OKL - liian kesyä porukkaa valmistuu

Kerrotko, miten pitäisi suhtautua sellaisiin vanhempiin, joiden mukaan heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, mitään viestiä ei oteta todesta, koulussa kuri on liian ankaraa ja lapsi sen kun vaan touhuaa omiaan unnilla ja villitsee muuta luokkaa? Kaikista yhteydenotoista tunnutaan vetävän herne nenään, tullaan lankoja pitkin tai koululle valittamaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja kyseenalaistetaan ammattiosaaminen. Pitäisikö tällaiselle vanhemmalle vain ärähtää? OKL:ssä on opetettu, ettei saa suutahtaa tai provosoitua.
Lisäksi viime vuosina käytäntöä on muutettu ja otettu ensisijaiseen käyttöön "kasvatuskeskustelu". T. Nuori ope

En voi allekirjoittaa olettamustasi ap, että miesopettajat olisivat jotenkin parempia kurinpitäjiä (et sanonut näin suoraan, mutta tällainen vaikutelma tuli). Työssäni näkemäni pääsääntöisesti huonoimmat kurinpitäjät ovat olleet miehiä.

Opettajat taitaa olla kasvatuksen ja oppimisen (opettamisen), ei kurinpidon ammattilaisia.

Niin, pitäisköhän sitte valintakriteerejä tai niiden koulutusta jotenkin rukata, nimenomaan tuon ongelmatilanteiden käsittelyn osalta. En tiedä miten niitä siinä koulutuksessa käsitellään. Toisaalta aina on niin että jostain on aloitettava nuorten vastavalmistuneidenkin. Ikävää tietysti jos/kun lapset kärsii opettajan kokemattomuudesta, heikosta ammattitaidosta ja kyvyttömyydestä kurinpitoon. Tuosta keskustelulinjasta kyllä itse antaisin ihan suoraa kritiikkiä koska seurausten ja jopa rangaistusten puuttuminen johtaa juuri siihen että mitään rajoja ei ole.

Mikä ovat koulun rangaistuskeinot nykyään? Mikä on niin paha rike, että voidaan antaa jälki-istuntoa?

Ottamatta kantaa tuohon tapaukseen, olen kyllä samaa mieltä. Hyvä ystäväni opiskelee erityisluokanopettajaksi, enkä näe häntä mitenkään erityisluokkalaisten kanssa. Hän ei taida mihin ryhtyy. Kyseessä ihminen, joka on hyvin hillitty ja korrekti. Ei ole varmaan koskaan käynyt erityisluokassa. Varmaan pyörtyy kun menee. 

rangaistuksista nyt ei yksinkertaisesti ole mitään hyötyä!! ei jälki-istunnolla saavuteta mitään oppilaiden kanssa joilla on oikeita ongelmia. olen itse kyllä miettinyt samaa, että meidän (erityis)opeopiskelijoiden joukossa on aika paljon semmoisia idealistisia ja lempeitä "lettipäitä". itse en kuitenkaan todellakaan ole sellainen, eikä moni muukaan. kyllä se kokemus siitä koulii nopeasti. mitä kiusaamistapauksiin tulee, eivät ne koskaan ole mustavalkoisia ja yksiselitteisiä. lasten ja nuorten väliset asiat eivät todellakaan ole aina sitä miltä ehkä ulospäin näyttää. tavallisimmat kiusaamistapaukset eivät ole missään tilanteessa opettajan nähtävillä! ei silloin voida tuosta noin vain ryhtyä toimenpiteisiin.. äly hoi nyt vanhemmatkin, ihan normaaliälyisiä ihmisiä opettajatkin on. pääsääntöisesti vielä vanhempia itsekin.

Meilläkin eräs proffa tuumasi että yksi ongelma on juuri tämä vaikka sitä ei kukaan ääneen uskalla sanoa. Kympin tytöt ja pojat menevät sinne, joilta valitettavasti usein puuttuu se tietty karskius mitä opettajan työ nykypäivänä ehdottomasti vaatii!