Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko sekoamassa
12.02.2015 |
En ole koskaan ollut uskovainen, mutten ateistikaan. Kuulun kirkkoon, en ole käynyt rippikoulua, kastoin myös lapseni kirkkoon. Perheeni ei myöskään ole uskovainen.
Välillä tulee fiilis, että tekisi melkein mieli uskoa jumalan olemassaoloon. En tiedä pitäisikö tässä vaiheessa kyseenalaistaa mielenterveyttä... On hetkiä ja asioita, jolloin toivoisin voivani rukoilla, vaikka eipä kai sitä kukaan ole vastaanottamassa. Mutta edes siksi, että saisi mielenrauhan - eräänlaista meditaatiota?
No, mielipiteet kehiin, olenko sekoamassa vai löytyykö kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Uskominen on inhimillistä. Kukaan ei voi myöskään todistaa sitä, että jumalaa ei olisi olemassa. Älä ota itseäsi liian vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota rauhalliseti. Kyllä se siitä. Et oo ensimmäinen joka ei tiedä mihin uskoa. Reissu kallonkutistajalla ei olis pahitteeks, jätä noi uskonnlisuus hömpötykset ainakin vävemmälle.
No et oo sekoamassa. Psykiatrikaan ei pidä kristinuskoon uskomista merkkinä hulluudesta (eikä varmaan muihinkaan valtauskontoihin uskomista)
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo ole sekoamista. Uskonnon suosio ja vaikutushan perustuu nimenomaan uskomiseen ja lohtuun, mitä siitä saa - on se sitten totta tai ei.