kuinka äkäpussi kesytetään?

Varmaan on joo joku ohimenevä vaihe, mutta...



Mä olen ihan lopussa ja mieli tekis vaan paeta johonkin Etelänavalle... Poitsu on kohta 1,5v eikä paljon muuta tee kun roikkuu puntissa, kiukuttelee ja parkuu ja haluaa koko ajan " jotain" . Syli ei kelpaa, leikit ei kelpaa hinaa mua kädestä/työntää edellään milloin mihinkin ja jos/kun en nyt ihan koko päivää tanssi herran pillin mukaan saa raivarit ja päätyy lattialle parkumaan. Pukeminen on karseeta, lopputulos sama. Syöminen nyt just menee, mutta kielläpä pikkumiestä kiipeämästä pois syöttötuolista/pöydälle, taas protestoidaan. kiellä ihan mistä vaan, protestoi. ÄÄNEKKÄÄSTI. Teen ihan mitä vaan, jätkä ottaa hernettä nenään - monta kertaa tunnissa. Ihan kenen tahansa muun hoidossa poika on kuin pieni enkeli, mutta välittömästi kun ilmaanun näköpiiriin, poika putoaa niiltä sijoiltaan lattialle ja alkaa kirkua... Juu, hauska nähdä suakin...



Yritän kovasti ajatella, että on vaan positiivista, kun poika uskaltaa näyttää tunteensa ja plaa plaa plaa, mutta kun mä en vaan aina jaksaisi... Viikonloppuna pistettiin poika hoitoon ja otettiin rennosti. Ei auttanut, sunnuntai oli entistä pahempi sitten... ARGH!



Muistan, että esikoisella oli jokseenkin samanlainen vaihe joskus, mutta en vaan kuollaksenikaan muista miten pitkään sitä kesti. (Luultavasti sillä hetkellä se tuntui kestävän iäisyyden..) Oman lisämausteensa hommaan tuo se, että poika ei vielä puhu. Sisko jutteli jo lauseita samanikäisenä, joten sai paremmin ilmaistua MITÄ oikeastaan on vailla. Vaikka poika on erittäin taitava viestimään ruumiinkielellä, en tosiaankaan aina tajua yhtään mistä kenkä puristaa... Tai sitten ei ehkä purista mistään, kunhan kiukkuaa...



Hoidossa ovat molemmat, ehkä olis helpompaa jos olisin vielä kotona muksujen kanssa (tai sitten olisin entistä pahemmin loppu...) mutta ei nyt auta jossitella. Isosiskokin alkaa jo hermostua, kun äiti ei ehdi töiden jälkeen paljon muuta kuin tyynnytellä veljeä tai vaihtoehtoisesti ravistella sitä puntista irti...



Kertokaa mulle, mitä mä teen???? Luojan kiitos poika on sentään alkanut tämän hässäkän keskellä nukkumaan yönsä ja nukahtamaan ihan ongelmitta... Jos nyt jotain positiivistakin sanottavaa yrittäisi vaikka keksiä...