Miten selviän tästä raskaudesta kohtukuoleman jälkeen?

Pyydä neuvolasta apua- mulla sama tilanne pari vuotta sitten, sain kotiin perhetyöntekijän joka mm.koordinoi noita äitipolikäyntejä. Sain paljon ylimääräistä ultra-aikaa ja synnytys käynnistettiin etuajassa koska se ´loppu oli aivan helvetillisen ahdistavaa...

Terve tyttö sieltä tuli :)

Kiitos, täytyy tosiaan tehdä näin :) Nyt vaan joudun loppuvuoden kuitenkin vain odottelemaan ja panikoimaan keskenäni sillä joulun aikaan ei ole vastaanottoa ja joulun jälkeen olen lomalla lapissa. Pitänee keksiä paljon tekemistä jotta ei jää aikaa ajattelulle.
ap

Kohtukuolemasta on vasta vähän aikaa ja uusi raskaus muistuttaa siitä muutenkin. Olet rohkea, kun uskalsit uuteen raskauteen! En osaa sanoa, miten sinua helpottaa, mutta tuntemuksesi ovat vähintään tavallisia tuollaisen kriisin jälkeen. Olet siis normaali, tunteva yksilö.

Mulla vähän samankaltainen kokemus, ensimmäinen lapseni kuoli pian synnytyksen jälkeen. Raskaudessa oli tosin tiettyjä ominaisuuksia joita voitiin tarkkailla seuraavien raskauksien aikana, mutta minäkin kävin tavallista useammin ultrassa (omalla kustannuksella osittain) ja se vähän helpotti oloa. Silti uusi raskaus oli psyykkisesti tosi rankka. Itse selvisin ottamalla päivän kerrallaan, ja ajattelin että se mikä tulee niin tulee, selvitän sen sitten jos on tarpeen mutta en murehdi kaikkea mahdollista etukäteen. Ja päätin että jos tämäkin menee pieleen niin yritän silti uudestaan ja pidän kiinni toivosta että saan terveen vauvan syliini vielä. Mitäpä sitä muutakaan elämällään tekisi, yrittää niin kauan kuin on mahdollista ja koittaa elää elämäänsä päivä kerrallaan siinä samalla. Onnea matkaan! Koita pitää mieli positiivisena. Olet nyt kuitenkin raskaana taas, ensimmäinen etappi voitettu. :)

Kiitos <3 Sain pikkuisen rauhoiteltua itseäni. Eiköhän nytkin ole kaikki ihan hyvin, pahoinvointia on todellakin, joten se on ihan hyvä merkki. Huomaan kohdunkin kasvavan joten toistaiseksi huolet pois. Edellisessä raskaudessakin oli pahlinvointia ja silti nautin siitä koko sen ajan mitä kesti. Rakastan jo nyt tätä mini kokoista pikkuista koko sydämestäni ja tahdon pelon sijasta nauttia tästäkin raskaudesta :)
En ole mikään uskovainen, mutta silti koen että pikkuinen tyttömme on suojelusenkelinä meille <3

Ensinnäkin osanotot ap, mutta myös onnittelut uudesta raskaudesta! Ja hurjasti tsemppiä matkallenne, ei varmasti ole helppoa. Mutta tosiaan hyödynnä kaikki apu mitä on saatavilla, vaikka useammat käynnit eivät takaa mitään, on kuitenkin olosi edes osittain levollisempi. En myöskään sulkisi pois vaihtoehtoa keskusteluavusta ihan vaikka neuvolapsykologin kanssa, vaikka hänkään ei voisi lupauksia antaa tai konkreettista apua niin pääsisit säännöllisesti keskustelemaan jonkun kanssa kaikesta mikä mieltä painaa. Itse vauva-arjessa olen hyötynyt psykologista todella paljon, kun ahdistaa ja surettaa niin juttelu ja jonkun pelkkä kuunteleminen tuo paljon lohtua ja tsemppiä ja käynnin jälkeen jää aina "tyhjä", levollinen ja iloisempi olo. Tyhjällä tarkoitan siis sitä, että mieli on saatu tyhjennettyä stressistä ja ikävistä tunteista ja olo on taas kevyempi.
Toivon teille kaikkea hyvää!

Hei Ap!

Täällä on viime kesältä samanlainen kokemus, paitsi että en ole vielä uudelleen raskaana. Meidän vauvamme kuoli kesäkuussa kohtuun, ja yritämme vielä uudelleen jos luoja suo. Olisin ollut  valmis uuteen yritykseen heti synnytyksen jälkeen, mutta tietenkään se ei onnistu niin. Kroppa toipuu ajallaan ja vieläkään ei taida valmista olla. Nyt kun aikaa on mennyt puoli vuotta, alkaa epäilys hiipiä uskallanko edes.

Olen itsekin ajatellut miten mahd.raskaus menisi: Kohtukuolema johtui istukan tulehtumisesta, mutta aiheuttaja ei jäänyt kiinni. Toisin sanoen tiedämme vain että tulehdus on sisäkautta levinnyt, ei synnytyskanavasta. Pelkäisin varmasti että tilanne uusiutuisi, nytkin on kohtutulehdus päällä. Jäi ilmeisesti kytemään kesästä asti, ja huomatttiin vasta nyt lääkitä :(( Joten taas odotetaan, että keho puhdistuu, ja odottavan aika on tässäkin pitkä että pääsee edes alkamaan alusta taas, pelkoineen, pahoinvointeineen päivineen.

Sen olen ajatellut, että uusi raskaus olisi varmasti ihan erilainen. Minulla on jo kolme elävää lasta, ja jokaista odottaessani pelkäsin aina että jotain kamalaa sattuu joko vauvalle tai itselle.

Nyt fiilis on sellainen, että pelkokin on muuttunut pelosta realiteetiksi: huonostikin siis voi käydä, eikä raskauteen enää tuudittaudu "konkarin" asenteella. Odottaisimme vauvan syntymää ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kun hautaamista, koska molemmat ääripäät on nyt koettu. Valmistautuisimme varmasti kumpaankin vaihtoehtoon, niin epänormaalia kuin se olisikin. Ehkä sillä suojelee jo itseään, että kun siihen pahimpaan varautuu, ei se sitten olisi niin kamala paukku kun viime kesänä oli.

Onnea sinulle matkaan,ap. Ei kai tuossa tilanteessa voi kun hyväksyä sen, että kaikki ei ole hallittavissamme. Vaikka asuisit sairaalassa, ei vauvaa voida aina pelastaa. Mutta onhan todennäköisyys puolellasi: ei kohtukuolemaa satu kuin alle 0,5% odottajista. Olisi negatiivinen lottovoitto saada sama tilanne uudelleen :)

Kiitos 8 paljon ja voimia sinullekkin <3 Onnea myös matkaan ja yritykseen. Toivottavasti paranet pian :)
.
Tiedän tämän ahdistuksen tulevan ajoittain ja erityisesti kun yksin jään, kuten tänään. Olen käynyt kerran psykologilla nyt, uusi aika ultran jälkeen kun selviää, että kaikki on lähtenyt hyvin. Aion kyllä neuvolassa sanoa tarvitsevani enemmän käyntejä, eihän tömmöinen stressi ja hätäily ole hyväksi minulle eikä lapselle.
-
Jotenkin nyt kun ystäväni synnytti oman lapsensa, jonka piti syntyä myöhemmin kuin minun aiemman, tuli sellainen ahdistus. Menen huomenna tapaamaan sairaalalle ystävääni ja hänen lastaan, ehkä se saa paremmalle mielelle ja uskomaan omaankin onneen :)
Ap