Milloin nuoria 18-25-v alkaa kiinnostaa työnteko?

29-vuotiaana alkoi itseä kiinnostamaan. Sitä ennen tuli elettyä aika pitkälle teinielämää.

Kiinnostais nyt jo. Mutta ei oikeen löydy töitä kun on vasta lukiolainen.

Itse olen ollut 16-vuotiaasta lähtien töissä.

Sitten kun niitä töitä löytyy :D Olen tehnyt lähinnä osa-aikaista tuuraus ja keikkaduunia, vakipaikkaa ei tunnu irtoavan millään.

15 vuotiaana alkoi kiinnostaa työnteko. Valitettavasti en kesätöitä saanut kuin vasta 18 vuotiaana. Ekan kunnon työpaikan sain 19 vuotiaana. Siitä asti ollut työelämässä. 22 vuotiaana aloitin yliopistossa opiskelun ja töitä olen tehnyt koko opiskelun ajan. Nyt opinnot loppusuoralla ja juuri jäin äitiyslomalle, ihan kiva kun saa korkeampaa äp-rahaa vaikka opiskelija edelleen olenkin.

Niitä jotka tulee pärjäämään elämässään alkaa kiinostaa jo aiemmin. Muita ei koskaan.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:04"]

Niitä jotka tulee pärjäämään elämässään alkaa kiinostaa jo aiemmin. Muita ei koskaan.

[/quote]

Tämä!

Itkeminen yhteiskunnan epäreiluudesta ja menestyneitten paremmasta elintasosta osataan kyllä...

Itsessähän ei koskaan vikaa ole.

Suurinta osaa varmaan kiinnostaisi, mutta oletkohan ollenkaan tietoinen sellaisesta sanasta kuin nuorisotyöttömyys? Sekä siitä, että kuinka korkea nuorisotyöttömyys on nykyään Suomessa? Se on ainakin 25%, mahdollisesti enemmänkin, saattaa lähennellä jo 30 prosenttiakin.

Ei ikinä! mä en aijoo koskaan tehdä duunia. Piste.

Itseäni alkoi kiinnostaa 13-vuotiaana. Tein kesätyöt 2 lapsen hoitajana. Lukioajan olin jo ympäri vuoden töissä iltaisin ja viikonloppuisin muissa hommissa. Oma poika aloitti ilta- ja viikonlopputyöt 18-vuotiaana lukio-opiskelijana.

Minulle opetettiin lapsena että töitä tehdään ihan erilaisista syistä, kuin palkan takia.

Ammattiylpeys on yksi tärkeä syy. Samasta syystä ammattia pitää harjoittaa joka päivä intohimolla ja taitoa parantaen kuolemaan saakka.

En ollut erityisen lahjakas, kuten veljeni ja vanhempani. En pärjännyt myöskään koulussa. Kun täytin 18-vuotta pääsin pois kotoa ja tutustuin maamme sosiaaliturvaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli rahaa. Meidän perheessä ei lapsille rahaa jaettu, joten minun piti opiskella rahan käyttö.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin en edelleenkään tajua miksi pitäisi mennä töihin hankkiakseen rahaa, kun sosiaaliturvalla pärjää niin hyvin. Tietenkin sosiaaliturvan takia ja ammattimattomuuteni takia sukuni katkaisi yhteydet minuun jo varhain. Minusta vanhempani opettivat väärät arvot ja tutustuminen rahaan jäi kokonaan väliin.

Tulevaisuudessa näitä työssäoppijoita tuskin kiinnostaakaan työ, koska eihän työstä makseta palkkaa. Työharjoittelusta harjoitteluun on monen nuoren tie. Ilmaistyötä.

Ei ihme ettei työ kiinnosta, kun ei olla valmiita maksamaan oikeaa palkkaa.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:06"]

Suurinta osaa varmaan kiinnostaisi, mutta oletkohan ollenkaan tietoinen sellaisesta sanasta kuin nuorisotyöttömyys? Sekä siitä, että kuinka korkea nuorisotyöttömyys on nykyään Suomessa? Se on ainakin 25%, mahdollisesti enemmänkin, saattaa lähennellä jo 30 prosenttiakin.

[/quote]

Totta. Mutta vois kysyä vielä, että milloin kouluttautumattomia nuoria alkaa kiinnostaa jonkun ammatin tai pätevyyden hankkiminen edes johonkin hommaan? Että edes voisi hakea jotain???

Katselin tuota "Erilaiset äidit/perheet?"-ohjelmaa, jossa pikku Angelina itkeskeli äitinsä silittelemänä ja unelmoi rumpujen soitosta. "Kun mä sit tulin raskaaksi sille miehelle" jne. kun se vaan tapahtui...Ei sanaakaan mistään tulevasta elämästä, niin että ois jotain pientä sairaudelleenkin sopivaa osapäivähommaa edes miettinyt tai toivonut. Tatskan osas kyllä ottaa pyörtymättä...

Naapurustossa on pilvin pimein näitä ilmaisjakelulehtien jakoon alkaneita nuoria. Kaksi viikkoa jaksetaan ja sitten heitetään lehdet roskikseen. Farkut roikkuu ja perse irvistää, hyi helvetti mitä porukkaa. Tupakka kyllä osataan heittää huuleen ja rahaa on bensaa polttaa nurkilla jollain autonromulla yötämyöten, kun muut nukkuu. Kuolisin häpeästä, jos oma lapseni olisi tuollainen veltto ja yhteiskunnan tukiin ikuisesti turvautuva laiskamato. Ja näissä on jo vanhempaakin porukkaa mukana. Kivalta näyttää cv.

Helppoohan se on, niin kauan kun raha tulee sieltä seinästä, kuten pikkuinen 4v tyttäreni aikoinaan sanoi.

Aina on ainakin itseä kiinnostanut tehdä jotain elintasonsa eteen, viimeistään 16-vuotiaana kelpasi mitkä tahansa työt kun muutti pois kotoa ja tajusi tosissaan ettei "raha kasva puussa".

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:11"]

Minulle opetettiin lapsena että töitä tehdään ihan erilaisista syistä, kuin palkan takia.

Ammattiylpeys on yksi tärkeä syy. Samasta syystä ammattia pitää harjoittaa joka päivä intohimolla ja taitoa parantaen kuolemaan saakka.

En ollut erityisen lahjakas, kuten veljeni ja vanhempani. En pärjännyt myöskään koulussa. Kun täytin 18-vuotta pääsin pois kotoa ja tutustuin maamme sosiaaliturvaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli rahaa. Meidän perheessä ei lapsille rahaa jaettu, joten minun piti opiskella rahan käyttö.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin en edelleenkään tajua miksi pitäisi mennä töihin hankkiakseen rahaa, kun sosiaaliturvalla pärjää niin hyvin. Tietenkin sosiaaliturvan takia ja ammattimattomuuteni takia sukuni katkaisi yhteydet minuun jo varhain. Minusta vanhempani opettivat väärät arvot ja tutustuminen rahaan jäi kokonaan väliin.

[/quote]

Ammattiylpeydestä minullekin paasattiin, kun kyselin miksi työssäoppimisesta ei makseta palkkaa. Kaikkia valheita keksitään sillä verukkeella että joku tekee ilmaisen työn.

Itsellä ikää on kohta yli 40 mittarissa, ja ei oooo napannut vieläkään. Jään odottamaan sitä nappausta vielä. Rahaa tuli sen verran perintöjen muodossa, ettei työnteko oikeasti jaksa kiinnostaa. Haen aikanaan toimeentulotukea ja muita herkkuja, kun on tarvis. Olen laskenut, ettei näin vanhaa kukaan halua palkata enää, ja se on hyvä että ennakkoluuloja löytyy, koska ei minuakaan huvita ottaa vastaan työtä. Leippoisasti lomaillen mökillä tai omistusasunnossa. Löytyykö muita vapaamatkustajia? Hyvä naisseura kelpaa aina, lähetään vaikka nyt talvella jäälle hiihtelemään.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:22"]

Aina on ainakin itseä kiinnostanut tehdä jotain elintasonsa eteen, viimeistään 16-vuotiaana kelpasi mitkä tahansa työt kun muutti pois kotoa ja tajusi tosissaan ettei "raha kasva puussa".

[/quote]

Eli olet aina saanut vanhemmilta rahaa ja tajusit että rahaa ei saa vanhemmilta enää.

Entäs ne köyhät nuoret, jotka eivät koskaan ole saaneet rahaa vanhemmiltaan, kuten sinä olet.

He saavat rahaa melko suuren potin, kun sossun hanat aukeavat. Sellaiselle nuorelle joka ei ole saanut kymppiäkään vanhemmilta on sossun kuukauden potti järisyttävä lottovoitto. Ei sen jälkeen tee mieli mennä töihin ja tuskin kukaan palkkaisikaan.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:22"]

Aina on ainakin itseä kiinnostanut tehdä jotain elintasonsa eteen, viimeistään 16-vuotiaana kelpasi mitkä tahansa työt kun muutti pois kotoa ja tajusi tosissaan ettei "raha kasva puussa".

[/quote]

Eli olet aina saanut vanhemmilta rahaa ja tajusit että rahaa ei saa vanhemmilta enää.

Entäs ne köyhät nuoret, jotka eivät koskaan ole saaneet rahaa vanhemmiltaan, kuten sinä olet.

He saavat rahaa melko suuren potin, kun sossun hanat aukeavat. Sellaiselle nuorelle joka ei ole saanut kymppiäkään vanhemmilta on sossun kuukauden potti järisyttävä lottovoitto. Ei sen jälkeen tee mieli mennä töihin ja tuskin kukaan palkkaisikaan.
[/quote]

Sain perusmenojen kuten asunnon ja ruoan lisäksi rahaa vanhemmilta vain tekemällä ahkerasti jotain yhteiseksi hyväksi, ja kävin 13-vuotiaasta asti kesätöissä hummailujen maksamiseksi. Köyhiä emme olleet, mutta vanhemmat koettivat opettaa ettei kaikki tipu syliin.

Toimeentulotuen perusosa tuntui itsellekin joskus hurjalta summalta, mutta motivaatio yrittää pärjätä omalla työllä löytyi silti kasvatuksen takia.

No kuules kiinnostaa ja vaikka kuinka paljon. Nykyään on vaan aika hankala saada töitä, kun moneen paikkaan on kymmeniä, ellei satoja hakijoita. Ja joo, on yritetty ja joo, myös moni tuttava on yrittänyt eikä mitään irtoa.

Oot varmasti joku vanha käppänä joka on saanut töitä silmänräpäyksessä joskus liitukaudella.

16-vuotiaana sain ensimmäisen kesätyöpaikkani. Koulun ohella tein keikkatöitä ja heti koulun jälkeen rupesin yrittäjäksi. Tämän jälkeen sain 22-vuotiaana vakituisen työpaikan ja siellä olen edelleen. Suunnitelmissa opiskella vielä korkempi tutkinto työn ohessa.