11kk ikäisen syömisongelmat-kohtalotovereita???
Heip!
Meillä murheena 11kk (s.13.10.2006) ikäisen poikamme syöminen :(
Koko pienen ikänsä syöminen on ollut ongelmallista ja olemme saaneet tehdä kaikkemme, jotta poika suostuu syömään...Ei tietoakaan " rauhallisista ruokahetkistä" vaan koko aika saa keksiä uusia mielenkiinnon kohteita, jotta poika avaa suunsa.
Pullosta syödään hyvin, mutta lusikasta hyvin hyvin vaihtelevasti.
Kiinteitä aloimme syödä 4kk iässä.
Jokainen ruokailuhetki on jännitystä täynnä, koskaan ei voi mennä varmaksi sanomaan, että ruoka tekee kauppansa.
Toinen ongelma on se, että poika on todellinen " herkkäkurkku" -pienetkin muruset saavat hänet kyökkäämään ja sen jälkeen ei enää suostu syömään. Pienempänä oksennettiin välillä tosi hurjasti mikäli sattui pienenpieni lihanmurunen(esim.)menemään suuhun :/ Nyt hän ei enää oksentele eikä kovinkaan paljon yökkäile, mutta palasia ei saa olla-ei sitten juuri minkäänlaisia tai syöminen loppuu siihen paikkaan!! Meillä siis syödään edelleen 5-6kk ruokia :(
Ei ole juurikaan motivaatiota lähteä itse tekemään hänelle ruokaa, koska on tositosi pieni mahdollisuus, että suostuu syömään.
Pienempänä oli monenlaista allergiaa, mutta nyt voidaan syödä lähestulkoon kaikkea.
Leipää syö suhteellisen " isoja" paloja ihan nätisti, mutta jos ruuan seassa on " kokkare" niin se ei mene kurkusta alas.
Viime viikko oltiin pelkällä pulloruualla, kun pojalla oli vauvarokko ja ilmeisesti myös nielutulehdus(lääkärin diagnoosi) ja ei suostunut ottamaan lusikasta mitään enkä viitsinyt toista kiusata vaan söimme sitten maitoa ja velliä.
Kaiken lisäksi tämä hankala syöminen kiristää hermojani toden teolla....:( En tiedä miksi on niin vaikeeta vaan laittaa ruoka pois ellei maistu vaan yritän tuputtaa monta kertaa, koska joskus sitten rupeaa syömään kuitenkin.
Hermoni eivät näytä kestävän sitä, että poika kieltäytyy syömästä enkä tiedä mistä se johtuu??! Onko muilla vastaavaa? Olen nuoruudessani sairastanut " melkein" anoreksian eli minulla on yhdenlainen kieroutunut käsitys ruuasta/syömisestä varmaan lopun ikääni...voisiko se olla osasyynä siihen?!
Pelkään, että lapsi lopettaa kohta syömisen kokonaan jo oman stressaamisen vuoksi ;(
Meillä syödään toki periaatteessa ihan hyvät määrät, mutta ns. kunnon ruokaa on aivan turha yrittää saada menemään kahta kertaa päivässä. Yhdenkin aterian kanssa on tekemistä. Huolestuttaa miten lapsi saa kaiken tarvitsemansa, kun ei suostu kunnon ruokaa syömään sitä kahta kertaa päivässä???!
Hänelle ei kelpaa hiutaleista tehdyt puurot eli syömme joko Muksu valmispuuroja taikka sitten maitoon sekoitettavia " jauhepuuroja" soseen kanssa ja ne maistuvat yleensä vallan mainiosti:) Hedelmäsoseet kelpaavat, samoin jugurtti ja rahka.
Alan olla aika lailla toivoton ja meinaankin 1-vuotisneuvolassa pyytää, josko pääsisimme ravitsemusterapeutille puhumaan tästä ongelmastamme.
Tiedän, että saamme syyttä itseämme siitä, että syöminen ei suju ilman aktiviteetteja, mutta kun se on ainut tapa saada poika syömään...
Kertoilkaahan kommentteja/kokemuksia!!
Terkuin: Je_Ni
Kommentit (10)
ja tehnyt totaalisen lusikkalakon,vain sormiruoka kelpaa, tämä ei sinällänsä uutta,koska meidän kaksi vanhempaaki tehneet saman homman ennen ja jälkeen 1v. synttäreiden,kun on tullut tahtoa syödä itse,eikä vielä osaa lusikkaa käyttää.
Tämän nuorimman kanssa on vielä sellaista ongelmaa,että on allerginen kaikille muille viljoille,mitä on kokeiltu paitsi kaura käy. ja sopivaa lihaa ei olla löydetty ruokavalioon. Peruna käy, ja nyt oon antanu banaania paloina. Maitoa saa, mutta mitään valmisvellitkään ei käy.. joten nyt viljat on aika vähänä ruokavaliossa. Sellaista leipää ei oo ees kaupassa missä ois vaan kaurajauhoa,vettä ja suolaa. Onkohan ees missään myynnissä kaurajauhoa,että vois itse sellaista leipoa? kun gluteenittomissa on sitten riisijauhoa mikä ei meillä käy..no tämä meni nyt allergian puolelle...
mutta, meillä on isommatki kasvanet vähäisellä ruoalla,joten en osaa kantaa huolta asista.
Kuullosti Je-Ni niiiiin tutulta toi teidän syöminen!
Meillä myös 11 kk neiti, joka ei pienen ikänsä aikana koskaan ole niin välittänyt syömisestä. Kerran eläessään sillä on ollut " oikeesti nälkä" (maitoaltistuksen jälkeen oksensi illalla 2 h, väsähti ja heräsi aamuviideltä siihen, että on " oikeesti nälkä" )
Noin muuten siis meilläkin ruokapöydässä on oltava jotain hypisteltävää jotta suu edes aukeaisi. Sormiruokaa jos antaa, sen jälkeen ei lusikka meinaa kelvata ollenkaan, mutta eipä sormiruokakaan kovin kauan jaksa kiinnostaa... Pikkupurkillinen jos saadaan aterialla menemään, se on jo hyvin! Maito ei ole myöskään koskaan kelvannut mitenkään hyvin, tosin sen selittää maitoallergia. Nyt kelpaa maito taas paremmin, kun saa oikeanlaista tavaraa.
Me aloiteltiin kiinteitä jo 3 kk iässä lääkärin ohjeesta, kun tyttö oli niin pieni, vaikka eipä tuo mikään jätti ole vieläkään :/ Alkuun neiti tykkäsikin hommasta ja pari-kolme ekaa kuukautta söi kiinteitä mielellään ja hyvin. Meillä tosin ei onneksi ole möykkyjen ja palojen kanssa mitään ongelmia, kaikki menee jos on mennäkseen.
Mutta ymmärrän täysin sua Je-Ni, kun sanoit että stressaat lapsen syömisten kanssa! Olen itse samanlainen, ja aina tyrkytän jos vielä vähän menis... Lapsiparka ei varmaan senkään takia opi koskaan pitämään syömistä miellyttävänä tilanteena... :/ Mä ainakin murehdin ja stressan älyttömästi, jos toinen syö huonosti, vaikka kuinka tiedän, ettei länsimainen lapsi taatusti nälkään kuole! Mitenköhän mä selviän siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa itse syödä ruokansa...
Ai niin, meillä yks asia mikä selvästi vaikuttaa kanssa on päivärytmi. Eli syöminen saattaa ehkä sujua paremmin, jos pidetään " rytmistä kiinni" . Tai sitten se ei suju siltikään... Ja toisinaan neiti syö paremmin esim. kaupungilla tms. missä riittää kateltavaa syödessä ;) Täytyy varmaan mennä joka päivä " ulos syömään" :)
Etttä kohtalotovereita siis löytyy!
t. Ope ja neiti 11 kk
Meillä on kaksi poikaa (03/01) ja (05/05) Esikoinen söi kuin unelma, kaikki meni eikä kokkareista paljon väliä. Mutta tämä ihanainen kuopus sitten...kiinteät aloitettiin 6kk iässä -->poika kieltäytyi syömästä+sai hysteerisiä huuokohtauksia ruokailun yhteydessä, maito meni kyllä hienosti. Pidettiin taukoa ja kokeiltiin uudestaan, yhtä surkein tuloksin. Olin huolissani asiasta ja puhuin siitä neuvolassa. Neuvolassa annettiin ohje, että tarjoa ruokaa, jos ei maistu ota pois. Näin tein, se tuntui todella vaikealta, välillä poika söi 2 tl, välillä jopa 1/2 prk, usein ei mitään. Poika kasvoi kuitenkin, eikä huonoa syömistä pidetty ongelmana neuvolassa. He sanoivat, että terve lapsi ei itseään nälkään tapa, ruoka alkaa maistua, kun poika on siihen valmis ja näin todella kävi. Pojalla oli ikää komeat 1v3kk, kun hän alkoi syödä kiinteää ruokaa. Vieläkään poika ei mitään huimia määriä syö, mutta syö kuitenkin, jopa sen 5 ateriaa päivässä, joka oli sula mahdottomuus pienenä. Aikaisemmin sain max. kahdella aterialla ruokaa pojan suuhun. Meillä syöminen oli kirkumista+sylkemistä. Vasta tuolloin reilu 1-vuotiaana poika alkoi kiinnostua muiden syömisestä, aikaisemmin käänsä pään pois, jos näki jonkun syövän. Nyt kaksi vuotiaana suostuu jopa maistamaan uusia makuja, ollaan saatu ruokavalioon peruna, kaurapuuro ja riisipuuro =)=)
Neuvolassa kun olen asiasta puhunut, he ovat sitä mieltä, että paras antaa lapsen säännöstellä itse syömistään, näin lapsi oppii myös säätelemään omaa nälkäänsä, eikä syö liikaa. periaatteella vanhemmat päättävät mitä lapsi syö ja lapsi päättää paljonko.
Toivottavasti tästä oli jotain apua, laitan loppuun muutaman vinkin, mitä neuvola antoi
-pidennä syöttövälejä
-ota mukaan pöytään ja anna sormiruokaa (leipää/maissinaksuja/pehmeitä hedelmän paloja) en tiedä toimiiko tämä, jos teillä on sihtikurkku.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti poika alkaa syömään
Mareila+POjat 2v ja 6v
Kiva(tai no...) kuulla, että myös muilla on samankaltaista ongelmaa:S
Sormiruokakaan ei oikein meillä ole menestys: Poika on laittanut edellisviikolla ENSIMMÄISTÄ kertaa ITSE leivänkipeniä suuhunsa ja ulkopuolinen olisi voinut luulla, että olen vähintään lottovoiton saanut:D:D Olin NIIIN onnellinen tuosta!! Yleensä ottaa kyllä ruuan käteensä, kattoo hetken ja heittää pois tai murustaa sormiensa väliin...suuhun ei montaa kertaa ole eksynyt. Hedelmää en ole ees viittinyt koittaa sillä tiedän, että yökkii :(
Kovin on päiväkohtaista tämä syöminen ja ruokahalu kyllä lentelee laidasta laitaan (kumpa itsellekään ei joskus ruoka maistuisi, heh). Nyt on kahtena kolmena päivänä syönyt ihan mukavasti ja sen huomaa heti kyllä yöunissakin. Kun hänellä oli kurkku kipeänä eikä kelvannut muu kuin pulloruoka niin söi KAKSI kertaa YÖLLÄ...että sapetti :( Meillä kun on nukuttu kellon ympäri heräämättä jo jonkin aikaa. Yösyömiset loppuivat kylläkin VASTA 8-9kk iässä, siihen asti syötiin JOKA YÖ yhden kerran :( Aattelin, että siitäkään ei tule koskaan loppua. Iltapuuron myötä tuo kuitenkin alkoi nukkumaan kunnon unia :)
Näin mä vähän kans aattelen, että neuvolassa sanotaan tuo sama " fraasi" , ettei lapsi nälkään kuole-syö kun on syödäkseen, mutta mitenkähän siihen osaisi suhtautua ihan rennosti.
En tiedä onko parempi vaan koittaa tyrkyttää sellasia ruokia (peruna, liha juttuja) mistä melkein jo etukäteen tiedän, ettei tule maistumaan vai annanko vaan suosiolla niitä mistä tykkää....??! Jotenkin vaan tuntuu, että nuo hedelmäsoseet, jugurtit sun muut ovat yhtä tyhjän kanssa.
Omalta lautaseltani tarjoan hänelle, kun kiipee viereeni seisomaan, mutta huonosti kelpaa. Raejuustoa jossain välissä otti jokusen verran (yksi kipenä kerrallaan!).
Pullaa ja kakkua (mummulassa annetaan...) kyllä sitten otetaan jokusen verrankin oikein ja olen miettinyt veisivätköhän nekin sitten ruokahalua, vaikkei kyllä todellakaan paljon sitä saa!!!!???
Kiitos joka tapauksessa kaikille vastauksistanne ja tsemppiä kaikille syömisen kanssa kamppaileville!! Koitetaan jaksaa, eiköhän se iän myötä sitten helpota;)
Terkuin: Je_Ni
Pakko oli vielä tulla pinoon. Meillä esikko söi heti ensimmäisestä lusikallisesta kaikkea ja kuinka paljon vain. Edelleen on suursyömäri. Kakkonen söi heikommin, aloitti vasta 10kk iässä kunnolla syömisen. Siihen asti varmasti vaikutti mahakivut. No, nyt tämä kolmas on ollut tosi heikko ruokailija. Kaikille olen alkanut antamaan 6kk iässä soseita. Tämä neiti on alusta asti ollut varsinainen viivasuu. Vain tissi on kelvannut ja kelpaa edelleen kaikista parhaiten. Meillä ollaan kohta 11kk ja syödään siis tissiä öisinkin vähintään pari kertaa...
Neuvola on ollut hiukan huolissaan tytön kasvusta. Minä en, sillä kasvaa kuitenkin ja voi oikein hyvin. Ympäristö on siis yrittänyt huolestuttaa minut, mutta olen ottanut sen kannan, että vauvat syövät kyllä tarpeeksi ja osaavat sen itse säädellä. Huolissaan olisin, jos ei kasvaisi ja olisi selvästi jotain haittaa havaittavissa.
Tällä hetkellä meillä syödään mielestäni jo normaalisti. Eli 3-5 kertaa päivässä ja päiväsaldo voi olla 2-4dl ruokaa. Ensimmäiset kuukaudet olivat vain maksimissaan pari lusikallista päivässä. " Taktiikkani" on ollut se, että olen antanut sen verran kuin on syönyt, en tuputa. Joskus siis enemmän ja joskus vähemmän. Ja alun kolme kuukautta meillä " elettiin" mangososeella, kun mikään muu ei kelvannut. Yllättäen olen havainnut, että syö jopa grillibroileria :) Meillä neiti haluaa itse syödä ja päättää, mistä tykkää. Eli turha tarjota, jos ei ole meidän kulinaristin makuun. Itse syöminen on siis sormiruokaa. Luulin, että olisi sihtikurkku, mutta luulin tosiaan väärin... Kyse on meillä ainakin vahvasti siitä, mikä maistuu. Ja tosiaan makua saa olla.
Yritä rentoutua. Meidän neiti alkoi syömään hiukan paremmin, kun lopetin asiasta stressaamisen. Ja anna kuitenkin rohkeasti itse maistella ja kokeilla ruokaa. Yritä olla välittämättä, vaikka sotkua tulee eikä söisi " mitään" . Kyllä sitä kuitenkin jotain uppoaa ja melko pienelläkin määrällä pärjää. Ja ymmärsin, että poikasi kuitenkin syö jotain. Anna siis sitä. Lapsi vaistoaa mielentilamme helposti, joten uskoisin, että tärkeää on nyt ottaa siinä mielessä aikalisä. Ja anna lapsesi yllättää! Kuten meillä :)
Ihan en antaisi syödä vaan sitä mikä maistuu vaan pitäisin kiinni siitä että on ruoka-ajat jolloin syödään ruokaa ja erikseen välipala-ajat. Lapsi helpolla mieltyy noihin makeisin kuten pulla ja hedelmäsoseet, joiden ravintoarvot on kuitenkin olemattomat. Tuputtamatta oleminen on vaikeaa jos tuntuu että toinen ei syö. Se vaan on meidän äitien tapa huolehtia lapsesta ja keino yrittää tuottaa toiselle ruualla hyvää oloa.
Tuo neuvo on mielestäni hyvä että vanhemmat päättävät mitä syödään ja lapsi säätelee itse paljonko. Sitä linjaa koittaisin välttää mikä itsellä on ollut välillä kiusauksena että kun puuro ei kelpaa tarjoan omaa leipääni ja kun se ei kelpaa yritän edes hedelmäsosetta jne. Arvaan että kohta lapsi vedättää vanhempiaan tarjoamaan sitä mikä maistuu. Eli itsekin alan taas tiukan linjan että jos valmistettu ateria ei kelpaa niin olkoot ilman. Maitoa kuitenkin saa aina halutessaan eli ei nälässä pidetä.
äippä + aamu- ja iltapuurojen kanssa lakkoileva 8kk
...keksii itse ohjelmaa ruokailutilanteessa yllin kyllin;-) Eli keskittyminen syömiseen on heikohkoa. Pää (ja koko mies) heiluu joka suuntaan, puurot on milloin rinnuksilla ja milloin nenässä. Syö ihan hyvin silloin kun on jotain sivupuuhaa.
Meillä kesti pitkään ennenkuin nuo 8kk sapuskat alkoivat maistua. Aloin tarjoamaan tietysti heti silloin 8kk iässä, hirmuinen yökkäily ja kun ei maistunut niin sitten suutahti ja ei syönyt enää mitään. Ei vaikka mitä lempparia olisi perään tarjonnut.
Meillä on pojan painokäyrä ollut tarkkailussa (" kasvaa hoikkana" )ja kun oli tuo vaikea vaihe syömisen kanssa, meinasi itselle iskeä paniikki, ettei poika saa tarpeeksi ruokaa. Ihme syyllisyys myös asiasta oli, mitä teen väärin kun ei syö...?
Sitten päätin vaan rentoutua ja jätin 8kk pöperöt kokonaan pois. Minusta oli tärkeämpää, että poika sai ruokaa (vaikka sitten ihan muussattuna) kuin että syöminen olisi yhtä taistelua. Joskus laitoin ihan lusikallisen 8kk ruokaa muun ruuan sekaan. Poitsu itse sai mussuttaa leipää ja muita ruokia itse, jolloin sai vähän karkeampaa, ne kun tuntui jostain syystä mahtuvan kurkusta;-)
Sitten yhtenä kauniina päivänä, kun poika olin.10kk tarjosin puolivahingossa (kerkesin jo aukaista purkin ja sitten vasta huomasin ...) 8kk ruokaa. Ajattelin, että katsotaan mitä tapahtuu. Ja sehän maistui!
Turha stressi pois ja mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
Meillä on ollut ihan samaa! Ja nielutulehduskin sairastettu, 4pv sairaalassa...Mutta meillä on menty hurjasti parempaan päin. Meillä auttoi pullosta luopuminen KOKONAAN. Kun tolkuton maidonjuonti loppui ja iki-ihana lupsutus muutenkin niin alkoi ruoka kiinnostamaan. Ihan oikeasti. Ja 4 ruokaa vaan, en edes yritä viittä. nämä keinot auttoi meillä. Ihan oikeasti!
Meillä esikoinen oli aikoinaan tosi huono syömään. Kuitenki tossa vuoden hujakoilla alkoi syömään paremmin kun annoin vaan sitä samaa ruokaa kun itsellekin söin, hienonsin vaan ja itselle lisäsin sitten mausteita ja suolaa omalle lautaselle.
Meillä myös auttoi kun tyttö sai oman lautasen ja lusikan. Syötin itse toiselta lautaselta, aikaa meni syömiseen ja sotkua tuli mutta äiti oli iloinen kun ruoka alkoi uppoamaan.
Kannattaa kokeilla myös että sekoittaa vähän niitä hedelmäsoseita liharuuan joukkoon. Syödäänhän me aikuisetkin esim. monesti broilerin kanssa persikkaa tai ananasta.
Tsemppiä, kyllä se ruokahalu joskus löytyy!
Terkuin,
Kasper-06
älä nyt ihmeessä itseäsi syytä pojan syömättömyydestä!! Jotkut lapset vain hyväksyvät hitaammin ruokia, ja siihen vanhemmat voivat vaikuttaa vain tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja, mutta lapsi päättää itse, miten hän ne hyväksyy. Teillähän tuntuu kuitenkin ihan monia ruokia olevan ruokavaliossa ja poika ilmeisesti kehittyy ihan hyvin. Veljenpoikani on tuollainen samanlainen tirppana, mutta syö edelleen lähes 1,5 vuotiaana äidinmaitoa. Ei suostu syömään juuri mitään. Kasvaa omalla käyrällään, mutta tottakai vanhemmat ovat huolissaan syömättömyydestä.
En ole mikään ruokaekspertti, mutta tässä pari ajatusta: Oletteko tarjonneet pojalle sormiruokia ja kelpaavatko ne? Kerroit, että syö leipää. Hänellä varmaan on jo jonkin verran hampaita, joten ehkä tykkäisi enemmän syödä, jos saisi itse purra palasia sormiruoista tai ainakin napsia käsin ruoanpaloja suuhunsa. Vai aiheuttavatko nekin kakomista? Meillä tyttö saattaa kakoa purkkiruokia, mutta syödä hyvällä ruokahalulla omalta lautaselta omin käsin isojakin ruoanpaloja. Poikasihan on jo kohta vuoden, joten hän voisi varmaan siirtyä syömään vanhempien kanssa samaa ruokaa joko soseutettuna tai sitten ihan sellaisenaan. Oletko kokeillut tarjota esim. haarukalla omalta lautaseltasi makupaloja, kelpaavatko ne? Meillä myös tämä on ollut tytöstä hirveän hienoa, ja huonoina ruokapäivinä ollaan sitten syöty minun ruokaani, vaikka siinä vähän suolaa olisikin - määrät eivät ole suuria ja minusta on parempi että ruokaa menee edes vähän suolan kanssa kuin ei ollenkaan ilman suolaa.
Hedelmillä ja puurolla voi toki elää pitkäänkin, samoin maidolla. Tuttavaperheessä naureskeltiin, että on se kumma kun poika voi kasvaa +10 pituuskäyrällä vaikka ruokavalio vielä melkein 2-vuotiaana koostui lähes pelkästä maidosta... Nykyään syö, ei ehkä ihan kaikkea mitä tarjotaan, mutta paljon monipuolisemmin kuin tuolloin kuitenkin.
Toivottavasti tästä oli jotain apua, vaikken osaa mitään kokemuksia kertoa. Halusin vain, ettet ainakaan tunne, että pojan syömättömyys olisi sinun vikasi tai että olisitte jotenkin sen itse aiheuttaneet. Jos podette huonoa omaatuntoa tuosta viihdytyksestä, voittehan aina lopettaa sen. Todennäköisesti poika pari päivää kieltäytyy ruoasta, mutta ei todellakaan kuole tai vahingoitu parista heikompiruokaisesta päivästä. Jos ruoka ei ala maistua ilman viihdytystä, niin sitten vaan palaatte siihen. Ei se maailmanloppu ole eikä poikanne varmasti maailman ensimmäinen lapsi, jota on viihdytetty ruokaillessa. Tuskin hänellekään enää tarvitsee rippikouluiässä tansseja esittää... :) Ja vielä piti sanoa, että ei ole mikään synti syöttää niitä 4-6kk soseita vanhemmalle, jos ne kerran uppoavat!
terkuin Osse ja räkä-typykkä 10kk, jolle on tänään flunssan takia kelvannut pari palaa banaania, pari lusikallista puuroa ja nihkeästi maitoa...