Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joista elämä tuntuu liian raskaalta?
09.12.2014 |
olen 24 vuotias opiskelija ja en jaksa tehdä
mitään. aamulla tuntuu pahalta kun ajattelee
että pitäisi jotain tehdä, syödä, käydä koulussa, kotitöitä, käydä vessassa ja suihkussa. minä ymmärrän kuulostavani todella naurettavalta mutta minulla ei ole enää elämäniloa eikä halua. onko muilla tällaista? onko ollut joskus? miten tästä pääsee yli? haluaisin vaan kuolla kun ajattelen tätä että minulla on monta kymmentä vuotta elämää edessä.
Kommentit (21)
Minulle jäi lopullisesti tyhjä olo kun paranin sairaudesta, jota sairastin 12-vuotiaasta 20-vuotiaaksi. Tuntuu, että niinä vuosina kun olisi pitänyt luoda itselleen identiteetti, haaveita, kunnianhimoa, tavotteita odottelin vain kuolemaa, ja kun se ei tullutkaan, olen periaatteessa ihan ok ihminen, kuitenkin vailla mitään kiinnostuksen kohteita ja haluja, pelkkä tyhjä kuori. Nyt olen viettänyt jo useamman vuoden aikuiselämää ja ihan menestynytkin, mutta kun pääsen töistä kotiin, käynnistän vain television, makaan sohvalla ja odotan seuraavaa päivää.
Ehkä sinulle kuitenkin on vielä jotain ihania elämänkokemuksia edessä, vaikka nyt et niistä tiedäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdetaanko elämiä?
Otat mun traumat ja ahdistukset sekä kivut.
Myös yksinäisyyden.
Mitä tykkäät?
On. Illalla en halua mennä nukkumaan koska tiedän että aamulla pitää herätä. En jaksaisi riisua vaatteita nukkumaan mennessä koska ajatus siitä että ne pitäisi pukea päälleen taas aamulla on niin raskas. Joskus en vain jaksa siirtyä autosta sisälle vaan istun tuijottamassa eteeni kymmenenkin minuuttia. Jos pääsen suihkuun taas ajatus hiustenpesusta tuntuu liian raskaalta. Vaikka seison siis jo ilman vaatteita suihku päällä. Joskus sitä tuntuu että elämä on yhtä taistelua, kauanko pitäisi jaksaa? Elämä on pyhää mutta _onko tämä elämää_? Mutta tiedätkö. Kai meillekin on pakko jossain vaiheessa energiaa suoda? Jotain positiivista? Ne pienet hetket jotka tekisivät tästä vaivan arvoista ja auttaisivat jatkamaan? Onko sinulla _koskaan_ sellaisia hetkiä? Joskus mietin onko tämä oikeasti vain psyykkistä. Tämä tuntuu niin kokonaisvaltaiselta ja jopa fyysiseltä. Tsemppiä!
Oletko saanut apua tai hakenut apua masennukseen? Tai onko sinulla käsitystä mistä huono olosi voisi johtua? Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Olet arvokas ihminen ja aina on toivoa paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 42-v. ja tuommoisia ajatuksia tulee aina silloin tällöin, niistä pääsee yli kun ajattelee laajemmin. Viimeksi katselin planeetta x eli Nibirua koskevia videoita youtubesta, se saattaa pyyhkäistä maapallon ohi kenties jo nyt joulukuulla minä päivänä vain... hups ja magneettiset navat ovat sekaisin ja vesi nousee 700 metriä. Seuraillaan koska Nasa vahvistaa tiedon planeetan olemassaolosta, siitä on kyllä jo selviä viitteitä.
Siis täytyy vain ymmärtää että ne ovat ajatuksia ja niitä voi muuttaa. Voi meditoida, se tuo ihanaa rauhaa, varsinkin nyt jouluna voi ihan vain hiljentyä katsomaan kynttilää ja kuunnella mitä ajatuksilla on sanottavaa.
Itselle voi tehdä energiapyörteitä, intiaanien mukaan nimittäin energia jää nurkkiin jumiin, he taputtelivat käsiään kulmauksissa että energia pääsi liikkeelle. Voi laittaa omaa energiaa liikkeelle tekemällä lyhyitä jumppaliikkeitä, taputtaa itselleen jos saa tehtyä yhdenkin asian, jättää vaikka karkin piiloon aina siivotessa että siitä saa palkkion... itseä kannattaa huijata olemaan hyväsydäminen ja iloinen vaikka se kuulostaisi miten hullulta tahansa. Play angel :)
Olet masentunut, eivätkä ajatuksesi ja tunteesi ole luotettavia.
Hae ammattiapua. Älä tuhlaa aikaasi asian yksin märehtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen hakeutumaan puhumaan jollekin, terveydenhoitajalle, lääkärille, vaikka ystävälle tai perheenjäsenelle, joka voi auttaa varaaman ajan, jos et itse jaksa. Elämänhaluttomuus ei ole mikään ikuinen tila, jos toivoo muutosta! Aina on toivoa! Jos ei itse jaksa toivoa, niin sinua kyllä autetaan siinä, että se löytyy! Pyydä apua!
Kuulostaa tutulta. Itselläni on onneksi kolme lasta ja kiinnostun herkästi uusista asioista, olen myös pohjimmiltani optimisti -nämä asiat auttavat minua aina vaan aloittamaan uuden päivän. Opiskellessani jäin helposti vain sänkyyn makaamaan kun tuntui, ettei ole mitään joka 'pakottaisi' liikkeelle, makaaminen vain pahensi olotilaani. Mutta jotenkin koen edelleenkin tarvitsevani joskus välillä sellaisen pohjakosketuksen, josta sisuuntuneena sitten vaan ponnistan takaisin elämään. Kyllä, kaikki tuntuu todella raskaalta hyvin usein, mutta sitten minulla on taas ajanjaksoja jolloin tämä tahmea moottori tuntuu kulkevan kepeästi ja vaivatta -onneksi. Tämä pimeys hyydyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on kanssa elämä hyvin raskasta. On monia eri sairauksia, rahasta tiukkaa, väsynyt olo. Voi kun joskus saisin onnellisen päivän.
Jaksamista sinulle 24-vuotias, miten nuori oletkaan! Sinulla on täydet mahdollisuudet saada elämäsi solmut auki kunhan vain saat riittävästi apua ja tukea. Toivon, että lähelläsi on ihmisiä, jotka voivat auttaa ja antaa sinulle voimia. Muista, että olotilastasi huolimatta olet kallisarvoinen ihminen, jolla on täysi ihmisarvo ilman suorituksiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko joskus jaksanut innostua asioista, muistatko millaista se oli, ja mitä ne asiat olivat? Kannattaa varmaan käydä ammattiauttajalla, melko varmasti ensin sulle suositellaan masennuslääkkeitä. Ne voi tepsiä ja itse harkitset tietysti mitä teet, monille niistä on ollut apua. Itse olen siltikin sitä mieltä, että olosuhteet kannattaa yrittää hoitaa kuntoon heti, kun mielialasi paranee sen verran että jaksat taas hoitaa asioitasi. Esim. jos koet että elämässäsi ei ole sisältöä, aloita joku harrastus. Nyt et sitä ehkä jaksa, mutta kun jaksat, niin aloita pienin askelin pistämään elämä kuntoon. Sen ei tarvitse tapahtua heti ja sen ei ole pakko onnistua, mutta jotenkin itse ajattelen että jotain iloisia asioita elämään kun löytää, niin paraneminen nopeutuu paljon ja asiat lähtevät itsestään menemään parempaan päin.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:49"]Vaihdetaanko elämiä?
Otat mun traumat ja ahdistukset sekä kivut.
Myös yksinäisyyden.
Mitä tykkäät?
[/quote]
traumat, ahdistukset ja yksinäisyys löytyy <3
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:55"]On. Illalla en halua mennä nukkumaan koska tiedän että aamulla pitää herätä. En jaksaisi riisua vaatteita nukkumaan mennessä koska ajatus siitä että ne pitäisi pukea päälleen taas aamulla on niin raskas. Joskus en vain jaksa siirtyä autosta sisälle vaan istun tuijottamassa eteeni kymmenenkin minuuttia. Jos pääsen suihkuun taas ajatus hiustenpesusta tuntuu liian raskaalta. Vaikka seison siis jo ilman vaatteita suihku päällä. Joskus sitä tuntuu että elämä on yhtä taistelua, kauanko pitäisi jaksaa? Elämä on pyhää mutta _onko tämä elämää_? Mutta tiedätkö. Kai meillekin on pakko jossain vaiheessa energiaa suoda? Jotain positiivista? Ne pienet hetket jotka tekisivät tästä vaivan arvoista ja auttaisivat jatkamaan? Onko sinulla _koskaan_ sellaisia hetkiä? Joskus mietin onko tämä oikeasti vain psyykkistä. Tämä tuntuu niin kokonaisvaltaiselta ja jopa fyysiseltä. Tsemppiä!
[/quote]
tuntuu aivan samalta. muuta en osaa sanoa.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:49"]Mitä opiskelet?
[/quote]
ammattikoulussa maatalouspuolta. :(
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:01"]Oletko saanut apua tai hakenut apua masennukseen? Tai onko sinulla käsitystä mistä huono olosi voisi johtua? Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Olet arvokas ihminen ja aina on toivoa paremmasta.
[/quote]
kiitos paljon. olen saanut apua mutta tuntuu ettei kukaan ymmärrä, en saa tarpeeksi apua.
kiitos kaikille kauniista sanoista.
helpotti vähän kun en ole ainoa, vaikka surullista että muutkin tuntevat näin.
ap
Tämän foorumin lukeminen ei ole mitään parasta masennuslääkettä.
Täällä yksi jolla on todennäköisesti synnytyksen jälkeinen masennus. :(
eikö kellään ole kokemusta?