Lapseni ei saanut kutsua synttäreille taaskaan...

=( Ikävää.
Tuleeko kutsutut teidän synttäreille? Mä varmaan järkkäisin jotkut todella upeat synttärit, sellaiset mihin kaikki haluaa tulla ja kutsuisin koko luokan.

Tarkoitus siis avata tätä, mutta vauva alkoi huutamaan. Olemme kutsujen kanssa tosi ikävässä tilanteessa. Mulla on kavereita joilla on samanaikäisiä lapsia ja olemme paljon tekemisissä ja tietysti olettaisi, että heidän synttäreilleen tulisi kutsu, mutta... Nämä lapset ovat päiväkodissa ja kaverisynttäreille kutsutaan sitten vaan niitä päikkärikavereita ja sukulaissynttäreille ei meitä myöskään kutsuta kun emme ole sukua emmekä tunne niit sukulaisia. Oma lapsi ei ole tarhassa niin häneltä puuttuu kokonaan se ystäväpiiri sieltä.

Olen itse kutsunut aina nämä kavereiden lapset lapseni synttäreille toivoen että vastavuoroisuus toimisi, mutta valitettavasti ei.

Minkä ikäinen lapsesi on? Aika hankkia uusia kavereita. Ei tollasia tarvitse katsella, on se aika moukkamaista olla kutsumatta kaveria kylään ja loukkaavaakin, jos ihmiset tuolla tavalla arvottaa.

Ehkä vanhemmat eivät tajua kutsua? Tarkoitan että jostain syystä kutsuvat vain niitä päiväkoti kavereita kaveri synttäreille? Oletteko te pitäneet lapsellenne pelkästään yhdet sukulaissynttärit jonne olette näitä ystävä perheitäkin kutsuneet?

Pidettiin lapselle ihan kaverisynttärit, joihin kutsuin nämä omien kavereiden lapset. ap

Okei. Tosi inhottava tilanne! :/ -5-

Vanhemmat kuvittelee että lapsi tuntisi itsensä ulkopuoliseksi päiväkotikaverusten joukossa.

Jos olet vanhempien kanssa tekemisissä, niin juttelisin asiasta suoraan heidän kanssaan.

Mäkin ottaisin asian puheeksi. Luulen, etteivät ihmiset vaan tule ajatelleeksi. Ajattelevat tosiaan, että lapsesi tuntee olonsa ulkopuoliseksi, kun on päiväkotiporukan joukossa. Toisaalta kutsuvat, ehkä ison määrän lapsia päiväkodtista, jottei kukaan jää kutsumatta ja niinpä ei tilaa kutsua teidän tai muiden kaveriperheiden lapsia lisäksi. Mutta, jso tietäisivät, miten tärkeä juttu kutsu olisi sinun lapsellesi olisi, voisi kutsu tullakin.

Kurja tilanne. Odottiko lapsi kutsua vai onko niin, että sua vaan harmittaa ja lapsi ei edes tajua asiaa?

Jos nämä kavereiden lapset ovat päiväkodissa päivät, niin teillä on silloin varmaan jotain muuta ohjelmaa. Käyttekö puistossa tai muskarissa tai avoimessa päiväkodissa tai onko lapsi jossain kerhossa tms.? Jos, niin silloinhan voisi niitäkin kavereita kutsua, jolloin varmaan tulisi vastakutsujakin.

Kaverisi eivät varmaan ole tulleet edes ajatelleeksi asiaa.

No hei, lapsi on ilmeisesti hyvin pieni vielä jos ei ole eskarissakaan? Mun kumpikin lapsi sai ekat kaverikutsut (ja pitivät myös itse ekat kaverisynttärinsä) vasta eskarissa.

Mä en ottaisi asiaa puheeksi, vaikka se kurjaa onkin. Yrittäisin järkätä lapselle muuta kautta kavereita. Olisi ikävää, jos lapsi kutsuttaisiin vain siksi, että sen äiti alkaa muuten valittamaan...

Joskus on se tilanne, että kutsuttavia on niin paljon, että kaikki vaan ei mahdu. Ja jos teidän lapset näkee vain teidän kautta, voi olla että he mieltävät teidät aikuiset ystävikseen eikä niinkään niin, että lapset olisivat ystäviä keskenään.

Ehkä vähän aiheen vierestä, tai sitten ei, sillä pelkään että meillä sama ongelma edessä viimeistään parin vuoden sisällä.

Tähän saakka lapset ovat olleet tyytyväisiä siihen, että synttäreillä ovat käyneet kummit ja isovanhemmat.

Miten sitten etsiä päiväkoti-ikäisille lapsilleni kavereita?

Olemme muuttaneet pari vuotta sitten(mieheni työpaikan takia)paikkakunnalle, josta emme ns. tunne ketään. Sukulaiset ja tutut asuvat satojen km päässä. Lähinaapureita ei ole. Miehellä ja minulla pari työkaveria joilla on pieniä lapsia, mutta vapaa-aikana heidän tapaaminen ei ole onnistunut, vaikka yritetty on.

Täällä ei ole esim. MLL toimintaa tai vastaavaa. Leikkipuistoja ja -paikkoja joissa kävisi muita perheitä, ei ole. Neuvolastakin kysyin apua, vinkkasivat seurakunnan päiväkerhoon. Siellä olen muutaman kerran käynyt. Muut osallistujat tuntevat toisensa varmaan jo kouluajoilta, juttelevat vaan keskenään eivätkä tunnu hyväksyvän meitä joukkoonsa kun olemme jostain muualta. Ohjaaja on ollut ainoa joka on jutellut kanssamme.

Lapset ovat päiväkodissa ja hoitajien mukaan heillä on siellä kavereita, mutta ketään heistä tai vanhempia en tunne. Vanhempainillassa olen käynyt, mutta harva edes tervehti kun esittäydyin tyyliin "Olen Oonan ja Eetun äiti, hauska tavata".

En usko, että vika on minussa, sosiaaliseksi minua on ainakin aikaisemmin sanottu.

Entisellä kotipaikkakunnallamme meillä on sukulaisia mm lasten serkkuja ja joitain tuttuja perheitä joissa samanikäisiä lapsia, mutta usean tunnin matkan takia kyläily onnistuu vain harvoin. Jostain syystä siellä, isommassa kaupungissa, myös esim leikkipuistossa toiset leikkivät lastemme kanssa ja aikuiset vastaavat puhutteluun. Takaisin muuttamisestakin olemme puhuneet koska tämä alkaa tuntua jo masentavalta, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista.

Hyviä neuvoja  kellään?

13:sta vinkiksi: Anna lapsesi itse päättää, ketä kutsuu synttäreillensä. Jos lapsilla on kavereita tarhassa, niin luulisi, että lapsi itse osaa nimetä heidät jo siinä 4-5 vuoden ikäisenä.

voi tuo on niin ikävä. Meillä vielä se tilanne, että esikoinen on luokallaan suosittu ja saa paljon kutsuja erilaisille synttäreille, kuopus taas vähän "oman tien kulkija" eli ei niin suosittu. Juuri alkuvuonna esikoinen on ollut jo 4 synttäreillä ja kuopus ei ole saanut yhtään kutsua piiiitkin aikoihin. Juuri eilen sanoi, että yhdellä luokkalaisella oli synttärit ja häntä ei kutsuttu. Yritin pehmentää ja sanoa, että kaikkia ei vaan voi kutsua vaikka haluaisi. äidin sydän itkee.