Kaverin käytös - suutunko turhasta?

Taustaa:

Ollaan oltu hyviä ystäviä päälle kymmenen vuotta, yläasteelta lähtien. Parikymppisinä kun oltiin molemmat sinkkuja ja opiskeltiin niin nähtiin melkein päivittäin. No nyt vanhemmiten kun molemmilla on parisuhteet sekä työpaikat niin tapaamiset on ymmärrettävästi harventuneet.

Tapaamisia on hieman vaikea sopia, koska itse olen spontaanimpi ja pidän kuvitteellisen kalenterini mahdollisimman tyhjänä. Kaverini taas tekee vuorotyötä ja hänen päivänsä on minuuttiaikataulutettu. Niinpä mahdolliset tapaamiset joudutaan sopimaan jo viikkoja aikaisemmin. 

Meidän piti tavata loppuvikosta viinilasillisten merkeissä. Tapaaminen oltiin jo luonnollisesti sovittu kaksi viikkoa aikaisemmin. Mutta nyt kun varmistelin että mitenkäs se näkeminen, niin tuli vain vastaus että hän ei voi tulla. Hänen täytyy olla kotonakin välillä. Koko ajan ylitöitä ja vanhemmiltaan painostusta että heitäkin pitäisi tavata ja revitään joka suuntaan. On pikkujouluja ja ties mitä kinkereitä. 

Noh, ymmärrän toki että jos on pitkästä aikaa vapaata, niin ehkä ei innostakaan viikkoja sitten sovittu juttu vaan haluaakin olla vain kotona. Mutta sille mulla ei enää riitä ymmärrys, että oma ajankäytönhallinta on niin hanurista, että tämä toistuu joka ainoa kerta kun meidän on pitänyt treffata. 

Tämän vuoden aikana ollaan onnistuttu näkemään kolme kertaa, mutta joka ikistä kertaa on edeltänyt samat selittelyt, sanasta sanaan. Näinä kertoina kaverillani on loppujen lopuksi tullut huono omatunto sovitun tapaamisen perumisesta, niin ollaankin sitten nähty. Nyt kun alkoi sama virsi niin ilmoitin että antaa olla, eipä sovita sitten enää mitään koskaan. 

Inhoan turhaa draamailua ja jostain asiasta nillittämistä, mutta onko se nyt oikeasti reilua, että kylmästi feidataan, tai ainakin yritetään, kerta toisensa jälkeen ja silti muille juhlille ja ihmisille löytyy aikaa? Kun kyse ei ole siitäkään että kummallakaan olisi lapsia, mikään vaativa akateeminen työ, sitova harrastus tai että asuttaisiin kaukana toisistamme. 

Olen suoraan sanonut että voi kyllä kertoa jos ei vain yksinkertaisesti kiinnosta nähdä, ei mulle ole mitään tarvetta keksiä aina jotain tekosyitä, mutta kun inttää että kiinnostaa kyllä ja sitten on kännykkä täynnä anteeksipyyntöviestejä ja tietää että on tehty tyhmästi ja että lupaa kyllä katsoa jonkin päivän milloin kerkeää nähdä.

HUOH.