***LOKALUTUSET loppuviikko***

Olipas sitten päivä. Yöllä herättiin varmaan 100 kertaa, lopulta tuli TAAS tavara vaipasta läpi. Aamu oli hidas ja sisälsi paljon vanhempien tiuskimista, ja siitähän se sitten iloisesti lähtikin... Rytmit ja lapset sekaisin. Mentiin vielä kavereille kylään, ja esikko kiusasi niiden kanit melkeen hengiltä kun vauva puolestaan karjui puolet ajastaan kun väsytti muttei saanut unta... Nyt onneksi nukkuvat koko poppoo, voin rauhassa märehtiä miten ikävään seuraan olen joutunut... ;)



ULKOILUSTA: olen varmaan moneen kertaan mainostanutkin että me ulkoillaan vaikka mikä olisi. Ei sitten välttis olla pitkään jos sataa kissoja ja koiria eikä taapero pysy pystyssä, mutta ulos mennään ettei hulluksi tultaisi.



VAUVAN VIIHDYTYKSESTÄ: välillä pääsee huono omatunto yllättämään kun vauva joutuu niin paljon olemaan itsekseen. Mutta kun tuo kuitenkin viihtyy ihan ok, niin ei se kovin pahaksi sille voi olla. Joskus se vaan on munkin kotityöt tehtävä, ja tuo esikko vaatii myös tällä hetkellä PALJON huomiota. Niinä päivinä kun esikko on hoidossa yritän sitten enemmänkin puuhailla vauvankin kanssa.



Kuulostaa niin tutuilta nuo jutut paljon viihdytystä vaativista, vaunuissaan karjuvista ja muutenkin vaativista vauvoista - tulee ihan esikon vauva-aika mieleen, vaikkei hän nyt ehkä mikään vaativa vauva ollutkaan. Tuli vaan tänään mieleeni, että tässä kolmen-neljän kuun iässä se silloin helpotti. Yhtenä päivänä vaan tajusin ettei neiti ollutkaan huutanut koko kauppareissua, eikä iltatainnutukseenkaan enää mennyt lähes tuntia. Että jospa se pian helpottaisi nykyisilläkin vaativammilla vauvoilla? Ja kuinka helpoksi tuo meidän vauva vielä voikaan ryhtyä kun ei nytkään itke juuri mitään? Tosin nyt pelkään että se korvatulehdus ei ole parantunut, sillä kitinää on tosiaan tälle päivälle riittänyt kotitarpeisiin...



Joop. Se on vissiin syytä lähteä nukkumaan. Jos ensi yö on samanlaista sirkusta kuin viime yö, olen pississä...

Enpä ole ennen uutta pinoa aloittanut, vaan odottanut että joku muu tekis sen ensin :) Mutta mietityttää yks juttu ja pakko tästä nyt jutella. Kun en käsitä miksi meidän vauva on kotona niin tyytymätön. Tuntuu, että en vaan keksi tarpeeksi viihdykettä. Koko ajan täytyis vaihdella sitterin, sylin, puuhamaton, tissin jne väliä. Jo pian alkaa kitinä kun olen just saanut tyytyväiseksi vaikka sitteriin. Miten musta tuntuu, etten osaa lukea lasta mitä hän haluaa. Kuulostaa aika tyhmältä ehkä, mutta alkaa sellainen kierre, että kokeilee kaikkea vuorotellen. Ja kun ei auta rauha, ei rakkaus, ei virikkeet, ei tissi, sit lopulta luulee että uni sillä on ja laittaa helposti vaunuihin ja siellä hiljenee kun lykkii. Mutta kun pysähtyy niin herää ja ei nukukaan millään, että taas meni pieleen, ei uni ollutkaan... Ääh, tuntuu tyhmältä tästä kirjottaa, mutta tää on vaan aika väsyttävää kun usein ei mikään kelpaa.



Mutta nyt kun käyty muskarissa ja kerhossa, niin siellä viihtyy tyytyväisenä! Hitto, täytyykö tästä alkaa joka päivä jossain käymään?! Onko muilla samanlaista? Vielä kun on esikoinen ja ei tunne paljon lapsiperheitä, pyörin muuten täällä kotona ympyrää odottaen miestä kotiutuvan ja sais itse edes pienen hengähdyksen. Ei siinä mitään, etteikö ne harrastukset mukavia olis (pelkäsin ensin että päinvastoin ei viihdy niissäkään lainkaan) mutta ei sitä äiti ihan jokapäivä viitsis lähteä minnekään. Ja sitte tulee niitä huono äiti-fiiliksiä, etteikö poika viihdy mun kanssa :( Tämmösiä ajatuksia, ehkä hassujakin...

Niin sitä piti myös jutella, että pitäiskö soittaa neuvolaan vauvan vihreästä kakasta. Kun mielestäni olen lukenut, että täysimetyksellä olevalla se on ihan normaalia. Mutta silti mietityttää, kun aina ennen vauvan kakka on ollut sellasta keltasta/ruskeeta, ryynimäistä. Nyt alkoi viimeviikon loppupuolella olla sellasta velliä, limaistakin. Sitten siitä muuttunut väri vihreeksi tällä viikolla. Kunnon kakkavaippoja tulee ainakin 3-4 päivässä, mutta lähes joka vaipassa on vihreätä, vaikkei varsinaisesti kakkaa. Että soitanko taas turhaan kun mitään muuta vaivaa ei ole. Ja ei poika mitenkään mahaansa itke. Mietinpähän vaan... Maanantaina kuitenkin on neuvola-aika.

Vastaampahan Tintille, kun niin kovin tuttu juttu meillekin tuo tyytymättömyys. Olen huomannut että on vain ja ainoastaan vauva-kohtaista eikä siis mitenkään äidille henkilökohtaista tai huonon äitiyden aiheuttamaa. Samaa saan jankuttaa itselleni päivittäin ja silti meinaa tulla joskus suru puseroon kun tuntuu " ettei mikään koskaan riitä" . Meillä mennään kanssa koko ajan samaa rumbaa: rintareppu-syli-keinu-puuhamatto-sitteri...joka paikassa max. 10 min viihdytään. Ja turha sanoa että tottuu se lapsi siihen eikä pitäisi koko ajan vaihtaa paikkaa.. jaa-a sanon minä. Ollaan nimittäin koitettu tätäkin kun kerran niin fiksummalta taholta sanottiin, mutta sitten se johti siihen että itku meni niin hysteeriseksi että sitä saikin sitten lohdutella seuraavat n. 100 vuotta. Eli kantapään kautta voisin sanoa, että kokeilee sitä mikä parhaalta ja helpommalta tuntuu. Usko pois, kaikki aikaisemmat periaatteeni olen saanut pyörtää pojan myötä... En olisi kuuna valkeana uskonut että lähden tähän vauvan pyörittämään elämään mutta minkäs teet, pienelle yritän olla mieliksi. Jotkut äidit onnistuvat harrastamaan ja puuhaamaan omiaan äitiysLOMALLA mutta jotkut tekevät kaiken sitten vauvan kanssa, siihen sopeuduttava kai sitten...=)



Eilen olin perhevalmennuksen 1. synnytyksen jälkeisellä kerralla ja olipa taas keikka. Muut vauvelit makoili viltillä koko 1,5 h tyytyväisinä ja minä hikihatussa kantelin kitisevää sälliä pitkin rakennusta hytkyttäen ja vatkuttaen. Muut vaan totesivat: " voi, onko sillä nälkä" (juu ei, justhan se vartin roikkui rinnassa) tai " voi, tuleeko sille just hampaita" (juu ei, tai sitten hampaita on ollut puhkeamassa just viim. 3 kk). Eivät voineet ymmärtää että itkustelisi ilman suurempaa syytä...Oli kyllä vähän tylsä fiilis sieltä lähtiessä ja miehen kanssa nahisteltiin taas. =(



Kehoittaisin kuitenkin liikkumaan ja harrastamaan! Kiva saada vaihtelua, mutta ei kannata tehdä siitä pakkoa. Meilläkin poika viihtyy vaihtelevasti muskarissa tai perhekerhossa mutta jos ei ole suostunut päikkäreille ennen lähtöä niin olen huomannut että ihan turha mennä sinne kerhoon huudattamaan yliväskää poikaa. Siitä ei TOD nauti kukaan! Eli omilla ehdoilla ja joustavasti,eikä kannata joka päivälle hasmtrata tekemistä. Joskus on paras vaan olla ja möllöttää kotosalla!



Jeps, meillä heräiltiin... Keksitään pikkuiselle pessimistikullannupulle taas puuhaa! =D



Jaksamista, kyllä se siitä (siinä toivossa pakko elää!!!).



S+poika 3 kk

Edellinen pino löytyy täältä: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=93&m=12186849&p=2&tmo…



TINTTI: juu tällä kolmen lapsukaisen kokemuksella voipi jo sanoa, että lapset on tosi erilaisia jo syntymästään saakka, ja siinä missä muut tai monet on perustyytyväisiä, jotkut ovat ns. vaativia vauvoja temperamentiltaan. Meillä helpon esikoisen jälkeen kakkoseksi syntyi ns.vaativa vauva, kuten olen kertonutkin täällä. Oman kokemukseni mukaan helpointa on mennä vauvan ehdoilla, vaikka se onkin sikaraskasta väsyneelle äiteelle. Vauvan perustarve on kuitenkin hellyys, syli, läheisyys ja se, että hänen itkuunsakin vastataan ja häntä lohdutetaan. Meillä helpotti jonkun verran säännöllinen päivärytmi vauvan kanssa, jolla ei varsinaisesti ollut rytmiä, ainakin niin, että yritti nukuttaa päiväunille ulos tietyn tissinsyönnin jälkeen, jne. Vauvalle on helpottavaa, että äiti ainakin yrittää olla rauhallinen ja rauhoittava, vaikka vauvan hermo menisi ja itku jatkuisi. Itse puhelin tuolloin ääneen puoliksi huutavalle parkuvalle vauvalle, puoliksi itselleni, että juu, eipä tässä mitään hätää, ei hätää...



Ja niinkuin Sunshinellakin kokemus on osoittanut, meillä oli ihan sama, että jos ei tiettyyn pisteeseen mennessä reagoinut vauvan hermojen menoon, vauva parka lietsoi itsensä totaalisesti raivon partaalle, ja kyllähän me kaikki itsekin tiedetään, että siitä vaiheesta ottaa jo aikaa rauhoittua ja lopettaa se itku!! Että helpommalla pääsee kun reagoi vauvaan lohdullisesti jo ennenkuin pelihousut repeää;-) Tsemppiä Tintillekin!



VIHERIÄSTÄ KAKASTA: Juu meillä on ollut kaikilla kolmella täysimetetyllä aina jossain vaiheessa ihan nurtsinvihreetä vaipassa, ihan kuin olisi käynyt vauva pihalla märehtimässä timoteita. Ja neuvalan ja synnärin mukaan on ihan normaalia pikkuvauvoille. (Meillä siihen ei ole liittynyt mitään vauvaa stressaavia tilanteitakaan.)



Ihanaa, vanhemmat lapsukaiset lähtivät mummilaan yökylään, joten talossa on rauhallista huomiseen saakka. Tosin me ruvetaan kasaamaan paria isoa vaatekaappia ja siivotakin kai pitäis, joten ei tässä ihan pääse heittämään jalkoja ylös.



Vielä RATSASTUKSESTA/LASTEN ULKOILUSTA: oltiin eilen tallilla, ja meidän tytön ryhmässä oli sentään neljä pientä ratsastajaa yhden ollessa sairaana, mutta seuraavalle tunnille ei ollut tulossa kuin yksi ratsastaja (lasten ryhmät). Kuulemma useimmat lopettavat siinä vaiheessa kun illat pimenee ja kelit muuttuvat " huonoiksi" , lapset ei viihdy ulkona ja vanhemmat ei myöskään jaksa olla tuntia odottelemassa ulkona/tallituvassa.



GALLUPPIA SIIS: Ulkoiletteko te muut paljon kelistä riippumatta?



terkuin DorisDay ja Fanny 2,5kk

En ookkaa kirjotellu tänne Jessen syntymän jälkeen. Meillä ollaan nyt 2.5kk ja kovasti on erillainen mitä esikoinen. Esikoinen oli semmonen nukkumatti ja tämä ei taas oo. Nukkuu kyllä, mutta huomattavasti vähemmän. Vanhemman lapsen ku sain nukkumaan ni tämä nappula heräs. Eli se siitä omasta ajasta. Tosin nytkihän toi tossa kopassa juttelee itekseen ja kahtelee katossa olevaa lamppua ku ite oon koneella. Kovasti on kiinnostunu isomman veljen tekemisistä ja mahoton juttelemaan. Kädet on löydetty ja niitä tuijotellaan kans. Jospa pikkuhiljaa rupeis ottaan leluistaki kiinni. Puhuttiin kaverin kans, et ei oo toisen kans niin herkästi menossa jos vähä inataa. Ensimmäisellä oli välittömästi kahtomassa et onko joku hätänä ku vähä kuulu kitinää. Nyt saa rauhassa kitistä vähä aikaa ennenku menee. Ja muutenki ottaa toisen kans rennommin.



Meillä on helpottanu päivää ku on selkee rytmi. Niin oli esikoisellaki. Aamupäivällä nukutaan ulkona vaunuissa säällä ku säällä, paitsi kovat pakkaset. Nyttekki sataa vettä/räntää ni ulos lähettiin koko porukalla. Mentiin naapuriin leikkimään ku on samanikäset lapset. Siellä me toisen äitin kans seisottiin pihalla ja katottiin ku lapset leikki lumikasassa. Katottiin vaan ettei kovin lyö päätään ku oli ihan peilijäällä piha.



Me teijetaan lähtä syömään.... Onko muuten muilla oltu rinta lakossa? Tämä on ollu ja nytki on välillä ettei suostu syömään....

Harvoin tulee kirjoiteltua tänne, mutta lueskeltua sitäkin enemmän kaikkien kuulumisia.



Tuosta vauvan viihtymisestä piti nyt alkaa kommentoimaan, että mullakin on asiasta pikkuinen stressi, vaikka ei varmaan ois oikeasti aihetta. Meillä esikoistyttö 3,5 kk on viimeiset 1,5 kk ollut tosi tyytyväinen ja ilmeisen helppo tapaus (ei ole vertailukohtia, mutta tuntuu kyllä siltä!). Tykkää oleilla lelumatolla ja sitterissä pitkiäkin aikoja itsekseen, mutta välillä on huono omatunto siitä, saako riittävästi virikkeitä yksin oleillessaan. Siis että pitäiskö olla itse siinä paljonkin leikittämässä ja laittamassa esineitä käsiin ja " opettamassa" esim. esineisiin tarttumista ja liikkumista?? Vai oppiiko ihan itsekseen oleillessaan, kun ei ainakaan valita yhtään olemisestaan. Tähän epävarmuuteen on varmaan syynä yliaktiivinen mummo (äitini), joka hokee kokoajan että lapselle pitäisi tarjota runsaasti virikkeitä ja suurinpiirtein kokoajan olla opettamassa uusia taitoja... Itsellä kuitenkin on sellainen tuntuma, että koska tyttö vaikuttaa ilmeisen tyytyväiseltä ollessaan vuoronperään sylissä, sitterissä ja leikkimatolla syöntien välissä ja aina vaipanvaihdon ja sylittelyn yhteydessä leikitän ja jumppautan häntä oman tuntuman mukaan, niin se olisi ihan riittävästi tuota virike/aktivoimispuolta. On vissiin liikaa aikaa, kun tällaisestakin voi ottaa paineita...



Asiasta kolmanteen eli Gerbedalle piti vastailla, että meillä on tässä muutaman kerran ollut ihan totaalisia rinnalta kieltäytymisiä. Ei vain suostu syömään tissiä vaan huutaa naama punaisena kaikille syöttöyrityksille. Pullo sitten onneksi maistuu (on ollut osittaisimetyksellä koko ikänsä) ja seuraavalla kerralla taas rintakin kelpaa niin kuin ei koskaan ois mitään ongelmaa ollutkaan. Oon sitten vain pumpannut maidon niillä kerroilla kun ei ole kelvannut ja syöttänyt pullosta. Eihän se tissittely väkisellä onnistu.



Kuinka pitkiä unia teidän n. 3-kuiset muuten nukkuu? On siitä ollut varmaan puhettakin täällä, mutta ei muista :) Meillä on nyt menty kuukauden verran n. 7-9 tuntia putkeen heräämättä melkeinpä joka yö ja peruspessimistisenä luonteena odottelen, että kuinkahan kauan tätä lystiä kestää :) Nautitaan nyt kuitenkin niin kauan kuin mahdollista. Maidon tuloon tuo on tietysti vaikuttanut jossain määrin heikentävästi, mutta onneksi vielä pystyn imettämään ihan kohtuullisesti pulloruokinnan lisäksi.



No ei nyt tule muuta mieleen tällä erää, mutta mukavaa loppuviikkoa kaikille!



EE

Tytön mielestä siis vissiin. Aamulla kävin lasten kanssa perhekerhossa ja vaikka neiti oli nukkunu vaan 45 min aamupäiväunet, niin kyllä tuntui viihtyvän, kun oli tupa täynnä vilinää. No, vikat 30 minuuttia oli jo aika kitinää ja natinaa, mutta yllättävän hyvin meni, vaikka mulla olikin vähän ennakkoluuloja koko kerhoiluun.



Mutta tosiaan, kotona tarvii meidänki vaihtaa paikkaa jatkuvasti ja tuntuu, ettei silti tyttö oikein jaksa pysyä tyytyväisenä. Isoveli on ehkä paras viihdyttäjä leikkiessään autoilla lattialla tytön vieressä, sitä jaksaa seurata pitkään. :) Ja päiväunet...hohhoijaa. Likka saa olla kuinka väsyny tahansa, vein sitten ekasta haukotuksesta tai hirveen huudon säestyksellä, niin varmasti herää viimeistään 45 min kuluttua nukahtamisesta. Ovi käy siis takapihalle jatkuvasti. Meillä istutaanki usein toppatakki päällä sisälläkin, ku ei jaksa jatkuvasti eestaas riisua.



Esikoisesta oppiinena voisin sanoa, että vauvaa joutuu viihdyttämään siihen asti, kunnes tuo oppii liikkumaan. Sitte kyllä viihtyvät, kun pääsevät kaikkiin jänniin paikkoihin, kuten keittiön laatikoi sähköjohtoihin, pistorasioihin, portaisiin sekä laittamaan isukin viihde-elektroniikan säädöt uuteen uskoon. Jepjep, sitte alkaa se " eieieieieieieieieiei" -hokeminen ja jatkuva vahtiminen. ;D



Ja nyt kuuluukin itkuhälyttimestä jotain..



S

Vaativista tai ei- niin-helpoista vauvoista: Luin juuri Vauva-lehdestä, että " helpon vauvan äiti kokee olevansa parempi äiti kuin vaativan vauvan äiti" . Yksinkertaista, mutta siltä se varmaan tuntuu. Miettii, että missä vika, kun aina narisee, vaikka kyse on vaan vauvan persoonallisuudesta, eikä äitiyden laadusta. Sitä paitsi, sanovat nyt " viisaammat" ohjeistajat mitä haluavat, niin en minä ainakaan osaa aina tulkita miksi vauva itkee. Tai muutenkaan lukea vauvaa. Meillä nälkä tulee tosi " on-off" . Ensin naureskellaan ja sitten ihan tosta vaan huudetaan pää punaisena ruokaa. Ei mitään suulla hamuamisia tai käden syöntejä tms merkkejä. Musta tuntuu, että vauva itkee kyllä tosi " pieniä" asioita välillä, ei mitään suurta hätää, tai tarvetta, ihan vaan, että " boooriiing..." , " nopeampaa palvelua pliis" ... " lisää kitaramusiikkia ja heti..." . Ja aina ei voi auttaa, joka tilanteessa. Jos olen vessassa, suihkussa tms, niin - huutakoot. Tässä viime päivinä vauva on saanut autossa kauheita raivareita, mutta kun olen ollut yksin liikkeellä, niin : Sori, huutakoon vaan, minä keskityn ajamiseen. Ja minulla on siis helppo vauva, viihtyy sitterissä, matolla ja sylissä, kun mamma katsoo hieman telkkua. Jaksamista vaativien vauvojen hyville äideille!



VIRIKKEET: Mulla on nyt jotenkin sellainen vaihe, etten, kuten aiemmin marisin, jaksa seurustella kauheasti vauvan kanssa ja keksiä virikkeitä. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, ja kun vaavi tyytyy ihmettelemään helistintä leikkimatolla, niin saatan vaan olla möllöttää puhumatta sanaakaan tai reagoimatta vauvaan. Niin kauan, kuin vauva sallii. Ei vaan jaksa baby talkia. Sitten mietin, että tunteeko vauva olonsa hylätyksi, mutta lohdutan itseäni: Jos vaavi ei olisi esikko vaan neljäs lapsi, niin tuskin edes ehtisin miettimään, että täyttääkö päivän seurustelumääräsuoritukseni viranomaisten suositusmäärän.

AJL

Kirjotinpa epäselvästi noista unista. Siis takaovi käy jatkuvasti siksi, kun yritän saada tyttöä nukkumaan vähän pidemmät päikkärit ku sen 45min. Välillä auttaa tutti, välillä hytkytys, välillä unia jatketaan sisällä. Mutta jos päiväunet alkaa liikkuvissa vaunuissa ni ne kyllä päättyy tasan tarkkaan siihen ku kärryt pysähtyy.



Virikkeistä ei mun mielestä kannata huolehtia niin että vauvaa olisi koko ajan pakko opettaa uusille tempuille. Itsekin asiaa stressasin esikoisen vauva-aikana, mutta hyvin tuo on kasvanu ja kehittyny ja on muuten kielellisesti yllättävän lahjakas ikäisekseen vaikken mitään erityisiä leikkejä/loruja/jumppia/muskareita/uinteja jnejne hänen kanssaan harrastanukaa en kotona enkä muualla. Nou stress. Jos vauva vaikuttaa tyytyväiseltä ni hyvä niin. :)



Pahoittelut kun tää teksti on varmaan vähän sekavaa. Neiti " no sleep today" kitisee tissillä ´tässä..



s taas

Onpas kurja päivä, siis sää ollut kurja, ei muuten. Vettä on satanut ja lumi on sulanut pois=( Puistossa käytiin vähän aikaa seisoskelemassa vesisateessa ja 4-vuotias oli kuin uitettu koira(vesilammikossahan tuo pyörikin).



Tuosta vauvan viihtymisestä/viihdyttämisestä. Mä olen sitä mieltä, että ei pikkuinen vauva tarvi sen kummempaa viihdykettä kuin normaalit hoitojutut ja kodin touhujen seuraaminen. Ihan turha tuntea huonommuutta siitä, että ei jaksa viihdyttää vauvaa. Kyllä ne oppii kaikki taidot ennemmin tai myöhemmin ilman opettamattakin. Parasta viihdykettä vauvalle tosiaan on sisarusten touhujen seuraaminen, mutta sehän on esikoisvauvalle mahdotonta. Meillä oli tuo esikoispoika sellainen kitisijä niin kauan kuin pääsi liikkeelle. Vieläkin on sellainen, että koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä ja marisee että tylsää on eikä ole mitään tekemistä. Pikkusiskonsa ei koskaan valita tekemisen puutetta, vaan keksii omia leikkejä koko ajan.



Onko muuten muita, jotka ei nukuta vauvaa ulkona? Meillä poika nukkuu parhaiten sisällä, vetelee 3h päikkäreitä. Mutta jos ulos vien, niin herää vähän väliä. Muutenkin inhoaa kun on vaatetta paljon ja lakki päässä. Joten en viitsi edes sen kummemmin yrittää ulkonukkumista. Silloin kun tullaan vaunulenkiltä, niin jätän ulos nukkumaan, mutta kun vähän ajan päästä menen katsomaan, niin hereillähän siellä ollaan.



Jaahas, tissikitinä alkoi. Pitää mennä.



Nezzie ja Otso

On kyllä myönnettävä, että tosiaan tämä 24/7 elämä melko vaativan vauvan kanssa alkaa olla aika uuvuttavaa. En ole koko 3 kk aikana ollut kuin ehkä 5 kertaa vauvasta erossa, max 2h / kerta, sen verran että olen ehtinyt oletetuksi ruoka-ajaksi takaisin kotiin. Ollaan täysimetyksellä ja korviketta vauva ei ole saanut eikä pumppauskaan oikein ole onnistunut. Tällä viikolla sain vaivalla lypsettyä jotain 80ml ja sen isä syötti vauvalle kun olin naapurissa kutsuilla 1,5h. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että josko saisi vähän pidemmän vapaan kuin pari tuntia. Korviketta sitten pitkän mietinnän jälkeen päätimme tänään kokeilla ja maistui! Vaikka mieli tekisi kokonaiseksi illaksi jonnekin, on vielä tehtävä ajatustyö siitä, että on pidempään poissa hyvillä mielin. Luulenpa, että vaikka vapaa tekisi enemmän kuin hyvää, tulee siitäkin vapaasta huono äiti-tuntemuksia ja fiiliksiä, että miksi ei jaksa, miksi lähtee niin pienen luota pois. Miten te muut, oletteko olleet jo erossa vauvasta enemmänkin aikaa? Miten meni? Mites se ruokapuoli?

mietin tässä että Peppi ei välttämättä pääsekään tekeen lumiukkoja eikä lumilinnoja talvisin, jos kelit on jatkossakin tämmöiset :(



Tintti kyseli erossaolosta: Mä olen ollut pois vauvan luota yhden syöttövälin, eli ettei se sais enempää kuin yhden syöttökerran korviketta. Käytännössä siis mun reissut on olleet 2-5 tunnin mittaisia.Mä en kanna niistä huonoa omaatuntoa, olenhan kuitenkin tenavan kanssa lähes aina. Mutta ihmiset on erilaisia, ei moni raski jättää kuntosalin lapsiparkkiinkaan tän ikäistä, ja mä en taas näe siinä mitään ongelmaa. Vauva on siellä ihan tyytyväinen siihen saakka kun tulee nälkä tai väsy, jolloin mut voi sitten hakea apuun. Olen kuitenkin tytön kanssa lapsiparkkipäivinäkin melkein 23 h vuorokaudessa, kyllä sen pitää riittää.



Virikkeistä: Hereilläolot menee suunnilleen samalla kaavalla, eli syödään, vaihdetaan vaippa, ollaa puuhamatolla/sitterissä/kantorepussa. Nyt olen pyrkinyt kerran päivässä lukemaan tytölle kirjaa, se on jo kiinnostunut katselemaan kirjojen kuvia. Muuten en ota paineita virikkeiden keksimisestä tai vauvan " opettamisesta" , normaali elämä riittää. Meillä nukutaan edelleen tosi paljon, laskin että tyttö nukkuu noin 18 tuntia vuorokaudessa!



Onko muuten kellään muulla sellaista ongelmaa, että vauva olisi vinossa? meillä kenotetaan vähän toiseen suuntaan, vartalokin on välillä vähän kaarella ja pää on melkein koko ajan hiukan kenossa. Ei sitä vieras helposti huomaa mutta silti. neuvolasta sanoi ettei haittaa vielä kun on noin pieni, mutta että kannattaa pitää lattialla 3x päivässä 20-30 min kerrallaan, sillain oikenee parhaiten. Nyt olenkin sitten lisännyt puuhamatolla vietettävää aikaa tuon ohjeen mukaan. Eka ajattelin ettei se mitnekään viihdy noin paljon lattialla, mutta on tyttö oppinut siinä olemaan yllättävän hyvin.



Riza ja peppi tasan 3kk

Ulkoilusta: Mie ulkoilen säällä kuin säällä. Osin johtuu siitä, että on noita eläimiä joiden on liikuttava päivittäin. Mutta tykkään myös erilaisista säistä. Lumimyräkässä on hauskaa lähteä ratsastamaan, ja sadekaan ei etenkään kesällä haittaa kunhan varustautuu. Näin tammikuussa toivoisin kyllä kunnon talvea! Myös ammatin puolesta joudun työskentelemään maastossa säällä kuin säällä. Toivottavasti meidän poika oppii myös olemaan ulkoilmaihminen.



Kotoa poissaolosta: Mie olen 2-3 tuntia muutaman kerran viikossa tallilla hevosenhoidossa. Viime maanantaina olin Pääkaupunkiseudulla koulutuksessa, jolloin olin pois kotoa n. 10 h. Se oli aika pitkä aika olla pojan luota pois! Hyvin oli poika kyllä ilman äitiä pärjännyt. Mukavaa oli kuitenkin päästä päiväksi omiin kuvioihin ja miettimään aikuisten asioita, aikuisten oikeasti. Pääasiassa olen kuitenkin poitsun kanssa 24 h. Minä myös uskon, että ei pieni tästä mitään traumoja todellakaan saa. Koko ajan on tutussa ja turvallisessa hoidossa kotona miun poissa ollessa. Enkä tunne huonoa omatuntoa, olen parempi äiti kun saan omat hetkeni.



Tänä aamuna poitsu tarttui siihen äitiyspakkauksessa tulleeseen helistimeen eka kertaa ja piti sitä n. 5 minuuttia kädessään. Kova oli ihmettely, kun helistin liikkui. Yritti työntää suuhunkin. Sitten tuli ihmettelyn jälkeen hurja väsy.



Selma ja pienimies n. 3 ja puoli kk

VIRIKKEET Joo, täytyy varmaan hieman relata ja ajatella, että kyllä siitä esikosta ihminen tulee, vaikka äiti ei kokoajan olen vieressä ihailemassa ja löpöttelemässä.



POISSAOLOT Nyt kun vielä asutaan mualimalla, niin poissaoloja ei kauheasti tule, kun ei ole lapsenvahtia- äitiä, anoppia tms... Paitsi oma mies on , mutta juuri sen kanssa mielellään tekisi jotain kaksistaan ja jättäisi lapsen hoitoon. Poissaolot on siis olleet kaupassakäyntiä, kampaajalla oloa tai kaupungissa shoppailua. Ei varmaan ole edes mennyt yhtä syöttöväliä (syöttöväli 4 h). Mielellään mentäisiin täällä Alpeilla laskettelemaan tai kelkkailemaan, mutta ski resorttien babyseimet on yleensä vasta 2v ylöspäin tai max 4 kk ylöspäin, ei vielä siis meikäläisen vaaville. Ja jotenkin tuntuu vaikealta vielä jättää vaavia " ei sukulaiselle" , varsinkin vierasmaalaiselle sellaiselle. Ihailen kyllä teitä, jotka pystytte jättämään vaavin vieraalle. Silloin saa itse relattua enemmän. Täällä tunnen monta amerikkalaista " stay at home momia" ja heillä on kyllä täällä vieraassa maassakin laajemminkin tapana hyödyntää lastenhoitajaa. Yksikin sanoi käyvänsä miehensä kanssa kerran viikossa ravintolaillallisella! Pitäisi varmaan ottaa mallia, eikä valittaa... ;)



EDISTYMINEN Ei siis käänny, mutta kyljelleen pääsee. Eilen tattui ekaa kertaa esineeseen niin, että laittoi suuhun kanssa.



PÄÄ JA TOISPUOLEISUUS Meillä vaavi on oikealle kallellaan. Tykkää katsella oikealle ja on selkeästi oikeakätinen kun ihailee aina oikeaa kättään ja tarttuu sillä asioihin. Lääkäri tästä aluksi huomautti ja sanoi, että kannattaa pitää huolta siitä, että osaa katoa myös vasemmalle. Olinkin vähän huolissani, kun ei kunnolla taipunut pää vasemmalle. Ja pää oli littanampi oikealta. Sitten vaan asetin usein leikkimatolla/sitterissä niin, että kiinnostavat jutut oli vasemmalla. Ja yöllä yritin laittaa hieman " vasemmalle" päin nukkumaan ja liinassa survoin (ihan oikeasti survoin ... ;) ) pään vasemmalle päin. No, nyt taipuu jo paremmin vasemmalle, vaikka edelleen suosikki on oikea. Ja lähinnä pitää päätä nyt jo suorassa ja viimeksi lääkäri sanoi, että ok, kun lähinnä pitää suorassa, niin kyllä se sitten on jo ok suuntaan kehitys.



AJL

Sanna, kun kirjoitit tuosta teidän päiväunien nukkumisesta vaunuissa, niin kyllä muistui todella elävästi mieleen meidän kakkonen. Tsemppiä sulle, se on tosi raskasta, vielä kun siinä on se esikoinen joka tarvitsisi muutakin kuin että äiti istuu toppatakissa ja loikkaa vähän väliä pihamaalle. Mä muistan että laitoin esikolle jonkun lastenvideon ja hyppäsin itse toppahaalariin hyssyttämään vaunuja. Poika nukkui todella lyhyen pätkän, ehkä hiljaista oli 5-10 min ja sitten alkoi huuto taas, loppui yleensä siihen että vaunuja liikutti. Kun kurkkasin vaunuihin vauvalla oli silmät kiinni huutaessaankin ja näytti nukkuvalta kuitenkin.

Laitoit edellisessä pinossa siitä vanhanajan soittorasiasta pinnasängyn laidalla! Meillä soittelee kanssa, Brahmsin sävelmää, sitä samaa mitä mun oma vauva-aikainen soittorasia on soitellut 70-luvulla. Se rauhoittaa äitiäkin:-)

Mutta täällä palstalla oli juuri jossain unikeskustelussa, että vauvan ja pienen lapsen unisykli olisi 45 minuuttia, ja herkät/vaativat vauvat heräävät tämän syklin päätteeksi " liian helposti" eivätkä saa itse uudestaan unta, toisin kuin " ei vaativat" tavisvauvat.



Muuten rytmistä: meillä mennään yöunille suht myöhään, siinä puolen yön tietämillä. Yöllä syödään yleensä 1 kerran, harvemmin kaksi kertaa, ja uni jatkuu aamupäivään asti, esim pikkuneiti nukkuu edelleen yöunta, kello nyt 10. Kun herää, vaihdetaan vaipat ja seurustellaan hetki, sitten uusi syöttö. Viihtyy sitterissä tai liinassa, voi torkahtaa hetkeksi tai nukkua tovin, sitten uusi syöttö ja ulos nukkumaan. Ulkona nukkuu jopa 3 tuntia, joskus 4. Meillä tuo vaunuihin laittaminen saa aikaan itkun ja huudon, joten se täytyy tehdä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja mahdollisesti antaa vielä lohtutissiä kypärämyssyn ja ohuen villahaalarin pukemisen jälkeen (sekin kiukuttaa kovasti) ennen vaunuihin laittamista.



VAUVAN LUOTA POISSA: tällä kolmannella kierroksella olen ollut eniten, mutta maksimissaan tuon yhden syötön verran, niin että vauva on jäänyt kotiin isän hoiviin, ja minä olen lähtenyt joko kaupoille tai viemään tyttöä tallille, tai koirien kanssa lenkille. Yleensä niin, että vauva on syönyt ennen kun olen lähtenyt, ja olen laittanut hänet päikkäreille. Tai sitten niin, että jos vauvalle on tullut nälkä enkä ole vielä ehtinyt kotiin, on miehellä ollut pakasteessa maitoa, ja hän on sen sulattanut vesihauteessa ja tarjonnut vauvalle joko hörppyyttämällä tai tuttipullosta, jonka tuttiosa on vellitutti, eli maitoa tulee helpommin kuin imemällä, kun on muuten tottunut imemään rintaa. Mutta itse en olisi siihen valmis, että jättäisin/olisin jättänyt vauvaa kenellekkään muulle, edes omaan kotiin anopin käsiin.

Meillä on lapset olleet aikas paljon vanhempia ennenkuin ovat menneet edes mummilaan yökylään....kun en ole itse ollut ihan valmis.



Ja vastaanpa vielä omaan galluppiini:-): eli meillä ulkoillaan säällä kuin säällä. Ollaan tuolla mustassa pimeydessä oltu iltaisinkin leikkimässä vesisateessa pari tuntia otsalamput päässä milloin mitäkin ennen iltapalaa. Lapsilta löytyy monenlaisia ulkovaatteita ja kerrospukeutumiseen vaatetta.

Ei lumen häivääkään enää missään. Onneksi lähdetään taas viikon päästä pohjoiseen niin pääsee edes lunta näkemään.



Virikkeistä, jonkun verran lauleskelen pojalle, katsellaan kirjoista kuvia, leikitän häntä leluilla (tarttuu jo kiinni) ja lepertelen. Ei sen kummempia virikkeitä ollut esikoisellekaan. Nyt ollaan jonkun verran laitettu Veikkaa isonsiskon huoneeseen siskon puuhia katselemaan ja kuuntelemaan lastenlauluja. Tosi hyvin on viihtynyt, yleensäkin sisko on semmoinen jota mielellään jututtaa ja katselee.



Ulkoilusta, jos sää on kamala, ulos ei hevin mennä. Nyt voisi harkita pientä ulkoilua kun ei sentään myrskyä.



Vauvan luota poissaolosta, olen ollut yhden yön kokonaisuudessaan, lapset olivat isänsä kanssa kotona ja oli mennyt kertakaikkisen hienosti. Muuten olen ollut poissa ehkä 4 h kerrallaan. Ajattelin kuntoklubin lapsiparkkiakin kokeilla jossain vaiheessa. Kävin viime viikolla kaksi kertaa salilla!!! Ja niin ihana olo sen jälkeen. Nyt keväämmällä olisi ajatuksena, jos isovanhemmat tulevat käymään, otettaisi miehen kanssa hotellihuone yöksi ja mentäisiin viettämään kahdenkeskistä aikaa sinne ja seuraavana aamupäivänä takaisin. Suunnitelman asteella siis vielä..



Täällä oli muillakin vaikeuksia nukuttaa vauvaa vaunuissa??? Kohtalotoveri löytyy täältä. Toissapäivänä kaksi tuntia huudatin poikaa välillä hyssytellen ja sitten paloi itseltä hermot yrittämiseen. Nyt nukutan poikaa sisällä. Jospa jossain vaiheessa sitten taas uloskin tai ainakin silloin kun olen itsekin menossa esim esikoisen kanssa ulos tai kävelylle. Jos vaunut liikkuu niin poikakin nukkuu.



Päivänjatkoja,



Yrjö ja Veikka 3,5 kk

Veikkakin oli selkeästi oikealle kallellaan vielä pari viikkoa sitten. Siskoni, joka on th, sanoi että neuvolassa kannattaisi mainita asiasta. No, minä rupesin itse järjestelmällisesti leikittämään poikaa vasemmalta puolelta ja nukutin vasemmalla kyljellään. Rupesi se sitten pääkin nousemaan keskemmäs ja nyt on jo ihan ok.



Y

Täytyy varmaan meilläkin alkaa kokeilemaan tuota sisällä päikkyjen nukkumista. Tänään viimeks aamupv-unet meni niin että ekat 30min tyttö nukku rauhassa, seuraavat 2 tuntia huuteli 5-15 min välein, ihan unessa oli kuitenki. Sitte vikat 30 min nukku taas ihan hyvin. Sen jölkee en enempiä jaksanu nukutella, vaikka nytteki on näköjään tässä tissillä puoliks unessal. Eli ei ollu riittävät päikyt kuitenkaa.



ULKOILU: melkein säällä ku säällä ulkoillaan ja myös illalla jos ei olla valosan aikaan ulos päästy tai muuten tuntuu että seinät kaatuu päälle. Mutta tulispa jo sitä lunta! Olis itselläki valoisampi mieli kun ei olis ulkona niin synkkää.



VAUVAN LUOTA POISSA en oo tainnu olla 4-5 tuntia kauempaa. Yhden syötön verran,kun en noista tisseistä saa pumpattua kovin suuria määriä kerralla. Esikoinen oli 4kk kun miehen kanssa ekan kerran lähdettiin kaksistaan viihteelle. Silloin ei isovanhemmat päässeet oikein vauvaa hoitamaan kun poitsu kävi yöunille kun me lähdettiin (klo20) ja heräsi seuraavan kerran vasta aamuyöllä kun olin jo kotona. Tämän tytön kohdalla ei ihan sama vielä onnistuisi,kun hää herää yleensä vielä kerran illalla syömään ellei sitten olis maitoa varalla,mutta jotenki pelkään että isovanhemmat osaisivat tytön jotenki sitten herättää hyssyttelemällä ta hössöttämällä tai tyttö säikähtäisi kun kesken unien olisikin vieras ihminen syöttämässä... Eli syyt on ihan itsessäni etten osaa vielä iltamenoja suunnitella. En ees niin että mies jäisi kotiin, kun noi iltanukutuksetkin voi vielä välillä olla niin hankalia.



Jassoo, neiti tekas taas näköjää parin päivän edestä tavaraa tonne vaippaan. Ja tietty laitoin tällä kertaa just villavaippahousut, joten luultavasti pääsen pyykkäyshommiinkin...



S ja Emmi (24.9.)

Mietin tuossa pitkään kirjoittelenko ollenkaan, kun tuntuu että mulla on aina vaan negaa asiaa ja valitusta...=) Tosi positiivinen mamma täällä tosiaan. Mutta on aikas hankalaa tää arki pojan kanssa välillä (ai sanoinko välillä!??!)..



Eilen kävi kummit kylässä ja mahtoi saada ihanan kuvan vauveleista (tää äiti on itse raskaana ja vauva tulee kesällä) kun meidän poikaa nukutettiin taas semmonen reilu 2 tuntia ja huutoa riitti. Omasta mielestä se oli ihan normimeininki ja pistin pullaa hyvällä halulla poskeen mutta tää pariskuntaparka istui naama jäykkänä ja kauhisteli konserttia. *Huokaus*

Ja sinne äippä-vauva-jumppaan erehdyin taas menemään, vaikka viimeksi jo mietin menenkö enään..toisaalta ajattelin itsekkäästi että helkkari se on jo maksettu ja pakko saada jotain tehtyä kuitenkin. Huutaa jos huutaa, kai sitä kitinää VAUVAjumppaan mahtuu. No aika nahkea meno, hyvä jos sain alkuvenyttelyt tehtyä ja lopun aikaa hyssyteltiinkin poitsua. Ohjaaja kehtasi vielä ilkeään sävyyn tokaista että eikös sulla ole sille tuttia antaa. Kiitos vaan vinkistä, mutta kun tää vauva sattumoisin suuttuu siitä tutista!!



Aika paljon lohtua ja vinkkejä olen saanut surffaamalla jenkkisivuistoilla kun googlettaa " high-need baby" . Sieltä löyty omakohtaisia kertomuksia aiheesta eikä niitä " Viisaampien" ohjeistuksia.



Virikkeistä vielä.

Tuntuu tyhmältä valittaa tästäkin mutta uskokaa pois, olisin ONNELLINEN jos meidän poika joskus malttaisikin kuunnella esim. kirjasta lukemista, loruja tai mitä vain mitä sille yrittää tarjota. Eilen isä koitti lukea pojalle vuorotellen kaikkia omistamiamme vauvakirjoja, muuttaa ääntään, leikittää poikaa ym ym. ja mikään ei kelvannut. Kamala huuto vaan koko ajan päällä! Itse kuuntelin toisessa huoneessa sydän syrjällään. Tosi paha mieli tulee, että vaikka kuinka kaikkensa koittaa niin palaute on suoraan sanottuna paskaa! :´(



Ja tuo koirankeli nyt ei ainakaan lohduta mielialaa. Tulisi edes aurinkoa ja kirkas sää, jos kerran sitä lunta ei suoda meille.



Ulkona nukkumiseen en osaa kommentoida tai antaa vinkkejä, sillä meillä ei ole kertaakaan vaunuihin nukahdettu (ei pihalle, partsille eikä sisälle) vaikka tunninkin verran olen hytkyttänyt rattaita. Ainoastaan kävelyn tasaiseen lykkimiseen nukahtaa mutta VAIN soratiellä ja vartin jälkeen aikaisintaan..näin meillä!!



Mukavaa viikonloppua kaikille mammoille ja muksuille! Ja pahoittelut vali vali-ryöpystä! Jotta olisi jotain positiivistakin loppukevennyksenä niin meidän poika on hyvin huumorintajuinen: aamulla hoitopöydällä sai ottaa ilmakylpyjä ilman vaippaa ja kun juttelin pojalle niin heitti kunnon kaaressa pissat. Ehdin juuri ja juuri väistää ja naureskelin osumatarkkuudelle niin sälli virnisti leveän hymyn ja pissasi uudestaan...tällä kertaa koiraressun päälle, joka oli erehtynyt kylppäriin. =D