Voi ei, se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta...
nimittäin VAUVAKUUME!!!
Vaikka aina on ajatellut kahta lasta niin nyt tuntuu että haluaa niin kovin sen kolmannenkin... ja neljännen... Tytöt ovat nyt 7 kk ja 3 vuotta, eikä arki tosiaankaan ole niin ruusuista aina, hermot ovat välillä kireällä ja parisuhde (mikä se on?). Lisäksi odotusajan jännitys ja kauhut eivät vielä ole laantuneet (tyttöjen välillä myöhäinen keskenmeno ja pieni enkelipoika) ja tää viimeisin odotus jatkuvasti veitsenterällä. Ja ajatus, ei enää koskaan ikinä raskautta ja yövalvomisia ja koliikkeja... Mutta mutta...
Tänään ajatus kirkastui, että hyvänen aika, mullahan tosiaan on vauvakuume... Tai tänään uskalsin sen itselleni myöntää. Mies on myös näisen kokemusten myötä ollut sitä mieltä että ei koskaan enää. Niin varovasti tänään kyselin että mites olis sen kolmannen laita ja uskalsi hänkin myöntää hieman kuumeilevansa...
Ei millään malttais myydä pieneksi jääneitä iiihania lastenvaatteita, kantoliinaa,kaukaloa jne... eikä VARSINKAAN vaunuja... Ja ihana ajatella ettei vielä tarvitsekaan, jospa niille tulisi käyttäjä/-iä vielä...
Mutta tämä seitsenkuinen saa nyt rauhassa olla vauva, kuten isosiskonsa aikanaan... Ensi vuoden puolella sit aikaisintaan odotushommiin.
Onko muita kesäkuussa 05 nyyttinsä noutaneita jotka kuumeilevat taas...? Ja muutkin, kirjoitelkaa... Olis hauska kuulla jo " lapsellisilta" mitä kuuluu perheenlisäyssuunnitelmiin!!!
Kommentit (5)
...mutta pahoin pelkään sen ilmaantuvan salakavalasti myöhemmin ;) Samaa olen aistinut miehestänikin. Ja siis alunperin ennen esikoisen syntymää ja pari vuotta sen jälkeenkin meidän piti ihan vakavissamme olla yksilapsinen perhe. Niin ne ajatukset muuttuvat! Tällä hetkellä ajattelen, että meidän perhe
ehkä
on tässä, mutta vannomatta paras. Kovin vanhana en enää haluaisi lisää lapsia saada, mutta toisaalta kovin pieni ikäerokaan ei houkuttele. Ja juuri nyt ajatus uudesta pienokaisesta tuntuu lähinnä absurdilta, kun vasta 5-viikkoinen pikkukakkosemme tuhisee tuossa vieressä :)
Olenkin ajatellut antaa ajan kulua ilman, että tällä kertaa päätän mitään kovin vahvasti suuntaan tai toiseen. Veikkaan kuitenkin, etten vakavissani kolmatta lasta tule harkitsemaan. Mutta mikäli mieleni muuttuu, niin tuskin ainakaan ennen kuin pienempikin lapsosistamme alkaa olla eskari-iässä. Vauvakuumetta tulen 100% varmasti potemaan vielä monenmonta kertaa sitä ennenkin! Mutta sillä ei ole tekemistä sen ajatuksen kanssa, minkäkokoisesta perheestä haaveilen. Kuumeilu nimittäin voi osoittautua krooniseksi, ja tuskin me kumpikaan sentään vaihdetaan ajatukset yksilapsisuudesta suurperheellisyydeksi ;)
MC Koppa (poju ~3,5 v ja tyttönen ~5 vkoa)
mulla on ennestään lapset 5,4,2 ja 4kk ja taas vauvakuume nostaa päätään.isompien kohdalla kuume tuli vasta kun edellinen oli oppinut kävelemään mutta nyt tää otti varaslähdön.mieskin on sitä mieltä et voishan sitä vielä yhden lapsen tehä,mutta entä jos kuume tulee sit taas ja taas.kohtahan meitä sit on kymmenen.haluan kyllä taas raskaaksi mahd.pian mutta jännittää miten kroppa kestää ja miten pärjään jos on kaks ihan pientä vauvaa ja isommat hoiettavana.onko muilla kokemuksia tosi pienistä ikäeroista(1v tai alle)
Meillä on kolme lasta,6v,5v ja 8kk.Ajattelin aikaisemmin että kaksi lasta olisi kiva saada.Kolmas oli yllärivauva (kierukka petti).Ihanaa että meille tuli se kolmas! Arki kolmen kanssa on sujunut muutenkin tosi hyvin,aluksi jännitin miten sitä jaksaa taas aloittaa vauvajutut.Hyvin olen jaksanut,vauva on nukkunut hyvin alusta asti.vauvanhoito sujuu jo rutiinilla ja osaan olla paljon rennompi ;).
Meidän lapsilla on ikäeroa 1v 3viikkoa ja voin sanoa että rankkaa oli.En jaksanut nauttia kummastakaan lapsesta,olin niin tolkuttoman väsynyt.Kaikki meni sumussa,olin kuin robotti.Mulla oli 1-vuotias joka oli täysin hoidettava ja vauvalla oli koliikkia,molemmat heräilivät enemmän ja vähemmän.En suosittele kenellekään näin pientä ikäeroa.
Mutta jaksaminen tietysti riippuu monesta asiasta,toisilla on esim.hyvin nukkuvat lapset ja tukiverkosto lähellä.Olen nauttinut kuopuksesta ihan erilailla!!! Ihanaa hoitaa vain yhtä vauvaa,tämä on niin helppoa ;).
Ideaali ikäero olisi varmaan noin 3v,esikoinenkin olisi jo omatoiminen mutta lapsista olisi toisilleen seuraa.
Tärkeintä on mun mielestä oma jaksaminen,lapsista on seuraa toisilleen isommallakin ikäerolla.Nääntyneestä ja väsyneestä äidistä ei ole iloa kenellekään ;)
Sain esikoisen helmikuussa 05, sitä ennen olen aina ajatellut että kaksi lasta riittää, ettei enempää...
Mut no joo...
Vauva kuume on vaivannu jo pitkään...
Mä haluun toisen, silleen et ikä eroo olis alle 3v. (2,5v. ois paras)
Mutta kuitenkin, jotenkin mun aivoihin on nyt iskeytynyt sellainen ajatus ettei 2 riitäkkään vaan pitäis hankkia 4 lasta...
En ees osaa sanoo miksei 3 riittäis, mulla vaan on ajatus et " pakko" saada 4 lasta...
HUH HUH!!! =)
-Girl-