Mies ei saa sanottua kavereilleen koskaan vastaan! Ärsyttää.

Kyllä se on.

Ei haluta pahoittaa kavereiden mieltä niin mikä onkaan oivallisempi syntipukki kuin vaimo. Kaveripiirissähän miehet on aina puheissa vaimon tossun alla!

Sinuna harkitsisin avioeron ottamista. Ei tuollaisen mustamaalaajan kanssa kannata loppuelämäänsä aviossa pilata!

Meillä mies jäi kiinni toisen naisen kanssa tekstailusta kesällä, ja on nyt oma-aloitteisesti vähentänyt kaikki menonsa minimiin ja tosissaan panostanut meidän parisuhteeseen ja perhe-elämään, mutta kavereilleen ei ole tästä kertonut mitään. Nyt mä olen se sekopää-vaimo, joka kieltää miestä menemästä mihinkään. Mies ei ole siis vierittänyt syitä mun niskoille, mutta ei ole myöskään saanut sitten kerrottua sitä totuutta. Niin kyllähän sen tietää ketä ne kaverit sitten syyttelee, kun mies vetäytyy kuvioista.

Ei viitsi kertoa itse asianlaitaa, mutta mitä jos ensi kerralla jos olette kaikki paikalla niin sanoisit asianlaidan :D

Ihmettelenkin että mitäköhän ne ajattelee kun aina kun nähdään niin kutsun käymään :) Olen varmaan ihan 2-naamainen ämmä heidän mielestään. Jotenkin toivoisi että mies olis enemmän "alfa" niiden kavereidensa kanssa, en osaa yhtään samaistua kun itse osaan kyllä sopia asiat ihan ilman mitään valkoisia valheita.

Tuttu juttu. Mun mies kävi joka kesä Lapissa jonkun kaveriporukan kanssa. Sitten jossain vaiheessa ne kaverit keksi alkaa kiusaamaan mua, en tiedä, miksi. Lähettelivät kännissä mulle keskellä yötä tekstiviestejä, joissa väittivät miehen kadonneen jonnekin, sitten löytyneen putkasta, yms. Todellisuudessa sitten paljastui, että se kadonnut ja putkasta löytynyt tyyppi olikin se porukan johtaja, joka oli sellainen omahyväinen paskiainen jo heti ensi näkemältä.

Soitin tästä lopulta miehelle päiväsaikaan ja sanoin, että hänen on puhuttava kavereidensa kanssa asiasta. Tehtävä niille selväksi, että mulle ei sieltä enää tule asiattomia viestejä. Kaksi seuraavaa vuorokautta olikin sitten yhtä helvettiä, kun ne lähetti niitä viestejä ihan solkenaan. Oikeasti, kolmekymppiset äijät. En niinkään enää hermostunut niistä viesteistä sinällään, kun tajusin, että se on valetta ja kiusantekoa. Vaan siitä, että mies on niin löysä ja maito, ettei saa kavereitaan kuriin. Ja että ylipäänsä pyörii porukassa, jossa on tollasta typerää touhua. Oli se ollut jossain yhteisissä illanvietoissakin selvää, että mun mies oli se pahnan pohjimmainen, jolle koko ryhmä jotenkin aina kettuili, juotti liikaa, jne.

Tuntui, että se kaveriporukka pysyi koossa siksi, että niillä oli se yksi, jota sorsia. Se kiusaaminen oli yhdistävä tekijä. Sanoin tästä miehelle monet kerrat, että sun on pistettävä kova kovaa vastaan niille kavereillesi, ei ne mitään kavereita edes ole tuollaiset. No, sen porukan päällikön vaimon perhe oli miljonäärejä, ne oli kustantaneet tyttärelleen ja tämän miehelle talon, auton, niillä oli mökkejä Lapissa, Etelä-Suomessa, jne. Se "päällikkö" oli itse joku au-lapsi, jota koulussa oli sorsittu ja joka oli aika vaatimattomista oloista (voitte kuvitella, että 70-luvulla maalaispaikassa yksinäisen äidin lapsen asema aika eri kuin tänä päivänä).

Luulen, että sen mun kiusaamisen taustalla oli se, että mä en ollut silmät ymmyrkäisenä heidän elintasosta vaan otin sen ihan normaalina. Se nainen oli muuten tosi mukava ja ystävällinen ja tavallinen ja suorastaan liian kiltti, ei mikään pätijä. Ja kai sen näki, että mulla oli hyvä työ, auto, koti, jne. Luulen, että se sitä porukan johtajaa kiusasi, kun mun mies oli tavannut vähän vastaavan kumppanin kuin se hänen naisensa.

No, siinä kävi sitten niin, että sanoin miehelle, että mun puolesta voit mennä niiden kanssa jatkossakin. Mutta jos sieltä tulee vielä yksikin tekstiviesti mulle, jos sulla ei ole munaa pistää jotain kavereitasi aisoihin, niin mä en tollasta enää katsele. Jos saan niiltä vielä paskaa niskaan eikä mun mies tee mitään asian eteen, niin tämä meidän suhde oli sitten siinä. Loppujen lopuksi miehellä katkesi sitten yhteys siihen sakkiin.

Tosin jälkikäteen olen nyt, kun meillä ei mene enää kovin hyvin, saanut kuulla tuosta. Että mun takia hän jätti siellä käymättä, kun mä pyysin. Olen sanonut, että jos sellainen p-sakki oli sulle niin tärkeä, niin olisit etsinyt sellaisen naisen, joka kiltisti ottaa loat niskaan. Tarkemmin ajatellen, ehkä olisi ollut parempi, että mies olisi valinnut sen porukan ja mä olisin löytänyt jonkun muun.

Mitä tästä opimme? Laita noin käyttäytyvä mies kiertoon. Ei se ole mies eikä mikään joka käyttää naista jonain tekosyynä.

Jaa että aikuinen mies? Ehkä iältään, mutta ei muuten, joten se siitä aikuisuudesta. Pistäisin moisen miehen kuvatuksen kiertoon, hän nöyristelee varmasti kavereitaan vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin.

8:

Seurustellaanko me saman miehen kanssa?? Aivan samanlaista keskustelua käyty täälläki.. Ja sama juttu, nyt mietitään eroa koska kuulema "kukaan ei pidä minusta" ja kuulema sen kaverit ei eää halua nähdä sitä. Tuutiluijaa sentään.. 

Itse olen päättänyt, että en ota asiasta paineita. Kaikki elää omien periaatteiden mukaan, mutta elämä muuttuu vähän hankalaksi jos niiden takana ei uskalla seisoa ;) 

En kylläkään pysty ymmärtämään miestä. jotenkin ne sen kaverit on niin tärkeitä.. Ei musta semmoset ihmiset edes ole mitään kavereita, jotka yrittää kiusata ja painostaa toista sen omissa ratkaisuissa elämässä. Tai eristää jos ei mukaudu heidän tahtiin. Eikä sellaisia, joille ei välillä voisi sanoa vaikka että pää kiinni..

Olisikin kiva saada joku mies tänne kommentoimaan..

Suomalainen mies...