Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään ollut tällaista? (päiväkotiin jäämisestä)
09.01.2015 |
Lapseni (tuolloin 1 v 3 kk) aloitti syksyllä päiväkodissa ja itkee edelleenkin aamuisin päiväkotiin jätettäessä. Aluksi itku oli joka aamuista, sitten muutaman kuukauden päästä alkoi vähän helpottamaan, eli hän saattoi välillä yhtenä tai kahtenakin päivänä peräkkäin jäädä päiväkotiin ilman itkua, varsinkin jos pääsi omahoitajansa syliin. Loppusyksystä yksi vakituisista hoitajista lopetti ja hänen tilallaan oli loppuvuoden vaihtuvia sijaisia. Tämä tuntui pahentavan tilannetta ja koko joulukuu oli taas joka aamuista huutoa. Pahimmillaan itku alkoi jo kun tultiin päiväkodin pihaan ja jatkui koko ajan vaatteita riisuttaessa yms. huipentuen siihen kun jouduin lähtemään ja jättämään hänet, jolloin hän yritti takertua minuun ja huusi hysteerisenä. Yritin parhaani mukaan toimia siten kuin päiväkodista oli neuvottu eli yritin pysytellä "iloisena", heilutin heipat ja lähdin nopeasti. Tosin sitten pihalla monta kertaa tuli itsellekin itku. Hoitajat kyllä kertoivat, että lapsi lähdettyäni rauhoittuu nopeasti, leikkii iloisena ja syö ja nukkuu hyvin. Iltapäivällä hakemaan mennessä lapsi oli iloinen eikä olisi aina halunnut lähteä kotiin, jos joku leikki oli kesken. Nyt kahden viikon joululoman jälkeen tilanne tuntuu vieläkin pahentuneen, huuto on jätettäessä hysteeristä ja sydäntä raastavaa. Kuulemma eilen lapsi oli ollut iltapäivälläkin itkuinen ja kahtena päivänä hän on iltapäivällä hakemaan mennessä itkenyt pihalla.
Anteeksi pitkä vuodatus, toivattavasti joku jaksoi lukea tänne asti. Onko kenelläkään muulla ollut päiväkodin aloitus näin vaikeaa ja olisiko mitään neuvoa, mikä tähän auttaisi? Alan olla itsekin ihan loppu kun joka aamuinen itku tuntuu niin pahalta. Ja tiedän kyllä, että lapsi oli pieni päiväkotia aloittaessaan, mutta taloudellisista syistä minulla ei ollut mahdollisuutta olla kauempaa kotona. Päiväkodin aloitus tehtiin pikkuhiljaa eli olin yli viikon lapsen kanssa päiväkodissa tutustumassa muutaman tunnin päivässä ja sen jälkeen hän oli useamman viikon päiväkodissa lyhyitä päiviä. Nyt hoitopäivät ovat klo 8-16.
Kommentit (42)
Ma taas koin, etta pienin jai helpoimmin ja sopeutu nopeimmin. Mutta toisaalta monen lapsen aitina tiedan, etta lapset on yksiloita. Olisko lapselle parempi, jos etsisit perhepaivahoitajan, jolloin hoitokin olis kodin omaisempaa ja hoitajalla ihan erilailla aikaa hoitaa lapsentahtisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi! Olen kyllä itsekin miettinyt perhepäivähoitajaa, mutta olen kuullut aika paljon negatiivisia kokemuksia perhepäivähoitajista, joten se hiukan mietityttää. Eri asia olisi, jos kyseisen henkilön tuntisi jotain kautta etukäteen. Myöskään se, että aina hoitajan sairastuessa ja lomien yms aikana lapsi pitäisi viedä varahoitoon vieraaseen paikkaan ei tunnu kovin hyvältä. ap
Olen itse päiväkodissa töissä. Itkeehän siellä 3 vuotiaatkin kun äiti lähtee töihin
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 10:41"]
Olen itse päiväkodissa töissä. Itkeehän siellä 3 vuotiaatkin kun äiti lähtee töihin
[/quote]
Onko mielestäsi siis nyt noin 5 kk jatkunut lähes päivittäinen itku vielä ihan normaalia eikä minulla ole syytä huolesta asiasta? ap
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 10:41"]
Olen itse päiväkodissa töissä. Itkeehän siellä 3 vuotiaatkin kun äiti lähtee töihin
[/quote]
Onko mielestäsi siis nyt noin 5 kk jatkunut lähes päivittäinen itku vielä ihan normaalia eikä minulla ole syytä huolesta asiasta? ap
[/quote]
Kysyn vaan siksi, kun tutut etukäteen varoittelivat, että lapsi voi itkeä aamuisin jopa muutaman viikonkin päiväkodin aloituksen jälkeen, mutta en ole keneltäkään kuullut, että itkeminen olisi jatkunut näin pitkään. :(
ap edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että lapsesi on vaan luonteeltaan sellainen että kaipaa tuttua ja turvallista pienemmissä kuvioissa. Voi olla että on hitaasti lämpiävä ja vaatii vain aikaa ja ikää lisää. Perhepäivähoitaja voisi tosiaan olla parempi. Ei ne päiväkoditkaan kuitenkaan sen luotettavampia aina ole, eikä niinkään pienten lasten paikka.
Meillä lapset aloittaneet isompana hoidon ja kolmesta lapsestamme yksi oli luonteeltaan sellainen ettei halunnut jäädä kerhoonkaan vielä 3v:na. No hän ehti aloittaa kerhon lähemmäs 4v:na jolloin oli valmiimpi ja päiväkotiin meni vasta eskariin. Sisaruksista toinen aloitti kerhossa hyvillä mielin 3v:na, mutta hoidossa ei ollutkaan. Toinen taas aloitti hoidon himpun vajaa 3v:na ilman ongelmia.
Tälle yhdelle lapsellemme uudet asiat ja siirtymätilanteet ovat olleet haastavampia myös myöhemmin. On enemmän rauhallinen sivustakatsoja, eikä niinkään heti ensimmäisten joukossa. Pidän tuota hänen ominaisuutenaan ja pyrin ottamaan sen huomioon. Häntä on valmisteltu uusiin asioihin keskustelemalla niistä hänen kanssaan, olemalla mukana tukena ja antamalla hänelle aikaa. Mutta noin pienenä kun teidän lapsenne oli, niin ainoa toimiva keino oli odottaa että lapsi kasvoi vanhemmaksi.
Tsemppiä.
Meillä lapsilla pahin vaihe hoitoon jäämisessä on ollut n. 3- vuoden ikä. Siitä riippumatta ovat ko aloittaneet hoidon aikaisin, tai vasta noin 3- vuotiaana. En osaa auttaa sinua ap, mutta tiedän miten raastavaa tuo on. Haluan uskoa, ettei se päivähoito lasta traumatisoi, eikä töihin menolle vaan voi mitään, jotenkin nämä kaksi asiaa on vain sovitettava yhteen.
Lapsellasi varmaan tuo oman hoitajan lähteminen pahensi asiaa, hän jostain syystä tuntee olonsa kovin turvattomaski hoidossa. Voisitko koittaa puhua päiväkodissa, sopia että sama hoitaja tulisi aina vasdtaan ja olisi hänen kanssaan sen hetken kun pahaa mieltä aamulla kestää? Jos se helpottaisi päivän sujumista? Sitten voisitte tietysti miettiä mitä siellä päiväkodissa esim aamuisin tapahtuu, onko jotain melua tai riehumista joka vaikuttaa lapseesi? jos on tottunut rauhalliseen ympäristöön, niin onhan päiväkoti aika erilainen. Vaikeaa kun lapsi ei osaa ilmaista vielä asioitaan, ei vanhempikaan (jo sujuvasti puhuva) lapsi osaa välttämättä kerota miksi hoitoon jääminen on keljua.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ulisee koska sinä olet iloinen ja pirteä, hän ei ymmärrä miksi et huomaa hänen huonoa oloaan vaan käyttäydyt kuin kaikki olisi erinomaisesti.
Noh, mulla on nyt 5,5v joka on ollut hoidossa 1v 4kk:n iästä samassa päiväkodissa. Meillä taisi ensimmäinen puoli vuotta olla yhtä itkua ja parkua, tosin niin että isän viedessä hoitoon jääminen sujui hieman helpommin. Edelleen näitä itkuaamuja on pari viikossa ainakin, joskus voi koko viikkokin olla itkua ja parkua.
Viihtyy kuitenkin hoidossa hyvin, siellä leikkii ja on iloinen ja kotiin ei malttaisi lähteä ollenkaan. Itse yhdistän tämän aamuparkumisen siihen että hänellä on edelleen hyvin vaikeata erota äidistä edes pieneksi hetkeksi. Jos menen vaikkapa käymään kaupassa hakemaan maitopurkin ja lapsi jää kotiin isän ja sisarusten kanssa, joudutaan toimittamaan pitkät pussailu- ja halailuseremoniat ennen kuin voin lähteä mihinkään. Hän on siis temperamentiltaan kovasti äitiin tarrautuva. Lapset ovat hyvin suuresti yksilöitä tässä asiassa, toinen jää hoitoon ihan saman tien ilman mitään ongelmia ja toinen taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 10:54"]
Meillä lapsilla pahin vaihe hoitoon jäämisessä on ollut n. 3- vuoden ikä. Siitä riippumatta ovat ko aloittaneet hoidon aikaisin, tai vasta noin 3- vuotiaana. En osaa auttaa sinua ap, mutta tiedän miten raastavaa tuo on. Haluan uskoa, ettei se päivähoito lasta traumatisoi, eikä töihin menolle vaan voi mitään, jotenkin nämä kaksi asiaa on vain sovitettava yhteen.
Lapsellasi varmaan tuo oman hoitajan lähteminen pahensi asiaa, hän jostain syystä tuntee olonsa kovin turvattomaski hoidossa. Voisitko koittaa puhua päiväkodissa, sopia että sama hoitaja tulisi aina vasdtaan ja olisi hänen kanssaan sen hetken kun pahaa mieltä aamulla kestää? Jos se helpottaisi päivän sujumista? Sitten voisitte tietysti miettiä mitä siellä päiväkodissa esim aamuisin tapahtuu, onko jotain melua tai riehumista joka vaikuttaa lapseesi? jos on tottunut rauhalliseen ympäristöön, niin onhan päiväkoti aika erilainen. Vaikeaa kun lapsi ei osaa ilmaista vielä asioitaan, ei vanhempikaan (jo sujuvasti puhuva) lapsi osaa välttämättä kerota miksi hoitoon jääminen on keljua.
Voimia!
[/quote]
Kiitos vastauksestasi, siinä tuli hyviä pointteja! Kirjoitin varmaan vähän epäselvästi ensimmäisessä viestissäni, mutta syksyllä lopettanut hoitaja ei siis onneksi ollut lapseni omahoitaja, vaan eräs toinen. Tosin hänkin oli sellainen hoitaja, josta lapseni tuntui tykkäävän. Olet varmaan oikeassa siinä, että lapseni tuntee olonsa turvattomaksi. Olisi tietysti ihanteellista, että sama hoitaja olisi aina lapsia vastassa. Kyseisessä päiväkodissa on kaksi eri ryhmää, ja ryhmien hoitajat vuorottelevat aamuissa niin, että välillä aamulla lapsia vastaanottamassa on ollut vain "vieraan" ryhmän hoitajia. Tällöin oman ryhmän hoitajat tulevat vasta myöhemmin töihin. Ja loppusyksystä pahimmillaan yhden hoitajan lopetettua ja toisen ollessa sairauslomalla aamulla vastassa oli kaksi sijaista, joista kumpaakaan en ollut aiemmin edes nähnyt. :( Tämä on varmasti pahentanut tilannetta. Täytyy varmaankin tästä lähtien tehdä niiin, että kysyn etukäteen minä päivinä oman ryhmän hoitajat tulevat vasta myöhemmin töihin ja vien lapsen niinä päivinä myöhemmin hoitoon. Tosin se sitten pidentää työpäivääni toisesta päästä, mutta ehkä tärkeintä olisi saada nuo aamut rauhoitettua.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:02"]
Lapsi ulisee koska sinä olet iloinen ja pirteä, hän ei ymmärrä miksi et huomaa hänen huonoa oloaan vaan käyttäydyt kuin kaikki olisi erinomaisesti.
[/quote]
Olen tietysti lohduttanut lasta, halannut ja pussannut ja sanonut ettei ole mitään hätää. Kyse ei siis ole siitä, että naureskelisin vieressä kun toinen itkee. En vaan usko, että se mitenkään auttaisi lapsen hätää, jos äitikin alkaisi itkeä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ei ainakaan kannata olla eron ja itkun hetkellä iloinen. Olen keskustellut asiasta erään psykiatrin kanssa kun oma alle kaksivuotiaani itki kun häntä jätettiin hoitoon, ja psykiatri kehotti lohduttamaan lasta kuten muissakin vaikeissa tilanteissa. Päiväkodin henkilökunta jostain syystä aina kehottaa tuohon iloiseen ja nopeaan poistumiseen, mutta ethän tekisi niin muissakaan tilanteissa joissa lapsellasi on paha olla.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:03"]
Noh, mulla on nyt 5,5v joka on ollut hoidossa 1v 4kk:n iästä samassa päiväkodissa. Meillä taisi ensimmäinen puoli vuotta olla yhtä itkua ja parkua, tosin niin että isän viedessä hoitoon jääminen sujui hieman helpommin. Edelleen näitä itkuaamuja on pari viikossa ainakin, joskus voi koko viikkokin olla itkua ja parkua.
Viihtyy kuitenkin hoidossa hyvin, siellä leikkii ja on iloinen ja kotiin ei malttaisi lähteä ollenkaan. Itse yhdistän tämän aamuparkumisen siihen että hänellä on edelleen hyvin vaikeata erota äidistä edes pieneksi hetkeksi. Jos menen vaikkapa käymään kaupassa hakemaan maitopurkin ja lapsi jää kotiin isän ja sisarusten kanssa, joudutaan toimittamaan pitkät pussailu- ja halailuseremoniat ennen kuin voin lähteä mihinkään. Hän on siis temperamentiltaan kovasti äitiin tarrautuva. Lapset ovat hyvin suuresti yksilöitä tässä asiassa, toinen jää hoitoon ihan saman tien ilman mitään ongelmia ja toinen taas ei.
[/quote]
Kiva kuulla, että muilla on ollut samanlaisia kokemuksia. Välillä tuntuu, että olen ainut, jonka lapsi edelleen itkee näin pitkän ajan päästäkin. Minun lapseni onkin varmaan luonteeltaan aika samantyyppinen kun sinun, eli on aina ollut aika äitiin takertuva. Meilläkin kotiin jääminen isän kanssa on edelleen todella vaikeaa, puhumattakaan vieraammasta henkilöstä (esim. mummo). ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nyt olen vähän pehmo tässä päivähoitoasiassa ja pikkuiset mietityttää rumbassa. Ja ihan samat epäilykset minulla perhepäivähoitajista kuin sinullakin. Mutta tuossa tilanteessa alkaisin miettiä, että eiköhän muksusta näkisi, jos hänen ei olisi hyvä olla perhepäivähoitajalla. Itse olen mennyt hoitoon 6 kk iässä ja siinä 2,5-vuotiaasta muistan asioita hoidosta. Alkuun olin huonoilla perhepäivähoitajilla ja vanhemmat on sanoneet, että sen huomasi minusta. Lyhyiksi pätkiksi löytyi parempia. Vaikka päiväkotiin menin vasta 3-vuotiaana niin muistan sen jännityksen onko kivoja hoitajia töissä, onko edes tuttuja töykeitä hoitajia vai ihan vieraita. Jotkut lapset pysyi koko hoitoajan samoina, mutta sitten oli niitä outoja, jotka tulivat, menivät, vaihtuivat. Jos omat lapset joutuisi nyt hoitoon laittamaan niin esikoisen laittaisin mieluummin kaikista epäilyistä huolimatta pph:lle, koska on herkkä ja epävarma, kuopus taas voisi hyvinkin pärjätä päiväkodissa. Kyllä minä äitinä olisin myös huolestunut aamuitkujen pitkittymisestä.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:17"]
Ehkä ei ainakaan kannata olla eron ja itkun hetkellä iloinen. Olen keskustellut asiasta erään psykiatrin kanssa kun oma alle kaksivuotiaani itki kun häntä jätettiin hoitoon, ja psykiatri kehotti lohduttamaan lasta kuten muissakin vaikeissa tilanteissa. Päiväkodin henkilökunta jostain syystä aina kehottaa tuohon iloiseen ja nopeaan poistumiseen, mutta ethän tekisi niin muissakaan tilanteissa joissa lapsellasi on paha olla.
[/quote]
Olet varmasti oikeassa, mutta ehkä tuo "iloinen" olikin vähän väärä sanavalinta. En siis tosiaan naureskele vieressä kun toinen itkee, vaan kyse on enemmäkin siitä, että yritän pysyä neutraalina enkä näytä omaa pahaa mieltäni. Toki halaan ja lohdutan ensin lastani, mutta sen jälkeen heilutan ovelta ja poistun samantien. Neuvoiko psykiatri siis jäämään päiväkotiin pitemmäksin aikaa jos itku ei lopu? Päiväkodista on tosiaan sanottu, ettei lähtöä kannata pitkittää, koska se ei auta asiaa. ap
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:17"]
Ehkä ei ainakaan kannata olla eron ja itkun hetkellä iloinen. Olen keskustellut asiasta erään psykiatrin kanssa kun oma alle kaksivuotiaani itki kun häntä jätettiin hoitoon, ja psykiatri kehotti lohduttamaan lasta kuten muissakin vaikeissa tilanteissa. Päiväkodin henkilökunta jostain syystä aina kehottaa tuohon iloiseen ja nopeaan poistumiseen, mutta ethän tekisi niin muissakaan tilanteissa joissa lapsellasi on paha olla.
[/quote]
Olet varmasti oikeassa, mutta ehkä tuo "iloinen" olikin vähän väärä sanavalinta. En siis tosiaan naureskele vieressä kun toinen itkee, vaan kyse on enemmäkin siitä, että yritän pysyä neutraalina enkä näytä omaa pahaa mieltäni. Toki halaan ja lohdutan ensin lastani, mutta sen jälkeen heilutan ovelta ja poistun samantien. Neuvoiko psykiatri siis jäämään päiväkotiin pitemmäksin aikaa jos itku ei lopu? Päiväkodista on tosiaan sanottu, ettei lähtöä kannata pitkittää, koska se ei auta asiaa. ap
[/quote]
No neuvoi jäämään ainakin vähäksi aikaa, että on ehtinyt kunnolla lohduttaa. Eihän se sitä itkua lopeta mutta ainakin tunteisiin on vastattu jotenkin ja ne on tunnistettu ja lapsikin sen huomaa. Eihän tuo siis lopullinen ratkaisu asiaan ole. Tuo on raastavaa ja luulen sen liittyvän siihen, ettei lapsi ole valmis olemaan päiväkodissa, vaikka tilanne sen vaatiikin. Aika tuohon varmaan auttaa eniten, se että lapsi kasvaa.
Syksystä tähän asti; välissä melko pitkä joululoma ja muita satunnaisia vapaita - eli periaatteessa hoidossa oleminen ei ole ollut säännöllistä ja pitkän vapaan jälkeen vie taas oma aikansa, koska kaikki alkaa noin pienellä "alusta". Toiset lämpenee nopeammin, toiset hitaammin.
Itse jo tuon ikäiselle kerroin illalla iloisesti, että huomenna taas päiväkotiin ja äiti menee töihin, ja mitä kaikkea todella kivaa lapsi päiväkodissa tekee (leikkii, piirtää, ulkoilee ja muita perusasioita) ja kerroin, kuinka äiti sitten tulee hakemaan, kun pääsee töistä. Kerroin, mitä teen töissä ja päiväkodista haettaessa värittelin työpäiväni kulkua ja keksin päästäni yhden hauskan jutun, mitä työpäiväni aikana oli tapahtunut. Opettelin myös kaikki lapsen ryhmäläisten nimet ja puhuin heistä innokkaasti. Tätä tapaa olen jatkanut nyt lapsen ollessa 3-vuotias ja nyt lapsikin siihen osallistuu, esim. kertomalla, mitä kaikkea kivaa on tarhassa tehnyt ja kertoo innoissaan kavereistaan siellä.
Lisäksi olen pitänyt myös vapaapäivisin suurinpiirtein saman rytmin, mitä päiväkodissa on ja tehdään kotona, kuten pk:ssakin, eli pestään kädet ennen ruokailua, heräillään suht. ajoissa kuten arkiaamunakin, jne.
Yksi juttu, minkä sovin hoitajien kanssa oli se, että lapsi sai tuoda aamuisin rakkaan lelunsa (yleensä joku pieni kaivuri) mukanaan tarhaan, josta sai lohtua ikävään. Lelu otettiin aika nopeasti pois ja laitettiin tytön omaan koriin odottamaan kotiinlähtöä. Nyttemmin tuo tapa on jäänyt ja lapsi jo ihan innoissaan päiväkotiin jää. Varmasti vaikuttaa se, että ikää on tullut lisää. Mutta tärkeimmäksi huomasin, että lasta helpotti jonkun verran, kun sanoin, että tulen hakemaan ja sitten mennään yhdessä kotiin.
Yksi hyvä juttu oli myös se, että varasin kiireetöntä aikaa päiväkotiin mennessä ja puhelin lapselle niitä näitä, jotta hänen huomionsa olisi jossain muussa, kun ikävä sinne mentäessä. Tutkimme yhdessä oravan kuvaa seinällä, kyselin esim. "muistatko vielä missä oli sun oma paikka?" tai "muistatko, mitä pitää tehdä nyt seuraavaksi?", opeteltiin käsien pesemistä, jne.
Joskus taas oli niitä päiviä, kun lapsi on väsynyt ja mikään ei auttanut. Silloin piti vain olla jämpti ja kestää kiukuttelu.
Ai niin, keksimme myös yhdessä oman moikkauksemme, eli kun jätän lapsen päiväkotiin ja alan lähtemään, meillä on oma tapamme sanoa moikka ja siitä tulee sitten lapselle parempi mieli.
Tuli varmaan pitkä teksti, mutta muistan, kun itse olin tuossa epätoivoisessa tilanteessa.
Ajan kanssa se helpottaa :)
Meillä ihan samanlaista. Tosin meidän lapsi on sellainen ei-tyttö että me ei tehtäis oikein mitään jos alettaisiin antaa periksi protestoinnille. Eilen ei halunnut kylpyyn ja kun lopulta sinne suostui menemään niin ei halunnut pois. Varmaan tunnin kylpi lopulta. Ikää tasan 2 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:02"]Lapsi ulisee koska sinä olet iloinen ja pirteä, hän ei ymmärrä miksi et huomaa hänen huonoa oloaan vaan käyttäydyt kuin kaikki olisi erinomaisesti.
[/quote]
Niin, hänen toki pitäisi vollottaa ja nyyhkiä siinä lapsen kanssa. Näyttää oikein esimerkkiä että näin kamalaa tää on. Ei hyvää päivää.
Alue: Aihe vapaa
Up