Lue keskustelun säännöt.
Muutama liikakilo?
16.01.2015 |
Oli kauheaa lukea toisesta ketjusta, kun joku koki itsensä niin lihavaksi että halusi kuolla. En viitsi mennä siihen ketjuun nipottamaan, joten teen tämän uuden.
Itse laihdutin muutaman liikakilon pois heti kun ilmaantuivat, ymmärsin että ne muutamat on helpompi selättää kuin monta kymmentä kiloa. Pliis, hyvät ystävät, tarttukaa ajoissa niihin kiloihin! Tiedän ettei kenenkään ihmisarvo tms. ole siitä painosta kiinni, mutta suuri ylipaino näköjään saattaa masentaa noin äärimmäisesti. Poistakaa ylipaino heti kättelyssä. Eipähän ole ainakaan sitä murheen aihetta sitten.
Kommentit (26)
Minä huomasin ne kilot vasta kun niitä oli tullut 20. Minulla ei ollut koskaan ollut ennen paino-ongelmia, paitsi ehkä siihen suuntaan, että olin ollut aina säälittävän laiha vaikka söin "kuin hevonen". Ei siis tullut mieleen edes sellaista vaihtoehtoa, että olisin oikeasti lihonut merkittävästi. Vaatekoko muuttui, mutta ajattelin, että nämä nykyvaatteet on tehty semmoisellle suoralle kropalle, siksi ne ei kurvikkaalle naiselle enää mahdu ne samat koot kuin ennen. Siinä vaiheessa kun täytyi siirtyä kokoon 42, päätin lopulta hankkia vaa'an ja mennä sille: entinen punnitus vuosien takaa oli sanonut 48 kg, uusi sanoi 68 kg....
Enkä ole kyllä koskaan pysyvästi noista kiloista päässyt. Laihdutin onnistuneesti 12 kg heti tuon ongelman huomattuani, mutta kun tuli stressiä elämäntilanteeseen, lihoin ne takaisin. Sen jälkeen oli vuosia jojoilua, eikä se laihduttaminenkaan enää mennyt yhtä helposti kuin ekalla kerralla. Laihtuminen oli nyt edes VLCD-kuurilla hyvin hidasta, ja sitä yleensä seurasi ahminta jossa lihoin takaisin laihtumani kilot. Nyt olen hyväksynyt sen, että olen vaan vähän pullukka, mutta eipä tuo menoa haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 10:52"]
Mitä sit pitää tehä jos sairaudesta johtuu ne liikakilot?
[/quote]
Somaattinen sairaus on poikkeuksellinen painonnousun syy (johon vähemmän poikkeuksellisesti vedotaan). Mutta sairaudet pitää hoitaa jos mahdollista. Lääkäriin. Aina ei helposti löydy sellaista hoitotasapainoa että esim. hypotyreoosiin liittyvät painonnousut saataisiin täysin kuriin. Sairaudet saattavat tietenkin aiheuttaa myös itsessään masennusta.
MUTTA jos nyt kerrankin puhuttaisiin ihan tavallisesta, syömällä hankitusta pikku läskistä? Siihen pätee ilman muuta tuo, että ne muutamat kilot on helpompi hävittää kuin vaikea ylipaino, jonka karistaminen vie jopa vuosia ja joka haittaa liikkumista ja elämistä.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 10:53"]
Minä huomasin ne kilot vasta kun niitä oli tullut 20.
[/quote]
Vaakaa ei aina kovin arvosteta, mutta säännöllinen punnitus esim. viikoittain tekisi terää juuri tuossa suhteessa. ap
Niin. Minä painoin vielä syksyllä 80kg. Ahdistelin kauan läskejäni ja tuntui vaan niin mahdottomalta ajatuksenakin alkaa pudottamaan painoa gramma kerrallaan, kuin Everestille kiipeäisi.
Sen kipinän kun viimein sitten sain ja sain painoni pudotettua 62 kiloon (tällähetkellä), tuntuu että on niin helppoa vain pitää se tässä tai viimeistään parin kilon painonnousussa tarkkailla syömisiään taas vähän tarkemmin. En ikipäivinä anna itseni enää lihoa niin. Otan itseäni sarvista kiinni jo paljon aikaisemmin. On se paljon helpompaa niin.
Ja itse lihoin aikoinaan tuohon vuosien varrella. En pitänyt itseäni läskinä, vaan vähän tuhdimpana vaan. Ja paskat.
Sehän se on, silmä tottuu niihin liikakiloihin ja vaatteiden kiristämisenkin kummasti pystyy itselleen "selittämään". Kyllä se säännöllinen punnitus vaan olisi paras tapa säästyä noilta 20 kilon "ylläreiltä".
-toinen samanlainen, onneksi enää viisitoista kiloa pudotettavaa tuosta kahdestakymmenenstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteista ja omasta olotilasta pitäisi huomata nopeasti. Ja luonnollisesti itse tietää mitä suuhunsa lappaa. Itsekin välillä joudun laihduttamaan, kun olen syönyt miten sattuu. Mutta se ei koskaan ole tullut yllätyksenä.
Nykyään käyn puntarilla useamman kerran viikossa. Mutta tiedän kuinka se jää tekemättä juuri silloin, kun tietää painon olevan noususuunnassa, mutta ei syystä tai toisesta ole haluja ottaa itseään niskasta kiinni.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 10:53"]
Minä huomasin ne kilot vasta kun niitä oli tullut 20. Minulla ei ollut koskaan ollut ennen paino-ongelmia, paitsi ehkä siihen suuntaan, että olin ollut aina säälittävän laiha vaikka söin "kuin hevonen". Ei siis tullut mieleen edes sellaista vaihtoehtoa, että olisin oikeasti lihonut merkittävästi. Vaatekoko muuttui, mutta ajattelin, että nämä nykyvaatteet on tehty semmoisellle suoralle kropalle, siksi ne ei kurvikkaalle naiselle enää mahdu ne samat koot kuin ennen. Siinä vaiheessa kun täytyi siirtyä kokoon 42, päätin lopulta hankkia vaa'an ja mennä sille: entinen punnitus vuosien takaa oli sanonut 48 kg, uusi sanoi 68 kg....
Enkä ole kyllä koskaan pysyvästi noista kiloista päässyt. Laihdutin onnistuneesti 12 kg heti tuon ongelman huomattuani, mutta kun tuli stressiä elämäntilanteeseen, lihoin ne takaisin. Sen jälkeen oli vuosia jojoilua, eikä se laihduttaminenkaan enää mennyt yhtä helposti kuin ekalla kerralla. Laihtuminen oli nyt edes VLCD-kuurilla hyvin hidasta, ja sitä yleensä seurasi ahminta jossa lihoin takaisin laihtumani kilot. Nyt olen hyväksynyt sen, että olen vaan vähän pullukka, mutta eipä tuo menoa haittaa.
[/quote]
Kyllä jos ihminen lihoaa 20 kiloa "huomaamattaan" hänen täytyy olla tavattoman yksinkertainen ja tyhmä! 48 kiloinen ja siitä 68, se on LÄHES 50% lisämassaa, eihän sitä nyt herranen aika voi olla huomaamatta!
Eihän tuollainen painon tuplaaja ole millään mittarilla katsottunan sama ihminen kuin ennen, puhumattakaan ulkonäöstä ja muodosta.
[/quote]
Tuossa mielessä olin tosiaan hyvin naiivi, vaikken näin akateemisen koulutuksen saaneena asiantuntijana osaa muuten itseäni erityisen tyhmänä pitääkään. Minulla vaan oli niin vahvana mielessä se "kukkakepin" ja "ruipelon" ja "surkean laihan rääpäleen" identiteetti, etten jotenkin ollenkaan osannut nähdä itseäni pyöreänä.
Asiaan vaikutti ehkä myös se, etten ole koskaan ollut kovin ulkonäöstä kiinnostunut. En ole kauheasti itseäni peilaillut ja miettinyt miltä näytän. Elänyt ja mennyt vaan.
[/quote]
Sama pätee myös toisinpäin. 30 kg laihdutettuani koen edelleen olevani sotanorsu vaikka muut huokailevat ihastuksesta.. Eli minäkuva vain pinttyy, ei näe itseään samoin kuin muut. Vaikka tajuan pienentyneeni koska pienempiä vaatteita täytyy ostaa niin sisälläni asuu se säälittävä läski..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama pätee myös toisinpäin. 30 kg laihdutettuani koen edelleen olevani sotanorsu vaikka muut huokailevat ihastuksesta.. Eli minäkuva vain pinttyy, ei näe itseään samoin kuin muut. Vaikka tajuan pienentyneeni koska pienempiä vaatteita täytyy ostaa niin sisälläni asuu se säälittävä läski..
Jätit mainitsematta paljonko oli lähtötilanne ja paljonko se on nyt? Jos painosi on yhä edelleen yli satakiloa, niin ei se ole pelkkä vääristynyt minäkuva vaan todellinen. Jos taas painosi on normimitoissa, silloin se minäkuva on väärässä ja siihen kannattaa joko hakea apua tai opetella näkemään asiat oikein.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:40"]
^ Kannattaa ehkä silloin kokeilla tiukempaa dieettiä kunnes paino on tippunut. Ei koko elämää, mutta niin, että saa kehon sitoutumaan muutokseen.
[/quote]
Täytyy varmaan yrittää tuota. Tosin pelkään, että dietin pitää olla sitten tosi tiukka (reilusti miinuskaloreilla), ja kun siitä palailee normaaliin syömiseen, niin paino pomppaa saman tien takasin 73 kiloon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lihonut, koska syön liian vähän ja säästöliekki on päällä. Minkäs teet, kun enempää ei saa syötyä. Laihat usein unohtavat, että kun on hyvä aineenvaihdunta, on helppo syödä vaikka kuinka paljon.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:01"]
Sama pätee myös toisinpäin. 30 kg laihdutettuani koen edelleen olevani sotanorsu vaikka muut huokailevat ihastuksesta.. Eli minäkuva vain pinttyy, ei näe itseään samoin kuin muut. Vaikka tajuan pienentyneeni koska pienempiä vaatteita täytyy ostaa niin sisälläni asuu se säälittävä läski..
Jätit mainitsematta paljonko oli lähtötilanne ja paljonko se on nyt? Jos painosi on yhä edelleen yli satakiloa, niin ei se ole pelkkä vääristynyt minäkuva vaan todellinen. Jos taas painosi on normimitoissa, silloin se minäkuva on väärässä ja siihen kannattaa joko hakea apua tai opetella näkemään asiat oikein.
[/quote]
Hakea apua? Ehkä, jos tätä jatkuu pitkään ja hankaloittaa elämää. Hetkellisesti tuo on ihan normaalia, molempiin suuntiin, kuten sanottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:21"]
No just ne 3 liikakiloa on mahdoton laihduttaa! Mun pituisella normaalipainon yläraja on 70 kg, ja sen painoisena (tai vähän alle) olisin tyytyväinen. En ole kuitenkaan saanut laihdutettua kuin parhaimmillaan 72-73 kg saakka, siihen on aina laihtuminen pysähtynyt, vaikka jatkan ruokavaliota ja liikuntaa samaan malliin. Jos lihon esim. 78 kiloiseksi, pääsen tosi helpolla takaisin sinne 73 kg painoon ja siihen sitten jämähtää. Mun elimistö haluaa painaa sen verran näköjään. Ärsyttävää!
[/quote]
Ihan sama juttu kuin mulla, synnytyksen jälkeen laihdutin raskauskiloja ja 66 kiloon jämähti. Ylipainon raja on mulla 64. Käsittääkseni ylipainoisen on yleensä helpompi laihduttaa esim. 2 kiloa kuin lievästi ylipainoisen viimeiset kilot. Nyt mietin et tyydynkö tähän painoon vai rupeenko jollekin kitukuurille tai vaikka juoksemaan joka päivä.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:11"]
Minä olen lihonut, koska syön liian vähän ja säästöliekki on päällä. Minkäs teet, kun enempää ei saa syötyä. Laihat usein unohtavat, että kun on hyvä aineenvaihdunta, on helppo syödä vaikka kuinka paljon.
[/quote]
Ja höpö höpö. Ihminen ei liho, jos syö liian vähän. Joo, laihtuminen saattaa ehkä hidastua hieman, mutta yksikään ihminen ei liho sotanorsuksi syömällä liian vähän. Uskon, että tuossa tapauksessa itselleen valehteleminen on huipussaan ja ihminen "ei huomaa" syövänsä esim. napostelulla enemmän kuin luuleekaan.
Afrikka olisi ylipainoisia täynnä tuolla logiikalla..=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokseminen joka päivä (tai vaihtoehtoisesti mikä tahansa itselle sopiva hikiliikuntamuoto) on aina suositeltavaa, laihdutti tai ei. Jos tosiaan liikuntaa on vähänlaisesti päiväohjelmassa, sen lisääminen on yksi helpoimmista keinoista pysäyttää painon junnaaminen.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:03"]
Niin... Itse taistelen juuri nyt itseni kanssa, kun ylimääräistä painoa on hiljaa hiipien kertynyt viitisen kiloa. Yllättävän hankalaa tuntuu olevan itseään niskasta kiinni tarttuminen. Elämän pienet nautinnot on vaan niin kivoja, että niistä ei haluaisi luopua. Mutta kun nykyinen peilikuva ei miellytä, niin jotain on pakko tehdä, tosiaan ennen kuin ylipainoa on 10 tai 20 kiloa... sillä niin tässä hiljalleen kävisi, jos asialle ei tekisi mitään. Jätin vuodenvaihteessa kaiken alkoholin, karkit ja suklaan pois. Nyt seurailen, että riittääkö tämä korjausliike vai tarvitseeko karsia vielä jotain muutakin, kuten vaikka kahvileivät ja leivän syöminen yleensä. Koville ottaa, mutta oma terveys ja ulkonäkö ovat ainakin minulle tärkeitä. Enkä minä ainakaan kykene valehtelemaan itselleni, että näyttäisin hyvältä näiden ylikilojen kanssa. Ja mitat on tosiaan 174/68, että mikään norsu en vieläkään ole.
[/quote]
Tsemppiä, sama ryhtiliike menossa mulla :)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:40"]
^ Kannattaa ehkä silloin kokeilla tiukempaa dieettiä kunnes paino on tippunut. Ei koko elämää, mutta niin, että saa kehon sitoutumaan muutokseen.
[/quote]
Täytyy varmaan yrittää tuota. Tosin pelkään, että dietin pitää olla sitten tosi tiukka (reilusti miinuskaloreilla), ja kun siitä palailee normaaliin syömiseen, niin paino pomppaa saman tien takasin 73 kiloon :)
[/quote]
Tee pari testiä kalorilaskureilla mitä netistä löytyy, niitähän on sellaisia joilla voi testata minkä paljon suunnilleen voi syödä että paino pysyy tietyissä lukemissa ja millaisilla miinuskalorimäärillä siihen pääsee ja kuinka nopeasti. Varmaan joutuu olemaan miinuksilla että saa laihtumisen käyntiin, mutta sitten voi taas nostaa kun on saavuttanut tavoitteen.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 10:52"]
Mitä sit pitää tehä jos sairaudesta johtuu ne liikakilot?
[/quote]
Somaattinen sairaus on poikkeuksellinen painonnousun syy (johon vähemmän poikkeuksellisesti vedotaan). Mutta sairaudet pitää hoitaa jos mahdollista. Lääkäriin. Aina ei helposti löydy sellaista hoitotasapainoa että esim. hypotyreoosiin liittyvät painonnousut saataisiin täysin kuriin. Sairaudet saattavat tietenkin aiheuttaa myös itsessään masennusta.
MUTTA jos nyt kerrankin puhuttaisiin ihan tavallisesta, syömällä hankitusta pikku läskistä? Siihen pätee ilman muuta tuo, että ne muutamat kilot on helpompi hävittää kuin vaikea ylipaino, jonka karistaminen vie jopa vuosia ja joka haittaa liikkumista ja elämistä.
[/quote]
Masennus on loistava tapa hankkia liikakiloja nopeasti ja tehokkaaasti. Paitsi että useimmat masennuslääkkeet saa aineenvaihdunnan niin sekaisin, että läskiä kertyy tuosta noin vaan, niin lisäksi masentuneena kun ei jaksa välittää mitä syö tai liikkuuko. Kun sairastuin, lihoin muutamassa kuukaudessa 12 kg, vaikka olin aina ollut timmissä kunnossa. Ja niiden kilojen kanssa on sitten kusessa loppuelämänsä, kun vaikka ne saisikin välillä tiputettua pois kun tauti on paremmalla mallilla, niin tuolla kivalla sairaudella on taipumusta uusiutua silloin kun sitä vähiten kaipaisi, kuten kun äitini kuoli. On se mahtavaa, kun itse joutuu ponnistelemaan että pääsee aamulla sängystä ylös, niin joku jaksaa käyttää energiaansa niin olennaisiin asioihin kuten muiden liikakiloihin...
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 10:52"]Mitä sit pitää tehä jos sairaudesta johtuu ne liikakilot?
[/quote]
Av:n mukaan sinuun pitää lopettaa sairastaminen, olet vaan laiska.
Sairaus on ymmärrettävä syy. Mutta onko heitä tässä ryhmässä statistisesti kuinka paljon? 10%? 15%? Kun ihmiset puhuvat laihdutuksesta, ylipainosta ja ylipainosta, he automaattisesti keskittyvät elämäntapaylipainoisiin, eivät sairaisiin ihmisiin jolloin ylipaino on hyvin ymmärrettävä asia.
Tosin sitten on ihmisiä jotka ovat sairastuneet puhtaasti ylipainon takia.
Mitä sit pitää tehä jos sairaudesta johtuu ne liikakilot?