Mistä johtuu liimakorva? Mikä sen aiheuttaa?
Heips,
Osaako joku sanoa, mistä tuo liimakorva ihan oikeasti johtuu? Onko sillä mitään tekemistä korvatulehtusten kanssa? Ja pitääkö se aina hoitaa putkituksella?
Meidän poika, 3v, on nyt menossa toiseen putkitukseen liimakorvan vuoksi. Mun mielestä pojalla ei kuitenkaan ole ollut korvatulehduksia, tai ei ainakaan ole oireillut mitenkään. Ja mä mietin, että olisinko mä voinut jollain mun toimilla aiheuttaa/estää tuon liimakorvan syntymisen.
Nyt mun mies löysi netistä juttua, että liimakorva paranee itsekseen ja että sitä pitäisi seurailla jonkun aikaa, ennen kuin putkitetaan ja samaan hengenvetoon hän totesi, että nämä ovat sitten viimeiset putket mitkä pojalle laitetaan. Ja samalla sanoi, että jos se liimakorva ei parane itsekseen, niin sittenhän se on jokatoisella suomalaisella. Huh.
t.epätietoinen äippä
Kommentit (11)
Kun kysyit voitko itse tehdä jotain ettei tulehduksia tulisi. No, jotkut on hyötyneet xylitolin käytöstä, jostain luin että maitohappobakteereista olisi hyötyä. Ja kannattaa pestä kädet tai käyttää käsidesiä aina kun tulee ulkoa, ennen ruokailua tai vessa / pottareissun jälkeen. Eipä siinä juuri muuta voi, jos on tulehduksia saanut ja niihin antibiootteja niin kierre saattaa olla valmis. Antibiootithan heikentää ehkä omaa vastustuskykyä, mutta toisaalta tulehduskin on pakko hoitaa niillä pois. Homeopaatistakin joillekin ollut apua, itse en ole kokeillut.
mielelläni kuulla lisää tästä aiheesta. Tyttömme alkoi kesällä usein toistella " mitä?Ai mitä sanoit äiti?" jne. Oli silloin n. 2v. 5kk Aloimme moista ihmetellä ja päätimme varmuudeksi käyttää lääkärissä. Lääkäri totesi liimakorvan ja olin aivan ihmeissäni, sillä mitään kipua lapsi ei ollut valittanut, eikä flunssia saati pitkittyneitä sellaisia ollut pitkään aikaan edes ollut. Eikä korvatulehduksia ikinä.
En silloin tiennyt liimakorvasta käytännössä mitään, mutta heti kotiin päästyä tottakai googlettamaan. Edelleen hämmennystäni lisäsi kun useassa eri lähteessä sanottiin, ettei liimakorvaan tehoa antibiootit, mutta niitä lääkäri meille kuitenkin määräsi. Tosin neidin silmä hieman myös rähmi ja arvelin, josko antibiootti oli sitten siihen. En siis osannut lääkärissä vielä ollessa oikeita kysymyksiä esittää...
3 vkoa siitä oli korvakontrolli ja sama lääkäri ( korvapolin suosittelema yleislääkäri ) totesi korvaan katsottuaan, että tässä tilanteessa hän alkaa epäillä oliko korvassa alunperinkään mitään, sillä se oli nyt aivan siisti!
Pari kuukautta sen jälkeen tyttö valitti kerran korvaa ja veimme samantien lääkäriin. Eri lääkäri ja vastauksena korvatulehdus. Kysyin häneltä liimakorvan ja korvatulehduksen eroa. Hän vastasi eron olevan hiuksenhieno ja en edes muista mikä se oli. Antibioottikuuri kuitenkin ja siitä 3 vkoa ja kontrolli. Tulehdus ei ollut mennyt ohi ja uusi kuuri. Uutta kuuria pystyttiin antamaan 4 1/2 pvää 10:stä, kun vatsa meni aivan sekaisin. Lääkäri tarkisti tilanteen ja korva oli siisti!
Eli olen nyt ihan pihalla tämän " liimakorva" -korvatulehdus-asian kanssa. Lähimmälle erikoislääkärillekin on matkaa n. 100 km Joten valaiskaa jos osaatte.
Minulle kerran korvalääkäri sanoi, että yleislääkäri saattaa diagnosoida korvatulehdukseksi esimerkiksi sen, jos lapsen korva punottaa, kun häntä korvan tutkiminen kiukuttaa. Vaikka se punotus ei ole sen kummempaa kuin kiukkuisen lapsen naaman punottaminen. Korvalääkärillä on pelit ja vehkeet tutkia korva kunnolla. Yleislääkärillä joskus pelkkä lamppu ja kun korvatulehdukset ovat pienillä lapsilla yleisiä, niin korvatulehdus- tai ilmeisesti jopa liimakorvadiagnoosin voi saada ihan vain varmuuden vuoksi.
Voisiko tämä selittää peräkkäisiä täysin vastakkaisia diagnooseja?
Meillä on korvakroonikko lapsi ja usein asioidaan korvalääkärillä. Minulle on sanottu näin: korvaan saattaa (tulehduksen jälkeen) jäädä sisälle tulehdusnestettä, joka muuttuu sitkeäksi (näyttää meripihkalle) ja aiheuttaa sen, että tärykalvo ei liiku. Tällöin siis korvalla ei myöskään oikein kuule. Joskus tämä liimakorva paranee itsekseen eli on ollut tulehdus, se on melkein parantunut, mutta nestettä on jäänyt korvaan keikkumaan ja olemaan, annetaan lisää ajan kulua ja elimistö on hoitanut homman. Kuukauden, kaksi tätä korvaa kai seurataan, että josko luonto hoitaisi. Jos luonto ei hoida, niin sitten putkitetaan. Lapsen oppiminen ja puheen kehitys viivästyvät jos lapsi ei kuule ja meillä ainakin lapsi on ollut lähempänä perseelle ammuttua karhua kuin kilttiä lapsukaista tämän liimakorvakauden aikana.
Minun ymmärryksen mukaan liimakorva ei johdu vanhmepien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä (toivottavasti ainakaan). Tietty jos lapsella on putket korvissa ja niitä ei yhtään suojata vesiltä, niin korva tulehtuu helposti jne, mutta normaalitoimissa ei liene vanhempien syytä.
Korvalääkärillä on paremmat välineet ja tieto noista korva-asioista. Mekin olemme yleislääkäriltä saaneet kaikenlaisia diagnooseja. Taitamattoman yleislääkärin tutkimus saattaa jopa sattua, jolloin on hyvin todennäköistä, että lapsi huutaa ja korva punoittaa. Jos kokemusta ei kauheasti ole tai uskallusta sanoa vanhemmille, että ei tässä mitään, niin tulehdusdiagnoosi voi olla herkässä. Minun ymmärryksen mukaan antibiootti ei oikeaa liimakorvaa paranna. Jos on kiikun kaakun, että onko tavara välikorvassa tulehdusnettetä vai muuttunut jo liimamaiseksi, niin siitä en tiedä, mutta ei meille liimakorvaan ole antibioottia annettu. Tai no, se antibiootti on annettu ennen liimakorvaa tulehdukseen, että ehkä niitä ei kannata sitten enää antaa. Enpä tiedä siis.
Jos liimakorva on diagnosoitu ja putkituspassitus annettu, niin kyllä minä menisin putkitukseen. Eikös sinne tarvita erikoislääkärin lähete? Meilläpäin ainakin. Jos ei mene, niin ei sitten ainakaan kannata hiilestyä lapselle, jos tämä ei aina tottele. Lapsi ei välttämättä oikeasti esim. hälinässä erota ääniä (äänet voivat siis olla yhtä puuroa), suuntakuulo ainakin heikkenee.
Toivottavasti tilanne selkenee
Ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä netissä lukee.
Juu, kyllä ne ennenvanhaan oli tavallisia ne liimakorvat ja kyllä sitten myös siitä aiheutuvat kuulon heikkenemiset/menetykset.
Itse en epäröisi liimakorvan putkittamista lainkaan. Jos epäilyttää, niin sitten vaikka toisen lääkärin mielipide siitä, että kyse tosiaan on liimakorvasta. Onhan tuosta haittaa jo nytkin siinä mielessä, että kun lapsi ei kuule kunnolla, niin puheenkehitys häiriintyy.
Korvalääkärillä tutkii korvat ihan toisenlaisella laitteellakin kuin yleislääkäri.
Eli ap:n sijassa veisin lapsen hyvälle korvalääkärille ja miettisin sitten. Kuulostaahan se kieltämättä erikoiselta, että liimakorva syntyisi huomaamatta, kun yleensä on seurausta toistuvista korvatulehduksista.
ja täytyy sanoa,että paras joululahja,jonka voi 2-vuotiaana saada!:) pojan puhe kehittyi muutenkin hitaanlaisesti,vaikkei siitä vielä neuvolan mukaan huolta ollut ja korvatulehduksista hän kärsi koko syyskyy-joulukuu välin ja söi taukoamatta antibiootteja. älä missään nimessä usko,mitä tavan lääkärit sanovat!!!! eivät tiedä yhtään mitään liimakorvasta vaan määräävät pelkkää antibioottia toisensa jälkeen. kun vihdoin päästiin kuopion " parhaimmalle" (tai ainakin kaikki niin sanoivat) korvalääkärille hän sanoi suoraan,että liimakorvat,jotka olisi pitänyt hoitaa jo kauan aikaa sitten..:/ minä varta vasten kysyin aina niiltä " arvauskeskuksen" lääkäreiltä,että entä jos onkin liimakorva.. aina tuli vastaukseksi,ettei ole ole vaan paha tulehdus vain..
no,loppu hyvin kuitenkin.. putket saatuaan pojan puhe on lähtenyt suorastaan lentoon,joka päivä oppii jonkin uuden sanan ja kehitys on taas normaalia. samoin tulehdukset loppui kuin seinään. *kopkopkop* minulle selitettiin,että liimakorva johtuisi siitä,ettei korvaan pääse ilma kiertämään kuten tavallisessa korvassa. putket ilmaavat korvat ja näin niiden pitäisi alkaa parantua. toisilla ensimmäinen putkitus ei auta,eikä ehkä toinenkaan.. omalla veljelläni putket laitettiin aikoinaan moneen eri kertaan,koska ne tulivat ulos liian aikaisin ja korvat eivät ehtineet parantua. sai sitten sellaiset putket,jotka eivät lähde pois ilman leikkausta.mutta sen jälkeen ei ole korvat koskaan reistanneet ja veli on nyt 16:)
liimakorva aiheuttaa lopulta kuuroutumisen,näin olen ainakin asian lääkäriltä kuullut. ennen vanhaan (ennen tätä nykyajan lääketiedettä) ihmiset kuuroutuivat juuri liimakorvan takia,joten suosittelen kyllä sitä putkitusta vaikka se vaatisi kuinka monta kertaa tahansa. myös veljelläni oli vielä 6-vuotiaana puheen kanssa ongelmia,koska ei vaan yksinkertaisesti kuullut sanoja oikein. kun korvat oli saatu kuntoon,puhe parani ihan normaaliksi jne.
meidän suvussa tuota liimakorvaa on ollut ihan liiankin kanssa ja olen joutunut kuulemaan kaikki ne kauhukertomukset ym. en ole kyllä koskaan kuullut,että liimakorva paranisi ilman hoitoa,eikä se ainakaan pelkällä antibiootilla hoidu. antibiootti poistaa vain hetkeksi sen tulehduksen,joka osittain siitä liimakorvasta johtuu.
ehkä tämä ei nyt vastannut otsikossa olleeseen kysymykseen,mutta suosittelen kyllä oikeasti tuota putkitusta ja ihan oikean korvalääkärin mielipidettä ja ehkä tarkempaa selitystä liimakorvasta.:)
toivottavasti viestit eivät sekoitu kun " änkesin" ap:n kanssa samansuuntaisia asioita kyselemään.. =) Mutta en turhaan viitsinyt uutta aloitusta tehdä.
Eli syy miksi täällä kyselen, on se että meiltä lähimmälle korvalääkärille on matkaa n. 100 km ja sinne pääsee lähetteellä, jota ei kovin herkästi kirjoiteta. Yksityisellä puolella korvalääkäri käy kaupungissa todella epäsäännöllisesti, välissä voi olla useitakin kuukausia. Ja juuri sen vuoksi kaupungissa on yksi lääkäri, jota korvapolilta suositellaan ns. asiaan perehtyneenä yleislääkärinä. Tiedän ettei se korvaa erikoislääkäriä, mutta näillä eväillä on mentävä.
Lääkäri puhui meille myös mahdollisesta putkituksesta silloin kesällä ellei " liimakorva" mene ohi. Joka siis 3 viikossa katosi mystisesti jonnekkin... Ja meillä nimenomaan on kaksi kertaa todettu ettei tärykalvo liiku ja on piirretty kaaviota ym. tärykalvon takana olevasta nesteestä.
Mutta minua ihmetyttää edelleen diagnoosit; välillä liimakorva, välillä tulehdus. Ja työni vuoksi en ole päässyt lasta joka kerta lääkärillä käyttämään, joten mieheni ei sitten muista kysellä ja vaatia selityksiä kunnolla :(
Haluan kuitenkin ettei lapseni syö neljättä antibioottikuuria " varmuudeksi" , eli sitten on erikoislääkärille päästävä tavalla tai toisella. Mutta korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin: YLEENSÄ useiden korvatulehdusten seurauksena voi syntyä liimakorva, joka tarkoittaa tärykalvon takana olevaa liimamaista eritettä ja se voi parantua itsestään ( johon voi mennä useampi kuukausi ) tai se joudutaan putkittamaan.
Meidän tytöllä on halkion vuoksi ollut liimakorva syntymästä saakka. Ensimmäiset putket hän sai 4,5kk iässä ja putkituksia on ollut sitten aina vanhojen irrotttua. Neiti on pian 3 v. Putkien irrottua on liimakorva uusinut heti, sillä korvien ilmastointi ei toimi oikealla tavalla. Yleensä liimakorva paranee putkien avulla kouluiän lähestyessä eikä sitten enää uusia putkia tarvita. Tilannetta seurataan siihen tarkoitetuilla laitteilla, jotka kertovat tärykalvon värähtelystä ja paineista ym.
Esikoispojallamme ilmeni liimakorva nelivuotiaana suurentuneiden nielu- ja kitarisojen vuoksi, jolloin korvan ilmastointi oli huono. Kuulo heikkeni hetkesä hyvin radikaalisti. Tulehduksia korvissa ei ollut, joten tulehdukset eivät sinällään aiheuta yksinään liimakorvaa. Risojen poisto sekä samassa yhteydessä tehdyt laserreijät korviin (ei putkia, vaan tehty reikä, joka on kuukauden ilmastointiapuna) auttoivat, eikä sen jälkeen ole ollut korvien kanssa ongelmia. Ei myöskään ollut sitä ennen ollut.
Olin itse marraskuussa halkioaiheisessa " luentotilaisuudessa" , jossa oli arvostettu korvalääkäri Merja Pettay kertomassa liimakorvasta sekä korvatulehduksista (samat asiat siis pätevät ihan kaikille lapsille, eli halkio ei sinällään tee erityisyyttä korva-asioissa). Merja mainitsi, että jos korvatulehduksen aikana ilmenee eritettä tai märkimistä (joka on muuten aivan eri asia kuin liimakorva) on syytä ottaa bakteeriviljely, sillä nykyään kaikki tulehdukset eivät ole bakteeriperäisiä, eli antibiootit eivät tepsi. Liimakorvaan antiobiootit eivät myöskään tehoa, kuten joku jo mainitsikin. MEidän neiti on saanut parhaimmillaan tai pahimmillaan kolmet antibiootit peräkkäin, kunnes oma korvalääkäri on todennut, että ei ne tähän tepsi. PUtket ovat olleet irti ja vain uusi putkitus on auttanut.
Korva-asioissa on syytä kääntyä korvalääkärin puoleen. Siitä olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti näistä kommenteista oli selkeytystä jollekin.
Kuka on kuopion paras korvalääkäri?
Jotkut lapset ei ragoi lainkaan vaikka olis korvatulehdus, on vaan lääkäriin menneet kun nuha on pitkittynyt. Meidän lapset ei korvatulehduksen aikana nuku lainkaan kunnolla, toiset taas syö huonommin tai on kärttyisiä. Jos on ollut useita korvatulehduksia peräkkäin, voi se tulehduserite olla niin paksua että puhutaan liimakorvasta. Siitä voi seurata kuulon alenema, ellei hoideta kunnolla. Putkitus auttaa toisilla siksi,että tärykalvon alle ei pääse tulemaan painetta ja tulehdus ei muhisi siellä niin helposti. Putki on vähän niinkuin mehupilli, se vaan pitää sen " ilmastointi" reiän auki ettei se kasvaisi heti kiinni. Ne putket ei estä korvatulehduksen saamista, mutta useimmilla auttavat nopeammin paranemisessa. Joillain ehkä tulehduksetkin loppuneet siihen, riippuu korvan rakenteesta ym.