Hyvät neuvot kalliit - taas syömisestä
Kyseessä on kohta 2-vuotias lapsi ja syöminen takkuaa tosi pahasti. Poika ei ikinä ole ollut mikään mestari syömisasioissa (paitsi päiväkodissa, jossa syö itse ja hyvin), mutta nyt hän on lopettanut kotona syömisen lähes kokonaan.
Aiemmin ruoka upposi erilaisten viihdykkeiden voimalla syötettynä, välillä tosin söi itsekin, mutta useimmiten pöydällä oli kasa leluja ja soppaa lusikoitiin menemään.
Nyt poika oli viime viikolla keuhkokuumeessa, jolloin ei ymmärrettävästi syönyt juuri mitään, mutta nyt toivuttuaan sama syömättömyys jatkuu. Mikäli yritämme syöttää häntä, pää vain kääntyy pois ja suu pysyy tiukasti suljettuna. Välillä suostuu jotain syömään itse, mutta ruoka määrä on varmaan puolittunut entiseen verrattuna. Yleensä sitten nousee syöttötuolista pois, ja lähtee muihin hommiin. Ja pakolla häntä ei tuoliin enää saa takaisin. Ja syömisongelma on nyt tosiaan vain kotona, päiväkodissa syö normaalisti.
Onko meillä siis uhma tullut mukaan kuvioihin syömisessäkin? Ja nostanko vaan ruoat kylmästi pois pöydästä, kun ei kelpaa? Vai onko ruokahalu nyt huono sairastelun jäljiltä?
Itse tuskastun tosi helposti, kun poika ei syö, kai sitä vaan aina ajattelee epäonnistuvansa, kun ei saa lastaan ruokittua. Kai pitäisi luottaa siihen, ettei poika itseään nälkään näännytä. Mutta kuinka kauan tällainen syömättömyys voi jatkua?
Kommentit (4)
Eli meillä esikoinen jos oli pienenä kipeä eikä saanut syötyä, niin sen jälkeen meni yleensä kaksi viikkoa ennen kuin annokset palautuivat ennalleen. Mietin että oliko jo " tottunut" pieniin annoksiin ja sopeutunut ettei nälkä vaivannut.
Rasittavaa se kuitenkin kun lapsi ei myöskään jaksanut sitten ihan normaalisti. Ja juuri kun sai kaverin taas syömään normaalisti, niin ainakin talvisaikaan tuli joku uusi nuhakuume tms.
Meillä mennyt pikkuhiljaa ohi kouluiän lähestyessä. Nyt ei enää paastoa tautien jälkeen niin kauaa, vaan normaali ruokamäärä palautuu pian.
Meilläkin 3-v. poika, joka on vuoden alusta aloittanut päiväkodissa ja on tähän mennessä syönyt siellä kaksi kertaa: kerran kananuggeteja ja toisen kerran makkarat siskonmakkarakeitosta. Muuten maistaa kuulemma joka päivä riisinjyvän tai kaksi, porkkanapalan tai kaksi jne. Syö kyllä yhden näkkileivän ja juo maitoa joka päivä.
Kotona iltapäivisin syö vaihtelevasti; yhtenä iltana 10 lihapullaa, toisena yhden penne-pastan. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Poika ei ennenkään ole ollut kovin hyvä syömään. On myös hyvin tarkka siitä, mitä syö ja missä muodossa. Esim. kastike sekoitettuna pastaan tai riisiin ei viime aikoina ole mennyt alas lainkaan.
Eilen juttelin pojan kanssa siitä, miksi ei syö päiväkodissa ruuan maistamisen jälkeen edes pelkkää riisiä. Vastaus oli: kun ei siellä tarjota pelkkää riisiä" . Nyt mietin, kehtaisinko vielä tämän nirppailun jälkeen pyytää, että laittaisivat kastikkeet erilleen riiseistä ja pastoista, vai odottelisinko vaan, että lapsi joskus syö. Muiden seura ei näytä yhtään kannustavan, sillä kysyessäni syövätkö muut, vastaus oli " joo" . Ei siitä sitten sen enempää :)
Toinen mitä pohdin, on ruokailulinja kotona. Olen huomannut sortuvani siihen, että tarjoan entistä enemmän pojan lempiruokia iltapäivisin, kun ajattelen että jotain täytyy päivän aikana syödä. Samalla järki sanoo, että tiukka linja vaan, jos ei maistu niin ei maistu. Kai sen sitten jonain päivänä. Silti syömättömyys vähän huolestuttaa, ja onhan poika toki hieman kiukkuinen - tai vaihtoehtoisesti hiljainen - päiväkodista haettaessa, kun on kova nälkä. Yllättävän hyvin kuitenkin näyttää syömättömyyttä kestävän.
Eilinen ruokasaldo oli aamulla kaksi paahtoleipää ja maitoa, päivällä yksi näkkileipä ja maitoa, iltapäivällä muutama pala pastaa, illalla kaksi omenaa. Ei oikein kasvavan lapsen ruokavalio :(
Kuulostaa ihan meidän pojalta, mikä näitä kolmivuotiaita vaivaa! Pikkuveli vetää ruokaa vieressä kun häkää ja esikoinen nirsoilee, jos jauhelihapihvi ei ole leikattu täydellisiksi kuutioiksi. Tai keksii mitä muuta syytä tahansa, ettei tarvitse syödä lämmintä ruokaa. Meillä poika on vielä kotihoidossa ja päätti ihan yhtäkkiä ryhtyä todelliseksi nirsoilijaksi, kun ennen on syönyt todella hyvin ihan mitä vaan (paitsi kalaa). Meillä on tätä jatkunut jo muutaman viikon ja uhmaraivarit on alkaneet olla sen mukaisia. Olen aika väsynyt tilanteeseen, mutta yritän tolkuttaa itselleni, että se on ohimenevä vaihe. Itse pidän syömistä todella tärkeänä ja itselläni syömättömyys aiheuttaa ehdotonta pahantuulisuutta! Yritä tässä sitten olla " cool" ja olla välittämättä...
Itse olen nyt toisen lapsen kanssa ymmärtänyt luovuttaa pakkosyötössä..kun ei syö.niin ei syö.Syö sitten kun on nälkä.Meillä syömättömyys kaudet on kestäneet viikosta kahteen ja kyllä kysyy luonnetta ja pitkää pinnaa minulta.Oon myös huomannu että hermostumisesta tulee vaan lisää ongelmia.
Voi olla että poskihampaitakin on tulossa,tai tosiaan ei sairastelun jälkeen maistu.Pääasia että nestettä menee!