vinkkejä mahdottoman nelivuotiaan taltuttamiseen!!!

" Päiväkodissa poika on aina kiltisti ja jopa syö reippaasti mutta kotona ei syö oikeastaan mitään."



Kirjoitit oikeastaan mitään.. syökö herkkuja? voisiko kaiken " ylimääräisen" jättää pois ja onko säännöllinen ruokarytmi.





" Alan itse olla raivon partaalla, myös psykologin juttusilla ollaan käyty."



Eikö psykologi antanut mitään neuvoja? Meillä nelivuotias käyttäytyy ajoittain samoin, mutta hiukan pienemmässä mittakaavassa. Olemme ottaneet käyttöön sen, että laitamme lapsemme omaan huoneeseensa/vessaan hetkeksi miettimään asioita kun on siinä pisteessä ettei kuule eikä näe mitään. Vessassa/omassa huoneessa hän sitten rauhoittuu. tämä on yksi keino, mutta epäilen että olettekin sen jo kokeilleet?

Onko poika aina käyttäytynyt samoin? Vai onko tapahtunut jotain? Päiväkodin/ryhmän vaihto, muutto, sisaruksen syntyminen yms? Joku syy yleensä pahaan oloon=huonoon käytökseen on. Poika ei ole hankala tahallaan vaan hänellä on paha olla. Saako vanhempien huomiota? Ja nimenomaan positiivista huomiota? pelaatteko pelejä yhdessä, luette kirjoja, leikitte, ulkoilette yms? saako fyysistä hellyyttä? Nukkuuko riittävästi? Suomessa lapsi ei kuole nälkään. Jos pojalla ei ole nälkä, en tekisi asiasta numeroa. Sillä vain kalastaa jatkossakin huomiota syömättömyydellä. Säännöllinen ateriarytmi ja ulkoilu yleensä pitävät lapsen syömisessä kiinni. Lapsi voisi myös päättää tietyssä rajoissa, mitä syödään esim. meillä ainakin auttaa vaihtoehdot, joista lapsi saa valita.Päiväkodissa käyttätyy hyvin, se on normaalia vieraskoreutta. Paha olo näytetään eniten ja useimmiten omille vanhemmille. Kumma, jos ette saaneet psykologilta apua. Syökä poika tarpeeksi kuituja, jos kakka kovaa. Ruisleipää, kaurapuuroa, vehnäleseitä ja vaikka luumuja ja rusinoita päivittäin. Pitäisi kakan kulkea ja ikävä kierre purkautua. Ummetukseen kannattaa puuttua heti, ettei pahene. Vaikka apteekin konstein: levolacia yms.

Tsemppiä!

Hyviä keinoja olitte antaneet. Monia olemmekin kokeilleet vaihtelevalla menestyksellä. Pojalle annetaan hyvin harvoin herkkuja. Siksihän tuo ummetus onkin vaivana varmasti kun kieltäytyy syömästä, varsinkin kaikkea kuitupitoista. Levolacia olen antanut myös ja jopa ruokaöljyä mutta poika silti pystyy pidättämään kakkaa, housuun tulee sitten aina sitä velliä... :( Täytyy nyt kärsivällisesti yrittää ja soittaa lääkäriin taas jos ei kotikonstein onnistu. Tuo käyttäytyminen varmaan johtuu osittain pikkusiskon syntymästä, tosin siitä on jo yli vuosi aikaa. Voiko mielestänne leikkiseura aiheuttaa todella huonoa käytöstä? Pojalla nimittäin on kavereina sisarukset joiden käytös on ihan kamalaa. Pahin vaihe on ehkä alkanut kun tutustuimme kyseiseen perheeseen. Lasten vanhemat esim. ovat sitä mieltä että jos toinen kiusaa, täytyy " vetää lättyyn" . He katsovat oikeudekseen myös kurittaa minun poikaani ja lyövät käsittääkseni omia lapsiaan. Tästä syystä aion katkaista heihin välit kokonaan. Mieleeni tulee myös vielä että olen ollut itse välillä masentunut ja hieman poissaoleva, johtuen lähinnä mieheni ja minun väleistä sekä heikosta rahatilanteesta. En anna lapsille huomiota niin paljon kuin voisin, myönnän sen. Poikaa varmasti ahdistaa myös kun isä on niin etäinen, samoin kuin minuakin, emme tee perheenä oikeastaan koskaan mitään, aina vain minä ja lapset. Tuntuu että perheessämme on kaikki sekaisin kun alkoi kirjoittamaan.... Tässähän näitä vastauksia taisi tullakin. Osaisiko kukaan sanoa mitä minun kannattaisi tehdä?

Oiskohan mitään ajatusta, ottaa yhteyttä neuvolan psykologiin ja käydä juttusilla koko perhe? Ja lyöviä lapsia ja vanhempia en kyllä sinuna tapaisi,varsinkaan jos löisivät vielä minunkin lastani. Mutta en usko, että tuo kyseinen perhe selittää pojan käytöstä varsinaisesti, onpa vaan rikkana rokassa. Jos miehesi on etäinen ja sinä väsynyt, etkä jaksa, niin huomionhakuhan kaiken selittää. Suosittelisin siis keskinäisten välien parantamista ja avointa juttelua. Kakassa voi olla fysiologistakin ongelmaa oikeasti, mutta joskus panttaaminen on merkki siitä, että lapsi yrittää kontrolloida edes jotain yms. On siis myös psyykkinen juttu.