Syömisongelmia 2-v. uhmiksen kanssa!
Auttakaahan nyt kokeneemmat, miten saataisiin syöminen taas tytöllä sujumaan.
Ongelma on se, ettei lämmintä ruokaa uppoa tytölle enää ollenkaan. Joka ruokailulla haluaisi vain pillimehua, keksiä, naksuja ym. Olemme kärsivällisesti selittäneet, että herkut kuuluvat vain välipalalle. Ruokailuilla ei nykyään suostu enää välttämättä edes maistamaan ruokaa. Syö vain vähän leipää ja haluaisi jälkiruokaa (ei joka kerta tarjolla), jota emme kuitenkaan suostu antamaan, jos ruokaa ei mene.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että pöytään tullaan ja vähintäänkin maistetaan ruokaa. Jos ruoka ei uppoa, sanotaan kiitos ja poistutaan pöydästä. Miehen mielestä lapsi pitäisi kuitenkin saada syömään, vaikka suostuttelemalla tai syöttämällä erilaisten leikittelyjen avulla ja tuloksena on yleensä huuto. Mielestäni ei myöskään pitäisi antaa muuta ruokaa, jos tarjolla oleva ei maistu. Olenko liian tiukka ruokailukäytännöissä?
Miten saada lämmin ruoka maistumaan? Pitäisikö jättää kaikki herkut välipalalta pois kunnes ruoka alkaa maistua? Pitäisikö ruualta jättää leipätarjoilu pois? Vai pitääkö sitä vain odotella, että joskus taas lämminkin ruoka maistuisi? Muuten en ihan näin huolissani olisi, mutta tytön paino tippui pitkän sairastelun aikana lähes kilon ja olisi kiva, ettei se jatkaisi enää tippumistaan.
Kommentit (3)
En oo varmaan sen kokeneempi ku sä mut Ei tosiaankaan kannata alkaa antaa uhmiksen " määräillä" . Oon samaa mieltä, että herkut pois kunnes alkaa syödä ruokaa ja leipä kannattaa antaa sitten , kun ruoka on syöty!
Meillä 2-vuotias tyttö on " huono" syömään. " Temppuilee" ja touhuaa kaikkea muuta ruokailun yhteydessä ja sit me muut jouduttais oottaa et voitais alkaa syömään jälkiruokaa. Mut ei onnistu :) oon alkanu tekee niin , että aletaan syömään me muut jälkiruokaa(jos on tarjolla) niin johan alkaa 2-vuotiaalle ruoka maistumaan. Ja jos ei syö niin ei saa jälkiruokaa. Ei tarvii montaa kertaa jättää ilman jälkiruokaa, kun alkaa maistumaan! Minusta et ole liian tiukka ruokalun suhteen.
Meillä on kanssa 2-vuotias uhma ikäinen tyttö, jolle lämpimän ruuan syöminen ei ole itsestään selvyys. Vaikka kuinka hänelle selittää, että ei sillon saa herkkuja(kun usein haluaisi keksiä, vanukasta, jäätelöä yms.) jos ei ole syönyt kunnon ruokaa niin ei se mene perille.
Kiltisti kyllä tulee ruoka pöytään kun on ruoka aika mutta monesti ei suostu syömään kuin muutaman lusikallisen.
Usein olemme ruvenneet kertomaan kaiken maailman juttuja tai kyselemään jotakin, että tyttö keskittyy ajattelemaan muuta ja äiti tai isä syöttää vaivihkaa eli siis " huijaamme" lapsemme syömään.
Aina sekään ei onnistu koska tyttö yksinkertaisesti vain kieltäytyy syömästä(tai alkaa huutamaan) ja koska meillä on pieni vauva, joka ei joka kerta odottele hiljaa,että isosisko saa syötyä.
Sitten kun aikuisilla on kahvi aika ja tarjolla on jotakin esim. keksiä, tyttö saa raivokohtauksen kun hänelle ei annetakkaan mitään VAIKKA selitämme ettei saa koska ei ole syönyt ruokaa. Ei anneta periksi ja tyttö kirkuu ja raivoaa.
En minä ainakaan jaksa " tapella" ja houkutella lasta syömään kaikin ihmeellisten konstien avulla vaan jos ei syö niin sitten ei syö. Kyllä on tullut sanomaan jossain vaiheessa, että on nälkä ja sitten taas tarjoan ruokaa.
Eli paino on normaali ja tiedän, että välillä olen itse vaatinut kohtuuttomia sillä, että lautanen pitäisi syödä tyhjäksi.
Nyt luotan siihen, että tyttö syö kun on nälkä ja jos ei syö niin silloin ei tipu jälkiruokia eikä välipalaherkkuja.
Puuro on tyttärellemme kaikista vaikein syötävä, mikähän lie siinäkin mutta siinä asiassa olen muuttanut " rutiineita" niin ettei joka ilta tarvi syödä puuroa(vaihtoehtoisesti esim. Leipää ja jukurttia) mutta aamulla on aina puuroa, söi tai ei.
Kiva tietää etten ole ainut joka kamppailee tälläisestä asiasta lapsensa kanssa:)
Ymmärrän täysin huolesi tytön ruokakapinaan. Meillä vanhempi on aina ollut huono syömään ja alipainoinen. Ruoka on pitänyt pakottaa syömään ja herkut jättää pois. Nuoremman (3v uhmis) kanssa mies kävi juuri iltapuurosta tahtojen taistelun. Poika pyysi puuroa ja kun sai sen olisikin halunnut jugurttin. Ei saanut ja kovan huudon jälkeen antoi periksi ja söi puuron. Mielestäni jos teidän uhmis on saanut päähänsä että vaan herkut olisi mukavaa syötävää, jätätte herkut pois kokonaan kunnes oikea ruoka alkaa maistua. Sen jälkeen herkku (pieni) voi olla satunnaisesti kiitos hyvin menneestä ruokailusta, mutta ei itsestään selvyys. Leipä kannattaa varmaan jättää pois kunnes ruokaa menee ja myöhemminkin antaa leipää mielummin vaikka välipalaksi kuin ruuaksi. Lapsi ei kuole nälkään muutaman paastopäivän jälkeen, vaikka me äitit niin monesti luullaan. Kun pari ruokaa jää väliin, niin eiköhän uhmiskin tajua, että ruoka on ihan hyvää. Tarjoa tämän " ruokakoulun " aikana helposti lämmitettävää perusruokaa (voit lämmittää vaikka saman ruuan pariin otteeseen), jossa ei ole mitään erikoisia mausteita tai muuta epäilyttävää. Missään nimessä ei kannata mennä mukaan uhmiksen yritykseen ottaa komento ja pallotella teitä vanhempia.
Onnea teille yritykseen.