ei ryömi ei konttaa... ainut laatuaan vai???
siis meidän tytär on nyt vajaa 10kk. ja ei konttaa ja ei ryömi. liikkuu pyörimällä lattialla paikasta toiseen. istuu mutta ei nouse itse istumaan, nousee kyllä kun ojentaa kädet ja ottaa sormista kiinni niin vetää itsensä istumaan. onko meidän ainut kuka ei konttaa ym?
kun kaikki tuntuvat jo tekevän melkein mitä vaan. niin nyt tuntuu pahalta ja pelottaa kun meillä ei " mitään" osata. ja nyt vain näenkin että mitä meillä ei osata enkä osaa nauttia niistä mitä meillä osataan
=(
Kommentit (8)
Minun esikoinen istui vaan paikallaan eikä liikkunut mihinkään, välillä vahingossa pyöriessään vaihtoi paikkaa mutta ei siis liikkunut kunnolla. Eikä siis myöskään noussut itse istumaan, vaan samoin kuin sinun, piti auttaa sormilla. Vähän päälle 10kk yht' äkkiä tajusi konttaamisen, konttas noin viikon ja nousi seisomaan ja lähti kävelemään puita pitkin. 1v. syntymäpäivänään sitten laski irti ja lähti kävelemään ilman tukea.
Taisi olla keskittymisestä kiinni ;-)
kiva kuulla jotain lohduttavia juttuja. oon itkeskelly ja ollu tosi huolissani asiasta. mukava kuulla et vielä on toivoa!! toivotaan et meidän tytteli kans hokaa jutut sit joskus
Meillä esikoinen ryömi ekan kerran juuri 10kk iässä, konttasi 1-vuotiaana, ja käveli sitten n.1v2kk iässä. Ja on nyt ihan normaalisti viipottava 4,5-vuotias :)
Itse olen ollut 1v4kk kun vasta kävelin. Kaikki aikanaan..
Toinen lapsi on nyt myös juuri pari päivää sitten oppinut ryömimään, ikää 10,5kk (tosin keskosena syntynyt, että on jopa hieman edellä siskoaan jos kehitysikää ajattelee..).
Istuu aika hyvin tuetta (mutta keikahtaa taakse helposti vielä), mutta ei nouse istumaan itse tms. Konttausasentoa on kokeillut, mutta melkoisen huteraa on vielä.
Itse suorastaan kauhistelen niitä 7-8kk ikäisiä konttaajia ja kävelijöitä!
Pääsee itse helpommalla kun ei ihan niin pienenä lähde liikkelle..
Ei kannata hirveästi vertailla, kaikki lapset ovat yksilöitä!
että minulla on myös tällä hetkellä melkeen 7kk tytteli joka ei liiku kanssa mihinkään, ei toivoakaan mistään ryömimisestä. Jos laitan hänet lattialle mahalleen, alkaa sen päivänen huuto ja mekastus. Istuu nököttää paikallaan samalla lailla kun isosiskonsakin muinoin. Kaipa hänkin sitten joskus liikkeelle lähtee :-)
Nyt on äidillä sitten joka päivä kiirettä pysyä neidin perässä.. Päivän aikana ei paljon ehdi istuskella rauhassa :)
Siis meillä tyttö oppi ryömimisen 9,5kk ja konttaamisen juuri 10kk, heti alkoi ylösnousuvimma ja nyt vain odotellaan koska pääsee.. Istumaan nousun oppi tuon kahden viikon aikana.. Neuvolantäti sanoi että 1v meillä tulee jo kunnon sanoja ja kävelläänkin. Ehkä.
t.Ufa & Viivi (nyt 10,5kk)
Meillä on 9.5kk ikäinen poika, joka ei ryömi ei konttaa. Istuu hyvin tuetta, mut ei itse mene istumaan vaan juuri kuvailemallasi tavalla. Pyörii ja peruuttaa mahallaan kuin mikäkin, mut ei hoksaa lähteä eteenpäin.
8 kk neuvolassa lääkäri ehdotti fysioterapiaan menoa, mut en suostunut, koska poika on muuten jäntevä ja ihan normaalin oloinen. Mielestäni se ei ole vielä tarpeellista. Meillä on esikoinenkin jättänyt ryömimisen ja konttaamisen väliin. Hän meni peppukiitämällä 10kk iästä ja sitten oppi kävelemään 1v 3kk ikäisenä.
Tosiaan helpommalla päästään, kun eivät vielä mene paikasta toiseen. Se on vaan yksi kaunis päivä, kun ne hoksaa liikkumisen tavalla tai toisella. Joten odotellaan rauhassa...:-)
Ei koskaan. Ennen kuin osasi jo kunnlla kävellä ja kiipeillä ja kaikkea. Vatsallaan lattialla ei suostunut olemaan hetkeäkään, istui vain ja hiissasi itseään eteenpäin. Peppukiitäjä siis.
Fysioterapiaankin meidät lähetettiin, mutta se oli täysin turhaa. Olisi pitänyt valmentaa lasta istumaan tulissa niin, että jalkapohjat olisivat tiivisti alustassa kiinni. Älytöntä, eihän kukaan niin istu. Konttausasentoon piti laittaa ja jalkoja liikutella. Ikänkuin lapsi siitä mitään oppisi. Itse sen pitää tajuta, miten liikutaan. Pelottelivat konttaamattomuudesta seuraanvan lukivaikeuksia sun muuta, vaikka lapsi puhui useita sanoja jo alle vuoden ikäisenä ja nopeasti siitä muodosti monipuolisia lauseita. Edelleen on kielellisesti ikätasoaan edellä, että se niistä kielivaikeuksista.
Lapsi on luonteeltaan hyvin varovainen, eikä uskalla edelleenkään edes yrittää sellaisia kiipeilytemppuja kuin muut ikäisensä, pelkää jopa liukumäkiä. Kysymys taisi meillä olla hyvin pitkälti siis uskaltamisesta. Kävelemään oppi puolitoistavuotiaana. Sitä ennen käveli pitkään puita pitkin ja kaatuili helposti, kun pelästyi jos joku hipaisikin.
Että yksilöllisiä ne lapset on. Eivät kaikki opi asioita samassa järjestyksessä ja samalla tavalla.
Lähipiirissä kaksi tenavaa, jotka eivät paljoa ennen vuotta tehneet yhtään mitään.
Molemmille löytyi sitten tosi omintakeinen tyyli mennä eteenpäin. Toinen veti käsillä itseään eteepäin, toinen jalka koukussa vartalon edessä. Ja toinen pyöritti jalkojaan edessä puolelta toisella ja eteni niin, todella veikeän näköistä.
Kumpikaan ei kontannut ei ryöminyt. Ja niin vain kumpikin lähti kävelemään vähän reilun vuoden ikäisenä.
Kyllä sinunkin tenava vielä ehtii!