoneeseen. Omassa sängyssä on nukkunut aina. Meillä oli sellainen vuokrattava vaavi-sänky omamme vieressä, mutta 2,5kk iässä se alkoi olla hieman pieni pojalle, joten siirtyi omaan huoneeseen ja " isoon" pinnikseen.
Timbaali, olipa kiva lukea viestiäsi!
Minä olen kanssa ihmetellyt, kun ainakin jotkut äidit valittavat aika pienistä ja kaipaavat niin kovasti omaa aikaa. Tietysti se riippuu kovasti vauvan hyväntuulisuudesta ym, mutta minua esim. ei yhtään haittaa että poikani syö edelleen, neljän kuukauden iässä parin kolmen tunnin välein päivin ja öin. Myös kannan häntä paljon mukanani, sylissä tai liinassa, enkä ole juuri erossa ollut. Mutta ei mua kyllä huvitakaan - minusta juuri tämä, poikani kanssa oleminen ja hänen kehityksen seuraaminen - on tällä hetkellä sitä minun omaa aikaa, sitä mitä haluan ja rakastan! Tietysti välillä on ihana päästä vaikka miehen kanssa kahdestaan saunaan yms, mutta kyllä sen noihin parin tunnin rakoihin ehtii sovittamaan. Ja meillä kuitenkin kun poika nukkuu yöt sikäli hyvin, että herää vain syömään ja nukahtaa heti perään, niin ainahan sen voi imettää vaikka kesken saunomisen ja jatkaa sitten taas!
Tämmöstä meillä, kiva kuulla ettei kaikki muutkaan yritä vielä pidentää yöunia kaikin keinoin tai muutenkaan koe sitä niin raskaana. Mutta kuten sanoit, helppoa se silloin on kun ei väsytä (saan hyvin unta pätkissäkin) ja vauva on muuten kovin helppo ja aurinkoinen. Eli kaikki kunnia ja valitusoikeus niille, joille todella yöheräämiset ovat ongelma, eivätkä vain harmi.
Sannima
...että meillä vauva on vielä täysimetyksellä, eikä kiinteitä meinata aloittaa ennen kuin suositellaan.
S
viimekkin yönä 6 kertaa syömään... :(
Ihmiset vaan on niin erilaisia. Toiselle voi ottaa tosi koville, se ettei saa kunnon yöunia 3-4 kuukauteen, toinen ei ole siitä moksiskaan. Äitejä, vauvoja ja elämäntilanteita kun on niin monenlaisia. Mä en ainakaan voi sanoa, että pystyisin nauttimaan lapsista täysipainoisesti (meillä siis 3,5kk vauva ja 3v) jos yöllä pahimmillaan tunnin välein pitäisi hyssytellä/syöttää tms.
Enkä mä haluaisi millään suostua näiden " kovien ja pehmeiden" arvojen vastakkainasetteluun. Meidän poika on vauvasta asti nukkunut omassa sängyssä, ja kunhan yöt alkaa sujumaan ilman syömisiä, siirtyy omaan huoneeseen. Täysimetyksellä oltiin eiliseen asti, kun poika parin viikon hyvien yöunien jälkeen alkoi nukkua kamalan levottomasti (sekä yöllä, että päivällä). Joten velliä kokeiltiin eilen varovasti ekan kerran. Ja ikää pojalla vasta se 3,5kk. Enkä mä silti pidä itseäni mitenkään kovien arvojen kannattajana/pehmeiden arvojen vastustajana.
Mutta tosiaan, kaikki on niin suhteellista. Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, ei 3-4kk vauvan missään nimessä " pidä" vielä nukkua koko yötä. Ja musta on aivan upeeta, jos joku jaksaa sitkeästi heräillä yöllä pidempäänkin ja vieläpä nauttia vauva-arjesta. Hatunnoston arvoinen juttu. :) Mutta itse en voi sanoa siihen pystyväni. Ja kyllä mä myös tarvitsen " omaa" aikaa, etten täysin pimahda. Mulle on tosi tärkeetä, että " saan olla" muutakin kuin äiti, vaikka se toki ensisijaisesti olenkin. Mutta en halua unohtaa sitä ihmistä, joka olin ennen lapsia...
Ohhoh. menipä syvälliseksi. Pointti oli kuitenkin se, että tapoja on yhtä monta kuin ihmisiä, eikä ketään pidä tuomita siitä että tekee erilailla. (enkä tarkota, että kukaan tässä ketjussa olis niin tehnyt)Kaikille meille kuitenkin yhteistä on se, että vauva tai lapset ovat rakkain ja tärkein juttu, vaikka nää hoitohommat vähän erilailla hoidettaiskin. :)
Pjs
Vauvan ei " täydy" tehdä mitään, kaikki tapahtuu omalla ajallaan. Älä murehdi toisten kommentteja:)