40v lapsellinen ja 22v lapseton

Tähän aloitukseen ei nyt ole mitään syytä, kunhan pohdin ääneen. En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa enkä edes kertaakaan käynyt treffeillä. Olen vain niin kiireinen muun elämän kanssa ja toisaalta ujon puoleinen. Eikä seurustelu ole edes ensimmäisenä mielessäni nyt. Siitä huolimatta yritän olla erittäin ystävällinen kaikkia kohtaan. Taannoin minua lähestyi mies(ehkä lähelle 40v?) joka alkoi vain rupattelemaan mukavia ja hän sanoi nähneensä minut urheilutapahtumassa ja että hänkin on jonkinmoinen urheilija. Voin tässä kohtaa myöntää että minä olen aktiivinen liikunnan harrastaja ja tämä piti paikkansa. Kohteliaasti siis vastasin ja juttelin tälle miehelle niin ystävällisesti kuin saatoin. Erosimme ilman mitään ihmeita, mutta tärmäsimme kadulla myöhemmin uudelleen ja mies ehdotti kahville menoa. Minä taas kilttinä sanoin ehkä, koska minua kiinnosti tutustua uusiin ihmisiin. Mies pyysi puhelin numeroa, mutta minä yleensä olen aika arka antamaan sitä kenellekään, eikä minulla ollut puhelinta edes mukana(enkä muista numeroa ulkoa). Hän luetteli omansa, mutta minun oli pahoiteltava että numeromuistini on huono, mikä piti paikkansa. Tämän jälkeen törmäsimme pariin otteeseen, mutta oli niin kiireessä etten ehtinyt oikein sanan vaihtoon.

Lopulta törmäsimme kaupassa jälleen myöhemmin. Tai hetken aikaa minusta tuntui että joku seurasi minua ja se oli tämä mies joka lähestyi minua ja tervehti. Minä olin hiukan hämmentynyt, mutta viihdyttäjä luonteena ja ystävällisenä vaihdoin jälleen pari sanaa hänen kanssaan. Rupattelimme ja hän kertoi tyttärestään, joka oli juuri päättänyt peruskoulun jne. ja ryhtyi uudelleen puhumaan tapaamisesta ja luetteli uudelleen puhelinnumeronsa jos minun huono puh.numero muisti olisi yhtään parempi. Mitä se ei ollut.

Vasta nyt minulla alkoi kellot kilisemään(olen luonteeltani hieman yksinkertainen tai suoraviivainen) - eli en ymmärtänyt että tämä mies haluaa tavata minua treffailu mielessä. Jep, olen vähän dorka. Ehkäpä vielä enemmän sen takia että en voinut kuvitellakaan että tämä mies tosissaan yrittää iskeä minua. Ehkäpä yhdistelmä on jopa hieman koominen; 22vuotias, jolla ei ole mitään kokemusta miehistä tai seurustelusta ja jossain neljänkympin korvilla oleva lapsellinen mies, joka on eronnut. Näytänkö minä ikäistäni vanhemmalta vai onko tämä mies yli itsevarma. Alunperin kun tapasin hänet siis ensimmäistä kertaa niin koin hänet...miten sen sanoisi..en halua sanoa isällisenä, mutta vanhempana. Tai siis tietyllä tapaa kunnioita itseäni vanhempia ihmisiä ja jotenkin vanhanaikaisesti iästä huolimatta oletan että vanhemmalla on tietämystä ja arvokkuutta ja jotain mistä voin nuorempana ottaa mallia. Ja toisaalta koen että hänen tyttärensäkin ikä on niin "lähellä" omaani että tämäkin menisi kaverista. En vain pysty näkemään sitä konseptia. Tämän stoorin kertomiselle ei oikein ollut mitään ihmeellistä syytä, kunhan vain kirjoitin selkeyttääkseni omia ajatuksiani:)