Musta tuntuu et oon valmis lähtemään

No.Olin terve vuoteen 2012 asti.Sitten tuli fyysinen sairaus joka aiheutti psyykkisen sairauden.En voi saada lapsia sairauden vuoksi ja mieheni kanssa ollaan koettu työpaikkojen ja asunnon menetykset ja parisuhde oli katkolla.Mietin itseni tappamista joka päivä kunnes tajusin,etten tiedä mitä on kuoleman jälkeen? Minut pitää hengissä,että tiedän kevään taas tulevan ja kesän,että pääsisin järveen jos vointi on hyvä.Laitoin viime syksynä kukkapenkkiin tulppaaneja ja odotan näkeväni ainakin ne.Olen "vasta"31 mutta mietteet on tällaiset.

Elämä ei tunnu lahjalta ollenkaan, vaan hirvittävältä rangaistukselta.

Mutta kiitos kerran vielä, että jaoitte ajatuksianne.

Ap

Sairastuin vuosi sitten syöpään. Sitä ennen olin masentunut. Sairaus nosti elämänhalun suureksi, jokainen päivä on lahja. Lähden huomenna matkalle ja nautin joka hetkestä.

Mä itse asiassa mietin et olis hyvä saada syöpä, niin saisi lähteä ns. kunniallisesti.

Koita jaksaa Ap,ajattelen sinua joka hetki.
12

Toivon ap ettet vielä lähtisi. Ymmärrän kyllä miltä susta tuntuu, vaikken tahtoisi. Itsekin mietin poislähtöä välillä mutta jokin saa mut vielä pysymään täällä. Kaikki voi vielä muuttua. Ota itsellesi aikaa ja äkkilähtö, vaihda rutiinit ja repäise.
Mun toinen vanhempi kuoli juuri, ja mulla on kauhean paha olla. Jos menettäisin vielä toisenkin, en kestäisi. Juttele sun lapsille, mä uskon että he haluavat pitää sut täällä. Mä haluaisin. Voimia<3
Tyttö 20v

Ystävystykää keskenänne, te jota haluatte päättää elämänne. Sitten elämä tuntuukin jo paljon mukavammalta. Ap, laita mailisi tänne niin muut voivat ottaa yhteyttä. 

Hankit itsellesi ensiksi keskusteluapua. Kuulostat masentuneelta, eivätkä ajatuksesi taida olla ihan realistisia. Vähättelet itseäsi ja pidät itseäsi huonona ja epäonnistuneena. Mutta muista, että sinä olet se, joka tuon asian voi muuttaa! Kukaan muu ei sitä sinun puolestasi tee. Hae apua, tappele synkistymistä ja masennusta vastaan, vaadi apua! Muuta elämässäsi paremmaksi se, mitä voit. Aloita yhdestä pienestä asiasta. Sinä pystyt siihen, kun vain olet tarpeeksi sinnikäs.

Vaihda mieluummin maisemaa ja käy terapiassa. Kyllä sunkin risukasaan vielä aurinko paistaa!

Jos tuollaisia mietit tosissasi, niin lähde vaikka salaa parin viikon reissulle. Sieltä tulet vielä takaisin lastesi elämään. Kuolemanhalusta on syytä huolestua. Katso ja näe omat hyvät puolesi, kirjootat esimerkiksi sujuvasti.

voimia <3

Kiitos kauniista viesteistänne.

Samoja mietin minä. Miksen voisi jo lähteä? Elämä ei tunnu antavan mitään, tiedän, millaista sen pitäisi olla ainakin noin suunnilleen, mutta en kykene siihen. Ongelmat ovat lähinnä henkisellä puolella. En saa ystäviä, en saa orgasmia, (en ole ikinä saanut), en voi vaihtaa miestä, etten riko perhettä, en vain voi enää tehdä mitään muita kuin toisia rikkovia valintoja tai pystyynkuolla itse. Luonteeni on hyvin viallinen, äitini halveksii minua, käyn jo terapiassa, abortoin vähän aikaa sitten lapsen. Haluaisin seurata häntä taivaan rajan taa. Mutta lapseni jäisivät minua ikävöimään, eli en voi tehdä sitä. Inhoan itseäni ja elämääni. 

Ajattelin just noin vielä vähän aikaa sitten. "Suunnitelmissa" oli elää siihen asti, että nuorin on aikuinen. Millään muulla ei ollut enää väliä, kuin saada lapset aikuisiksi ja kiinni elämän syrjään. Koin, että elämäni täyteihmisenä olisi ollut silloin suoritettu loppuun. Nyt olen saanut uusia ajatuksia ja uskoa, että minusta on vielä johonkin. Meidän jokaisen elämä on arvokas ja se kannattaa katsoa loppuun. Elää muistaen, että jokainen hetki voi olla viimeinen. Koskaan ei voi tietää mitä elämällä on vielä tarjottavaa. Ehkä sinäkin voisit opiskella vaikkapa uuden ammatin, muuttaa uuteen ympäristöön, erota, jos suhteessasi ei ole enää rakkautta. Tai mitä tahansa, mitä olet kenties pohtinut, muttet ole uskaltanut toteuttaa. :)

Etsikää nyt hyvät ihmiset jotain iloa elämäänne!

Rahahuolista voi neuvotella velkojien kanssa. Saat ihan varmasti kivuttoman maksusuunnitelman ja kaikki järjestyy kyllä.

Myös rakkaudettomuudesta selviää puhumalla, mikäli esim. ongelmia parisuhteessa.

Pääasia tässä on se, että puhut. Menet vaan juttelemaan oikeiden tahojen kanssa ja selvitätte ongelmat yhdessä. Yksin murehtimalla ei korjaannu.

En laita mailia. Ja ystäviä on olemassa kyllä. Lapset ja ystävät onkin ainoat asiat mitä mulla on.

Älä lähde vielä, nurkan takana on vielä juttuja tulossa jotka pitää nähdä. Lähdet nyt eteenpäin, askel kerrallaan, muutat yhden asian elämässäsi ja sitten toisen ja sitten kolmannen jne. Kevät tulee, elämä voittaa, aina.

Kiitos edelleen. Eniten surettaa ja riipaisee etten pysty talousvaikeuksien takia tarjoamaan lapsilleni sellaista elämää kuin he ansaitsivat.