G- Lastenvaatefriikit: onko tuo ollut " synnynnäistä" vai kasvanut lapsien myötä :)

...paitsi, että mulla on kolme tyttöä. Ja enhän mitenkään voi kierrättää vaatteita siskolta toiselle. Jokaiselle omansa =) ja laatua.. ja uutena..





tää on sairasta =)

Nyt raskaana omaan pukeutumiseen panostaminen on vaikeaa. En tahdo löytää mistään vaatteita mitkä miellyttää. Kaikki erikoispuoditkin on kierretty ja sovitettu kaikki mikä vähänkin voisi olla kivaa...Olen todella kranttu omien vaatteiden suhteen. Ostan kaiken mikä miellyttää ja silti itsellä vaatteista on koko ajan " pula" . Kenkiä on sitten eteinen täynnä...niitä löytyy helpommin :)



Omalla tyttärellä on ihan hirveästi vaatteita. Kaikki must have vaatteet lähtee mukaan...kaikki alkoi lapsen synnyttyä. Ennen syntymää olin saanut ystäviltä lainaan ISOJA kasoja yhdellä käytettyjä vaatteita ja olin sitä mieltä etten mitään muuta vauvalla tarvitse! Ja pah kun lapsi syntyi vanhat eivät enää olleetkaan se juttu, vaan aloin kiertelemään lastenvaatekauppoja ja kannoin niska vääränä vaatteita lapselle. Nämä lainavaatteet enemmänkin ärsytti minua viemässä tilaa kaapeissa, kun halusin omia, uusia, ihania, täydellisiä vaatteita :) Lapsella myös kengät on aivan ihania...niitä pitää olla :)



Kaikki juontaa varmaan juurensa omista vanhemmistani. Minun kohdalla äiti on aina valittanut kuinka " huonosti" hänen mielestään pukeudun ja aina piti olla ostoksilla. Ostettiin lapsenakin usein jonkun merkin miltei koko mallisto kerralla käyttöön :) Äitini sitten on aivan oma tapauksensa. Hän kun shoppaa jatkuvasti. Milloin on kenkä/laukku villitys millon mikäkin... jos kerran viikossa näet, niin esim. kenkä/laukku villityksen aikana joka viikko oli uudet kengät ja laukku yms.



No hulluutensa kullakin...pääasia että lapsella on asianmukainen varustus. Ulkona ulkovaatteet, sisällä sisävaatteet ja juhlissa JUHLAVAATTEET. Hulluus jatkukoon!

silloin kun vasta odotin, ajattelin, että lapset nyt kasvaa niin nopeasti, että turhaa siihen rahaa on pistää. Ajatusta ruokkivat myös monet työ- ym.-kaverit. monienkaan mielestä lapsiin ei kannata satsata. Tyyliin " rumat ne vaatteilla koreilee" .

mutta pikkuhiljaa aloin huomaamaan miten ihania lastenvaatteet ovatkaan ja sitämuka innostuin ostelemaan.

Seuraava vaihe olikin se, että otin kauniit vaatteet haasteena. Poikalapsen äitinä olen huomannut, että hyvännäköisiä vaatteita saa hakemalla hakea.

ja kyllä se kummasti lämmittää mieltä kun kehutaan miten hyvältä meidän poika näyttää.

Turhamaisuutta- ehkä????

Esikoisen ollessa vauva ostelin ihania pieniä vaatteita (poika) ja sitten kun sain tytön niin homma karkasi käsistä...;).Shoppasin hulluna ihania mekkoja jne.Jossain vaiheessa vaatteita alkoi olla jo liikaa ja päätin ostaa vain tarpeeseen.Lapsilla alkaa olla jo ikää sen verran,ettei äidin valitsemat välttämättä enää kelpaa.Tuntuu oudolta kun esikoisesta on tullut jo koululainen jolla on oma maku ;).Tulevaisuudessa ostetaan vähemmän mutta mieleisiä vaatteita.Onneksi meillä on vielä kuopus (1v 3kk) jolle saa hankkia ihanuuksia (eikä kukaan marmata!).



Nyt olen kohdannut varsinaisen ongelman, kun 128cm ylöspäin on vaikeaa löytää kivoja vaatteita pojille.Sitten jos löytyy niin ei ole kokoa tai hinta on liian kova.

Eli alusta asti on ostettu nättiä.



Melkein pikemminkin niin, että ensimmäiselle lapselle osti tosi laadukkaita merkkivaatteita, ym. " parasta meidän ainokaiselle" , mutta toisen lapsen myötä on tullut myös realismia peliin, etteivät nuo lastenvaatteet kestä kuin max. puoli vuotta ja ovat pieniä, joten hirveän suuria summia niihin ei kannata sijoittaa. Silti kauneudesta en suostu tinkimään, merkistä kyllä. :)

silla joskus saatan valitan hinnan taydellisen ulkonaon edelle (esim. toppavaatteissa). Opiskelijalla ilman minkaanmoisia tuloja ei ole varaa ihan mihin vain...



Oma vaateharrastukseni on kehittynyt lapsen kasvaessa samaan tyyliin kuin Ida-Antonialla. Eli vauvana pojalle tuli ostettua paljon ja edullista, nyt enemman hintavampaa ja vahemman. Merkki ei kuitenkaan ole minulle mikaan itsetarkoitus, vaan kaunis ulkonako ja hyva istuvuus lapselle ratkaisevat ostopaatoksessa. Aikaa myoten olen oppinut tunnistamaan kunnolla oman maun ja nykyaan tiedan mita todella tulee kaytettya. Tietyt varit toistuvat koko pojan vaatekaapin mitalta.

Jaksan kierrella tunti tolkulla lastenvaate kauppoja jonkun haluamani perassa. Vaatteet jotka eivat minua miellyta, jaavat kayttamatta ja menevat joko serkulle tai hyvantekevaisyyteen, osa kylla koti/pihavatteiksikin. Mutta harhaostoksia sattuu enaa erittain harvoin ja lahinna kirpparilta kun loydan merkkivaatteen halvalla ja ostan siita sokaistuneena jotain, mista en oikeastaan edes tykkaa:)



Omien vaatteiden suhteen en koe mitaan friikkiytta, silla nailla mitoilla on otettava mika paalle sopii ja mikaan ei istu kauniisti. Kenkiakaan en voi kerailla, silla yksienkin sopivien loytaminen on tyon ja tuskan takana (koko 35 esim korkkareissa ja jalka todella levea).

Tosin esikoisen ja kuopuksen ikäero 10 vuotta.



Esikoiselle ostin paljon halpaa " kertisvaatetta" vauva-aikanaan. Pikkuhiljaa tytön kasvettua aloin panostamaan laatuun ja ulkonäköön. Silloin myös pidin paljon hahmo-vaatteista ja tytöllä olikin kaikki Vendin valmistamat muumi-collegepuvut kaapissaan =) Nyttemmin tyttö valitsee itse omat vaatteensa, harmi ;)



Pojan kanssa olen alusta asti ostanut kaikenlaista. Tosin meni ainakin vuosi, että ostelin kaikki mikä silmää miellyttää eikä mikään sitten matsannut toisen ostoksen kanssa.



Nyt olen lähes vuoden päivät päättäväisesti pitänyt värilinjaa pojan vaatteissa, jaksan sen takia noita vaatteita katsella kauemmin ja vaatteet sopii toistensa kanssa hyvin.



Minulla on vaikea ostella itselleni sopivia vaatteita koska olen näin pieni. En useinkaan löydä itselleni mitään suoraan sopivaa, aina pitää olla lyhentämässä tms.



Osittain siihen että tykkään ostella lapsille vaatetta vaikuttaa omat lapsuuden ajan vaatetraumat. Meillä oli 4 tyttölasta perheessä ja turhamainen isä osteli kyllä itselleen vaatetta, mutta me lapset kuljettiin kamalissa lumpuissa.. jonkun serkun kummin kaiman vanhat vaatteet päällä, jee.. Mun lapset EI kulje lumpuissa, sen päätin jo lapsena!

Asun sellaisessa paikassa, että maan laajin lastenvaatetarjonta on helposti saatavilla. Lisäksi se vaikuyttaa varmasti, että minulla on 2 poikaa, joille ei niin vain löytynytkään valikoimaa oman maun mukaisista vaatteista. Heti alkuun huomasin, että Lindexistä ja Kappahlista ei pojille löydy kivoja vaatteita ja lähinnä ostin merkkitavaraa putiikeista ja stockalta. Pitkään luotin Timberlandiin ja edelleenkin ne muodostavat poikien vaatetuksen perustan.



Nyt taasen alan kaivata " tuffa" trendikkäämpiä lastenvaatteita ja yllättäen Lindexiltä niitä löytyy. Pääkallot ovat nyt in lastenvaatteissakin ja yllättäen ne ei tunnu enää pahalta. Lasten ikäkin tietysti vaikuttaa.



Lisäksi etsin ulkomailta hieman erillaisia vaatteita eli tanskalaista ja ruotsalaista vaatetta. Lisäksi jotkin jenkkimerkit miellyttävät.



Muoti ja lastenvaatemuoti on hauskaa ja alati muuttuvaa. Mikäs sen hauskempaa.

Eli esikoisella 3v. ostelin alussa paljon juuri H&M:ltä ja esim. Lindexiltä.N. vuoden jälkeen löysin ns. oikeat lastenvaatekaupat ja siitä se lähti;) Vähitellen myös vaatteiden hintataso on noussut ja olen oppinut paremmin valikoimaan mistä pidän ja mistä en.Kirpputoreja perinteisessä mielessä en ole oikein koskaan kierrellyt, vaikka käytettynä hyväkuntoisia vaatteita voinkin ostaa.Esikoisen vauva-aikana ostin kyllä usein laadukasta ja kestävää, usein merkistä tietämättömänä sillä esim. Reimatecistä en ollut silloin kuullutkaan.(ja kuitenkin siis ostin ko. haalarin sen ominaisuuksien vuoksi)



Toiselle lapsellemme olen alusta asti ostanut vaatteita paljon ja useimmiten pikkuliikkeistä mutta myös H&M:ltä.Esikoisen vanhat vauvanvaatteet olen oikeastaan antanut/myynyt pois, sen verran maku on muuttunut vaikka väliä on vain sen vajaa 3v!Nyt kotonaollessa tämä vaatehulluus on vain pahentunut eikä loppua näy:DHarrastuksensa kullakin!



Sivuhuomautuksena on kyllä sanottava että tykkään myös sisustaa ja ostella vaatteita muillekin perheen jäsenille, että kai se on ainakin osaksi sisäsyntyistä.

Ennen esikoisen syntymää ostelin paljon vaatteita uutena ja täydellä hinnalla, enkä voinut kuvitellakaan, että ostaisin vauvalle jotain kirpputorilta! :O Olin tuolloin töissä, joten varaakin oli tehdä vauvalle hankintoja suht huolettomasti. Kun poika syntyi, ostelin edelleen lähes kaiken uutena, mutta opin hyvin pian myös hyödyntämään alennusmyynnit. Pikkuhiljaa ostokseni keskittyivät vain alennusmyynteihin tai muihin tarjouksiin. Saimme myös paljon käytettyä vaatetta pojalle, mutta siitä iso osa meni suoraan kiertoon, kun ei ihan ollut meidän tyylistämme.



Tytön syntyessä meillä olisi periaatteessa ollut vaatetta vaikka kahdellekin vauvalle, mutta halusin välttämättä pienelle prinsessalleni kaikkea ihanaa vaaleanpunaista tyttövaatetta, ja pojallamme käytetyistä vaatteista vain kaikkein " unisexeimmät" päätyivät käyttöön. Nyt taloudellinen tilanteemme on ihan toisenlainen kuin pojan syntymän aikoihin, eikä varaa ole juuri edes katsella normaalihintaisia vaatteita, saati ostaa mitään tuosta noin vaan asiaa sen enempää harkitsematta ja tarvetta punnitsematta.. Edelleen hyödynnämme alet ja kuponkitarjoukset, mutta aika paljon olen ostanut tytölle myös kavereiden tyttöjen vanhoja vaatteita.



Tyttösen syntymän jälkeen olen löytänyt myös kirpputorit, joilta olen oppinut tekemään löytöjä molemmille lapsille, tosin kaupunkimme onneton kirpputoritarjonta vaatii sen, että käy useasti kurkistamassa, josko jotain uutta olisi ilmaantunut. Nyt vielä hoitovapaalla ollessa on onneksi aikaa kierrellä kirpputoreja, ja olenkin ostanut jo varastoon isompia vaatteita silmälläpitäen sitä aikaa, kun lapseni menevät päiväkotiin n. vuoden päästä. Tuolloin ei todennäköisesti ole ajan lisäksi liikaa rahaakaan, kun palaan opiskelijaksi ja miehenkään työtilanteesta ei ole tietoa. Tykkään pukea lapset niin, että vaatteista näkee lapsen sukupuolen, joten edelleen tulee ostettua aika pitkälti molemmille omat vaatteet. Joitakin toki edelleen periytyy isoveljeltä pikkusiskolle, mutta esimerkiksi kotiimme pesiytyneiden pienten mekkojen määrä on huimaava! :O



Mutta summa summarum, itselläni tuo lastenvaatefriikkiys on muuttunut pikemminkin siihen suuntaan, että tiedän kyllä tarkkaan mitä haluan, mutta myös sen, että hyvää vaatetta voi halutessaan saada myös todella edullisesti, eikä kaikkea tarvitse ostaa uutena. Olen siis oppinut hieman " löysäämään pipoa" vaatteiden suhteen sen mukaan, millaisille ostoksille talous milloinkin antaa myöten. ;)

..että ulkovaatteisiin meillä satsataan sisävaatteita enemmän, ts. esimerkiksi välikausihaalareita meille ei (todennäköisesti) enää tule muita kuin Reimatecejä, jotka tosin nekin pyritään löytämään alennettuina, täyttä hintaa en millään raaskisi maksaa. Reimatecin toppahaalaria meillä ei ole koskaan ollut, mutta meilläpäin talvi ei olekaan niin märkä, etteikö vähän edullisemmallakin kosteussuojahaalarilla pärjäisi. Sisävaatteissa siis voidaan tehdä vähän kompromisseja ja ne ovat yleensä peräisin H&M:ltä tai käytettyinä ostettuja, mutta ulkovaatteet ja kengät hankitaan " viimeisen päälle" (ei ehkä ihan samassa mittakaavassa kuin monilla palstalaisilla, mutta opiskelijabudjetin puitteissa), kakkoshaalarit voivat sitten olla kirppislöytöjä.

Esikoisen aikana kiertelin paljon kirppiksiä ja tein löytöjä sieltä. (Toki kiertelen edelleenkin). Toisen synnyttyä kyllästyin totaalisesti siihen, että vaatekaapissa oli aika vähän yhteensopivia vaatteita. Ja tietysti kun toinen oli tyttö, niin niitä ihanuuksia kun oli kaupat pullollaan..



Mekin olemme saaneet jonkinverran sukulaisilta perittyjä vaatteita, jotka ovat kyllä jääneet käyttämättä. Sitten on niitä, joita mummot ovat ostelleet

ja valitettavasti ainakin anopin kanssa vaate/värimaku on totaalisen erilainen :/



Meillä oli anoppi lastenhoitajana pari viikkoa heinäkuussa ja sain kuulla kommentteja lasten vaatekaapin sisällöstä (ja määrästä)..

Mutta omatpahan ovat lapseni ja mukava katsoa kun on siististi puetut muksut. Meilläkin panostetaan ulkovetimiin ja kenkiin, sisävaatteissa on ne parit kaupat mistä meidän tenaville löytää esim. sopivimmat housut.



Summasummarum.. En tiedä tunnustaudunko minäkään friikiksi muttei varmaan kaukana ole ;) Ja tämä on vain kasvanut vuosien myötä.

Harrastuksensa kullakin.



Pyykkis

Liittyi se sitten vaatteisiin tai sisustukseen. Yllätyksenä ei tullut, että hurahdan tytön vaatettamiseen, sen verran tykkään katsoa, mitä omalle päälleni laitan. Ja helpompaa se on lapselle vaatteita ostaa, kuin itselle.



Nyt kun tyttö vielä vauvaikäinen, olen ostanut myös paljon käytettynä, kun vaatteet eivät ehdi mennä miksikään parin kuukauden käytöllä yhdellä lapsella. Tilanne sitten muuttuu, kun ikää tulee tytölle enemmän - hyväkuntoisen käytetyn löytäminen ei enää niin helppoa.



Tarkka olen värimaailmasta, tytöllä periaatteessa rakentuu vaatetus ihan parin värin ympärille. Helpottaa huomattavasti sitä, että vaatteet spivat yhteen ja pyykkäyskin helpompaa ;). Ihan friikiksi en minäkään tunnustaudu, osaan kyllä järjenki pitää näissä hankinnoissa mukana. Mutta kiva harrastus tämä kyllä on!