Äiti alkaa oleen neuvoton...

Oletko koettanut niin, että pöydässä istutaan esim. puoli tuntia ja sitten lähdetään pois? Jos poika ei ole syönyt mitään, kun luulisi ruoan maistuvan seuraavalla aterialla.



Toinen juttu on se, että jos poika ei todellakaan syö juuri mitään, niin olisiko häntä syytä tutkia? Jos hän on vaikka allerginen tietyille ruoille, niistäon joskus tullut paha olo (mahakipua tms) ja nyt hän alitajuisesti muistaa nämä kokemukset?



Voimia!

Teepä " inventaario" siitä, mitä poika oikeasti syö. Syökö porkkanaa raakana? Syökö lihaa/kinkkua/munia/juustoa? Syökö hedelmiä/marjoja? Syökö verilättyjä/pinaattilättyjä/porkkanalättyjä?



Älä osta kotiin enää isoja määriä leipää ja herkkuja. Älä tarjoa herkkuja ja leipää lapselle pääsääntöisesti lainkaan. Tarjolle laitat hyvää, kunnollista ruokaa, mutta lapsi päättää itse, mitä siitä hyvästä ja kunnollisesta syö ja kuinka paljon.



Kun tarjolla on kasviksia eri muodoissa, proteiinipitoisia ruokia, hyviä rasvoja, maitotuotteita (joissa ei kohtuuttomasti sokeria), hedelmiä ja marjoja, niin lapsi syö ihan oman mielensä mukaan mitä haluaa ja sen jälkeen voit lakata murehtimasta. Lapsen kroppa kyllä ilmoittaa, milloin on nälkä ja mitä se tarvitsee, joten älä tuputa äläkä huolehdi liikaa.



Makeat jugurtit, mehut, vanukkaat, pullat, sipsit, limsat ja keksit voisi jättää ihan kokonaan pois. Varmaan oletkin säännöstellyt niitä.

kun tämä mun neljäs lapsi (3v) on aina ollut hyvin pieniruokainen vaikka kyllä on syönyt (hänen annos voi olla pieni peruna ja puolikas lihapulla) päivittäin, mutta kun vertailin alussa sisaruksiin niin...

Hän kasvaa (14kiloa) hyvin. Miten sun poika kasvaa? Jos on 2v syönyt ihan hyvin oletan että hänkin varmasti 14-15 kiloinen? Vaikka kuinka tästä stressaa ja yrittää kaikkensa en usko että voi mitään asialle. Anna ajan kulua, älä pakota, anna olla syömättä, katso että nestettä kuitenkin juo. Mun kaverin tyttö pienenä ei syönyt MITÄÄN, se on ihan totta (kerran äiti oli tsempannut 4 tuntia ennen töihinlähtöä ja tulos oli 1!!! makarooni) eikä meinannut juodakaan mitään. He kävivät kaikenmaailman tutkimuksissa eikä mitään löytynyt. 4 vuoden jälkeen äiti antoi olla, tyttö oli melkein ilman ruokaa vuosia mutta pikkuhiljaa alkoi jotain pientä menemään alas. Nyt on jo koulussa ja syö vähän ja normaalinkokoinen kun oli 1vuotiaana 6!!! kiloinen. Eli yritä antaa aikaa äläkä pakota vaikka tuntuukin pahalta, ei suomessa lapsi kuole vuosiin vaikka ois lähes ilman ruokaa. Anna mennä 2-3kk ja katso mitä poika meinaa...

5 tuntia pöydässä istuttamista? relaa vähän.



vie ittes ja lapset pihalle riehumaan niin jo ruoka maistuu ja lapset ihan pyytää ruokaa

Meidän samanikäinen poika piti myös pitkän ruoalla ronklaamiskauden vaikka sitä ennen on aina syönyt tosi hyvin. Muutama viikko sitten systeemi muuttui kokonaan ja poika syö esimerkiksi aamupuuronsa niin ettei ehdi juuri henkeä vetää.



Uskon että syynä on lapsen kasvukaudet. Ihan jo pelottaa, minkä venähdyksen poika nyt kasvaa : )

Eikä oo vaikutusta. Aiemmin mäkin luulin, et jos esim. lounas jää väliin (eikä saa mitään välipaloja), niin päivällinen sit kelpaa. Mut eipä toimi tämän pikku herran kohdalla. Jos ruoka on sellaista mistä hän ei tykkään, niin hän ei sitä syö. Välillä oon näyttäny kellosta, et tällöin vasta tulee seuraavan kerran ruokaa. Mut plaah... ei vaikutusta. Oon yrittäny " muiluttaa" makaroonien joukkoon esim. lihapullia, jauhelihakastiketta, kanaa yms., mut sit hää ei syö edes niitä " likasia" makaroonejakaan. Ennen niin rakas puurokaan ei mee kuin todella harvoin...



Allergioita hällä ei oo, maha ei mene sekasin eikä oo mitään iho-oireita.



Tää on niin rasittavaa ja sydäntäraastavaa. Ei oo kivaa pitää toista nälässä, mut ei kyllä omatuntokaan anna periksi syöttää pelkkää makaroonia ja ketsuppia tai hyvyyksiä...

ohi se menee pian.. meilläkin 3-vuotias ei olisi syönyt kuin tiettyä leipää ja spagettia.. neuvolassa sanottiin et kyllä hän sitten syö kun on tarpeeksi nälkä. kuukauden eli leivällä..ja ne parit spagetit..:)

niin tuskin silloin mitään on kovin pahasti pielessä. ajan kanssa vaan. Meidän esikoisen kanssa oli tosi vaikeaa syominen vuoden vanhasta 3,5-vuotiaaksi, mutta nyt se on mennyt jo pari vuotta ihan hyvin.

Joku mieto dippikastike ja siihen porkkanoita tikkuina, kurkkua jne. ja kaikki muut syö hyvällä ruokahalulla - tämä toimi joskus meillä.



Samaten se että ruokajuoma juodaan vasta ruuan jälkeen. Meillä meni joskus maitoa niin paljon etukäteen, että ruoka ei sitten maistunut.



Itse olen ollut todella ronkeli pienenä ja täytyy sanoa, että se on kyllä ihan hirveetä syödä sellaista ruokaa joka maistuu pahalta.



Perunamuusia, kurkkua, ketsuppia?

Tää ei ikävä kyllä oo provo, kumpa oliskin... :(



Me kyllä pyritään ulkoilemaan aivan riittävästi ja todellakin luulis, et kunnon ulkoilun jälkeen uppois ruoka kuin ruoka, mutta kun ei uppoo.



Oon yrittäny olla stressaamatta asiasta ja tekemättä hommasta numeroa. Mutta kun ei aina jaksa. Se on kyl ihme homma, kun päässä jyskyttää ajatus, et pakkohan lapsen on syödä...



Poika on kyl hyvänkokoinen ikäisekseen, ei todellakaan mikään alipainoinen tai pienikokoinen. Ainoot, mitä voisin muuttaa hänen ruokailuistaan on aamu- ja iltapalat. Ne kun tuppaa menemään jugurtti, leipä ja muro linjalle. Mut eihän sitä voi lähtee ulkoilee tai kerhoon syömättä yhtään mitään. Tai, et ei sekään oo oikein, et aamupala kestää 2 tuntia.



Oon yrittäny tehä " seisovaa pöytää" eli, et poika sais valita mieluistaan. Kasviksista poika syö porkkanaa (raakana, keitettynä ja joskus lettuina) ja kurkkua ja hedelmistä banaania ja omenaa.

Tee tavallista arkiruokaa. Ruokailut neljä kertaa päivässä: aamupala, lounas, päivällinen, iltapala.

Jos ei syö, ei syö.



Välipalat pois ja pidennä ruokailujen väliä ainakin neljään tuntiin.



Poikasi syö vaikka kaurapuuroa, kun nälkä tulee.

Meidän perheessä ei syö puuroa kuin vauvat..

Olen pistänyt merkille sukulaisten lapsissa. 2-4 vuoden iässä tuo on pahimmillaan, ei tietenkään kaikilla lapsilla. Itse muistan, kun olimme esikoisen 1-vuotis neuvolassa, niin terveydenhoitaja tokaisi yht' äkkiä, että ei kannata ihmetellä, jos lapsi vähentää syömistä. Vaikka liikkuukin enemmän, niin lapsi ei tarvi ruoasta enää niin paljon energiaa, koska KASVU HIDASTUU!:) Pääasia, että edes joskus jotain syö. MEillä 2-vuotias on myös ronkkeli, ei meinaa välillä syödä mtn. ja passita sit ruokapöydästä pois. TUntuu välillä kauhealta, että näkeeköhän nälkää, mutta itse hän vastaan laittaa. Kyllä sitten nälkä on jo kolmen tunnin päästä(ruoka-aika kolmen tunnin välein).

Eli EI siis hätää, jos tilanne samanlainen kuin meillä, eli kuuluu ihan tuohon ikään:) Mutta tietty, jos kyseessä on jotain vakavampaa, niin sit tietty lääkäriin. Mutta uskon, että tuosta iästä ihan johtuu. Voithan kysyä lapselta, että onko hänellä nälkä. Ja kun olette syömässä, eikä hän meinaa syödä, niin koske masua ja sano, että " kyllä tuonne vielä ihan pikkuruinen pala mahtuu" ;)) Ja onko lapsella mitään figureita, joista tykkään(" idolia" :) Jos esim. Teräsmies, niin sano, että: " Kyllä teräsmieskin söi lapsena HYVIN, siksi hän on niin VAHVA. Eihän muuten jaksaisi lentää" tms... :D

Enkä todellakaan anna välipaloja. Janojuomana on vesi, ruuan kanssa maitoa (mutta ei litra kaupalla).



Toivottavasti tää vaihe, tai mikä nyt onkaan, niin menis nopsaan ohi! Onneksi esikoinen syö hyvin, vaikka hänkin yrittää ronklailla, mutta suostuu maistelemaan uusia ruokia.



Oman mausteensa soppaan antaan kuopuksen allergiat...



Mutta ihanaa aurinkoista talvipäivää kaikille ja kiitokset asiallisista vastauksista! Tarvii tästä lähteä ruuanlaitoon ja ulos!

Mun vinkkini on, että älä kiinnitä syömättömyyteen huomiota. Ruokaa on tarjolla ruoka-aikaan, ja jos joku sanoo, ettei syö, voi kiittää ja poistua pöydästä. Seuraavan kerran ruokaa saa seuraavalla aterialla.



Näin on toimittu meillä, ja tooodella ronkeli lapsi on hengissä edelleen. Välillä on ollut kausia, että koko päivä on eletty banaanihaukulla ja parilla leivän murulla. Ja tiedän tosiaan, miten ahdistavaa se äidistä on. Sen verran olen joustanut, että yritän yleensä valita sellaisia ruokia, jotka ei ole niitä kaikkein suurimpia inhokkeja. Tai jos lounaalla on inhokkiruokaa, niin tarjoan " tuhdimman" välipalan jonka arvelen maistuvan.



Myös esimerkki on meillä auttanut paljon: päiväkotiin mentyään alkoi syömään oikeastaan tosi hyvin. Myös jos vanhemmat innostuneena kokkailee jotain " erikoisuutta" (esim. etanoita), syö hän niitä suurella halulla, koska huomaa niiden olevan herkkua :) Lapsen voi ottaa myös mukaan ruuanlaittoon ja elintarvikkeiden hankintaan. Itse kalatiskiltä valitut ja itse jauhotetut muikut maistuvat yllättävän hyvin!



Pakottamisella ei oikeasti pääse mihinkään! Terve lapsi ei ruokalautasen ääreen nälkään kuole. (Huom: tarkoitan siis terve, mahdolliset sairaudet on tietty hyvä sulkea pois)



Käytännön vinkkinä: vaihda ainakin vaalea makarooni ruis- tms. kokoviljatuotteeseen. On olemassa myös pastoja, joissa lähes puolet on kasvista (pinaattia ja porkkanaa). Meillä ainakin nämä upposi huonoinakin aikoina. Ja voithan myös antaa lisäksi monivitaamiinia ja kalkkia, jotta ihan tärkeimmät aineet saisi kuitenkin.



Meillä auttoi jossakin vaiheessa myös se, että ruoka-aineita ei sotkettu keskenään. Pasta oli pastaa ja jauheliha jauhelihaa. Eihän se nyt ravintoarvoa lisää, että niistä tehdään sotkua keskenään, vaikka se aikuisen mielestä tällöin onkin enemmän " kuin oikeaa ruokaa" . Voit tarkistaa myös, onko ruuan lämpötilalla merkitystä. Jos tykkää syödä puuronsa kylmänä, niin miksipä ei, vaikka se itseä ällöttäisikin.



jaksamista!