Onko teistä ihan okei että..

Meillä noin kolme päivää olisi ok. Yleensä kyllä reissussa joka olta tai joka toinen ilta lähetetään yksi viesti. Viisi päivääkin on ok, mutta on kyllä kieltämättä aika pitkä aika.

Kyllä minusta kerran päivässä voisi soittaa tai ainakin viestittää jotain. Et vaikuta takertujalta. Enemmän minusta kuulostaa, että se, joka ei viiteen päivään ilmoita itsestään mitään, ei ole ihan tosissaan suhteessa.

Wat :D me olemme vain 8 tuntia erossa ja laitamme silti parikin viestiä työpaivan aikana toisillemme

Kun itselle tulee niin riittämätön olo kun tuntuu että toinen ei yhtään ikävöi... olen yrittänyt ajatella että ihmiset ovat erilaisia ja mies kun on muuten ihana, niin kestäisin tämän.
Ap

Up

Kyllä mielestäni parisuhteessa pitäisi niin sitoutua, että olisi halukas olemaan joka päivä yhteyksissä. Jos ei halua sitä vaivaa nähdä, on turha olla paeisuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:06"]

Kun itselle tulee niin riittämätön olo kun tuntuu että toinen ei yhtään ikävöi... olen yrittänyt ajatella että ihmiset ovat erilaisia ja mies kun on muuten ihana, niin kestäisin tämän. Ap

[/quote]

Eihän tuo sitä tarkoita, etteikö mies ikävöisi. Mies vaan kestää ikävänsä paremmin kuin sinä. Kyllä mullakin on reissussa lapsia ikävä, mutta en silti soittele joka ilta kotiin lievittääkseni omaa ikävääni. Kestän sen ikävän ja kun palaan kotiin, paluu tuntuu entistäkin paremmalta.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:49"]

parisuhteessa kun ollaan erossa esim töiden takiauseastikin pari viikkoa, niin ei viiteen päivään laiteta yhtään viestiä/soiteta? Miesystäväni sanoi että kyllä pitäisi 5 päivää pärjätä ilman yhteydenpitoa. Ei olla oltu edes vuotta vielä yhdessä. Olenko ahdistava tarruatuja kun oletan että edes sen verran toista ikävöisi että haluaisi päivän päätteeksi kuulla että täklä on kaikki hyvin..

[/quote]

No jos kaikki ei ole hyvin niin eiköhän siitä ilmoita sitten.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:49"]

parisuhteessa kun ollaan erossa esim töiden takiauseastikin pari viikkoa, niin ei viiteen päivään laiteta yhtään viestiä/soiteta? Miesystäväni sanoi että kyllä pitäisi 5 päivää pärjätä ilman yhteydenpitoa. Ei olla oltu edes vuotta vielä yhdessä. Olenko ahdistava tarruatuja kun oletan että edes sen verran toista ikävöisi että haluaisi päivän päätteeksi kuulla että täklä on kaikki hyvin..

[/quote]

Tämä jo kertoo, ettei sun tunteet merkkaa miehelle yhtään mitään. Onko mies joka viikko eri paikassa, vai suuntautuvatko reissut aina samaan kaupunkiin? Ettei sillä ois toinenkin nainen jossain...

Minkä ikäinen mies? Nuori ja menovaihe vielä päällä?

Haloo. Ei ole montaa vuotta kun pärjättiin pelkillä lankapuhelimilla eikä todellakaan soiteltu päivittäin reissusta. Älkää tehkö asioista ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:43"]Wat :D me olemme vain 8 tuntia erossa ja laitamme silti parikin viestiä työpaivan aikana toisillemme
[/quote]
Teinit...

Me ollaan oltu yhdessä vasta muutaman kuukauden ajan ja pisin viestitauko varmaan 4-5päivää. Reissataan molemmat paljon ja ollaan tosi "itsenäisiä" muutenkin, joten meille malli sopii. Totta kai toinen on usein mielessä ja kaipuu suuri.. :-) muutenkin välimatka vielä useita satoja kilometrejä niin jatkuva yhdessäolo ei edes mahdollista. Toisaalta suhde on nuori, eikä ikuisuutta voida "etäillä".. Toivottavasti edes alkuhuuma jatkuu pitkään :D

Vau onpa outoa

Toista ei voi muuttaa, mutta ei sunkaan ole pakko olla tuossa suhteessa, jos ei miellytä.

Arvatkaa mitä, mun eksä sanoi mua tarrautujaksi kun otin puheeksi sen että haluaisin nähdä vähän useammin kuin viikon-parin viikon välein ja siinä välissä soitella kerran tai viestitellä silloin tällöin kuulumisia. Mun kaikki hälytyskellot soi ja tunsin että tämä oli väärin, mutta mies sai mut tuntemaan että vika oli minussa ja yhä pelkään että minussa on vikaa. Seurustelimme yhteensä n. 2,5 vuotta. Suhteen loppuvaiheessa miehen käytös vaan pahentui. Yhdellä tapaamisella hän vaan suuttui tai ärsyyntyi minuun muttei suostunut kertomaan miksi. Sen jälkeen en kuullut hänestä KAHTEEN VIIKKOON yhtään mitään! Olin jo eroamassa mutta päätin antaa viimeisen mahdollisuuden. Mies oli aina tavatessa aika normaali mutta välillä nihkeili.

Musta tuntuu yhä todella pahalta hänen sanansa että olen: takertuva, ja että hän "ärsyyntynyt minuun" kun otin tuon hänen käytöksen usein puheeksi. Hänellä oli tapana aina jotenkin semivakuuttavasti selittää että kaikkien parisuhteiden ei tarvitse olla samanlaisia ja että minun ajatusmaailmani on vain pilannut jotkut sokeriset hollywood leffat ja disney ajattelu ja siksi olen niin takertuva.

Anteeksi että lainaan ap:n ketjua, mutta haluaisin myös tietää oliko tuo missään määrin normaalia. Minusta ei, ja olen raivostunut siitä että mies tuntui vain käyttävän minua hyväkseen, ja minä jopa aloin itsekin syyttämään itseäni! Eli varo ap, se voi vain pahentua. Kaikista ei ole lepertelemään tekstareilla mutta on raja jossa hiljaisuus muuttuu kiinnostuksen puutteeksi.

Oksettaa todistellakin tätä vielä mutta en ole koskaan kokenut olevani takertuva, olen itsenäinen hyvin yksinkin viihtyvä nainen. Mutta en näe pointtia "seurustella" jos olen vain fuckbuddy toiselle. Että kismittää.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:25"]Arvatkaa mitä, mun eksä sanoi mua tarrautujaksi kun otin puheeksi sen että haluaisin nähdä vähän useammin kuin viikon-parin viikon välein ja siinä välissä soitella kerran tai viestitellä silloin tällöin kuulumisia. Mun kaikki hälytyskellot soi ja tunsin että tämä oli väärin, mutta mies sai mut tuntemaan että vika oli minussa ja yhä pelkään että minussa on vikaa. Seurustelimme yhteensä n. 2,5 vuotta. Suhteen loppuvaiheessa miehen käytös vaan pahentui. Yhdellä tapaamisella hän vaan suuttui tai ärsyyntyi minuun muttei suostunut kertomaan miksi. Sen jälkeen en kuullut hänestä KAHTEEN VIIKKOON yhtään mitään! Olin jo eroamassa mutta päätin antaa viimeisen mahdollisuuden. Mies oli aina tavatessa aika normaali mutta välillä nihkeili.

Musta tuntuu yhä todella pahalta hänen sanansa että olen: takertuva, ja että hän "ärsyyntynyt minuun" kun otin tuon hänen käytöksen usein puheeksi. Hänellä oli tapana aina jotenkin semivakuuttavasti selittää että kaikkien parisuhteiden ei tarvitse olla samanlaisia ja että minun ajatusmaailmani on vain pilannut jotkut sokeriset hollywood leffat ja disney ajattelu ja siksi olen niin takertuva.

Anteeksi että lainaan ap:n ketjua, mutta haluaisin myös tietää oliko tuo missään määrin normaalia. Minusta ei, ja olen raivostunut siitä että mies tuntui vain käyttävän minua hyväkseen, ja minä jopa aloin itsekin syyttämään itseäni! Eli varo ap, se voi vain pahentua. Kaikista ei ole lepertelemään tekstareilla mutta on raja jossa hiljaisuus muuttuu kiinnostuksen puutteeksi.

Oksettaa todistellakin tätä vielä mutta en ole koskaan kokenut olevani takertuva, olen itsenäinen hyvin yksinkin viihtyvä nainen. Mutta en näe pointtia "seurustella" jos olen vain fuckbuddy toiselle. Että kismittää.
[/quote]

Tarkennan: siis emme soitelleet tai viestitelleet näkemisten välillä ollenkaan jos se miehestä oli kiinni, minä olisin siis halunnut pitää vähän yhteyttä eli kerran tai viestejä välillä.

No jaa kai tämä oli selvä tapaus, mies leikki minulla. Oksettaa mutta samalla raivostuttaa koska hän sai tuntemaan minun oloni huonoksi, olinhan mukamas rasittava ja takertuva paska.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:16"]

Haloo. Ei ole montaa vuotta kun pärjättiin pelkillä lankapuhelimilla eikä todellakaan soiteltu päivittäin reissusta. Älkää tehkö asioista ongelmia.

[/quote] Nyt on nyt. Kun kaikilla on koko ajan kännykät niin on omituista jos ei päivän aikana edes yhtä tekstaria voi puolisolleen laittaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:25"]Arvatkaa mitä, mun eksä sanoi mua tarrautujaksi kun otin puheeksi sen että haluaisin nähdä vähän useammin kuin viikon-parin viikon välein ja siinä välissä soitella kerran tai viestitellä silloin tällöin kuulumisia. Mun kaikki hälytyskellot soi ja tunsin että tämä oli väärin, mutta mies sai mut tuntemaan että vika oli minussa ja yhä pelkään että minussa on vikaa. Seurustelimme yhteensä n. 2,5 vuotta. Suhteen loppuvaiheessa miehen käytös vaan pahentui. Yhdellä tapaamisella hän vaan suuttui tai ärsyyntyi minuun muttei suostunut kertomaan miksi. Sen jälkeen en kuullut hänestä KAHTEEN VIIKKOON yhtään mitään! Olin jo eroamassa mutta päätin antaa viimeisen mahdollisuuden. Mies oli aina tavatessa aika normaali mutta välillä nihkeili.

Musta tuntuu yhä todella pahalta hänen sanansa että olen: takertuva, ja että hän "ärsyyntynyt minuun" kun otin tuon hänen käytöksen usein puheeksi. Hänellä oli tapana aina jotenkin semivakuuttavasti selittää että kaikkien parisuhteiden ei tarvitse olla samanlaisia ja että minun ajatusmaailmani on vain pilannut jotkut sokeriset hollywood leffat ja disney ajattelu ja siksi olen niin takertuva.

Anteeksi että lainaan ap:n ketjua, mutta haluaisin myös tietää oliko tuo missään määrin normaalia. Minusta ei, ja olen raivostunut siitä että mies tuntui vain käyttävän minua hyväkseen, ja minä jopa aloin itsekin syyttämään itseäni! Eli varo ap, se voi vain pahentua. Kaikista ei ole lepertelemään tekstareilla mutta on raja jossa hiljaisuus muuttuu kiinnostuksen puutteeksi.

Oksettaa todistellakin tätä vielä mutta en ole koskaan kokenut olevani takertuva, olen itsenäinen hyvin yksinkin viihtyvä nainen. Mutta en näe pointtia "seurustella" jos olen vain fuckbuddy toiselle. Että kismittää.
[/quote]

Tarkennan: siis emme soitelleet tai viestitelleet näkemisten välillä ollenkaan jos se miehestä oli kiinni, minä olisin siis halunnut pitää vähän yhteyttä eli kerran tai viestejä välillä.

No jaa kai tämä oli selvä tapaus, mies leikki minulla. Oksettaa mutta samalla raivostuttaa koska hän sai tuntemaan minun oloni huonoksi, olinhan mukamas rasittava ja takertuva paska.
[/quote]
Voi ei kuulosta hirveeltä, mutta tutulta. Munkin mies on sanonut että sopisin kirjottamaan kauniita ja rohkeita tai että alan muistuttaa salkkareiden henkilöjä. En itsemielstäni kuitenkaan ole mikään dramaqueen, enkä vaadi mitään hirveän ihmeellistä. En halua kalliita lahjoja tai yltiöromanttisia kynttilä illallisia, vaan sellaista tavallista "arkipäivän rakkautta". Sellaista että jos on jollain tasolla ollut huono päivä, voisi kertoa siitä rakkaalleen ja tuntea itsensä arvokkaaksi. Mutta miehestä se on ilmeisesti liikaa vaadittu.

Päivä tai pari vielä menee, mutta 5 päivää ilman yhteydenottoa on jo tosi pitkä aika. Kyllä me oman miehen kanssa päivittäin ollaan yhteydessä, joskus joku päivä voi jäädä väliin mutta viimeistään sitten seuraavana päivänä viestitellään. Niin ei tarvitse kummankaan murehtia. Ainahan voi sattua jotain, ja muutenkin on kiva kuulla toisesta. Näin me ollaan tehty 11 vuotta.