Suhteeni ruokaan?

Noin 10-vuotiaasta asti suhteeni ruokaan on ollut erikoinen. Aloitin ensimmäiset laihdutuskuurini silloin. Ne olivat lyhyitä, 1-2 päivää kestäviä, oletin, että tulokset näkyisivät heti ja petyin. Siitä lähtien olen yrittänyt laihduttaa vuosittain.

Meillä ei kotona koskaan syöty oikein terveellisesti: salaattia oli ehkä kerran vuodessa aterian kanssa, ruskeakastike oli kastikepohja, vaalea pasta tai peruna, vanukkaita tai sokerijogurtteja, jne. En harrastanut mitään liikuntaa. Yritin itse sitten muokata aterioita terveellisemmiksi, syödä lautasmallin mukaan ja hain itse kaupasta esim. porkkanoita ja tein raastetta ruoan lisäksi. Isäni vaan naurahti "jos syö terveellisesti niin pitäs myös sitten liikkua" ja huomautteli painostani, jne. En osaa sanoa miksi suhteeni ruokaan on tällainen.

Vasta lukioikäisenä sain itsekuria kunnon laihduttamiseen, ja silloin laihduinkin alipainoiseksi. Alipainon saavuttaessani aloin paastoamaan täysin, vihreän teen ja veden voimalla 4 päivää, kävin koulussa, en tiedä miten jaksoin. Lenkkeilin myös. Perjantaisin söin aterian ruokaa ja hedelmän. Lauantaina ahmin 5000-6000 kcal salaa, ostin perusruokaa ja herkkuja. Sunnuntaina saatoin vielä ahmia tai sitten söin vain jonkun verran. Tämän laihduttamisen aloitin silloin, koska tuntui, että elämäni oli ihan solmussa ja ruokaa kontrolloimalla ja laihtumalla sain kokea onnistumisen tunnetta ja jotain mihin keskittyä, jotain tarkoitusta elämälleni. Puolen vuoden päästä tästä laihduttaminen jäi, herkuttelu jäi päälle. Lihoin n. 10 kg. Sitten paino pysyi samassa n. puoli vuotta, ja lihoin 8 kg, ja olin ylipainoinen. Nyt olen laihduttanut 14 kg syömällä 800-1000 kcal päivässä ja liikkumalla 4-5 tunnin edestä päivittäin (osa kyllä kävelyä, mutta aina myös rankkaa treeniä). Olen normaalipainoinen 53 kg, hoikahko, vielä on ylimääräistä mistä haluaisin päästä eroon. En ole laihtunut vähään aikaan, koska ahmiminen on taas tullut kuvioihin. Suunnittelen myös ahmimispäiviä. Sitten en maltakaan odottaa, ja ahmin herkut heti. En voi lopettaa syömistä, kunnes on huono olo. Se minulla on ollut AINA, silloinkin kun en ole laihduttanut. En syö mitään tiettyä ahmiessani, minulle kelpaa kaikki; kaurapuuro, hedelmät, raejuusto, kuten myös irtokarkit ja keksit. Jos syön normaalisti perus ateriarytmin mukaan ja tarpeeksi proteiinia ym, haluan silti ahmia. Olen tällä hetkellä tiputtanut kalorit 500-1000 paikkeille.

Joten laihdun huomattavasti, sitten lihon huomattavasti, laihdun, lihon, laihdun. Tiedän, millainen on terveellinen ruokavalio, siksi tämä on naurettavaa. Luulen, että laihtuisin vaikka söisin 1500 kaloria päivässä, koska liikun erittäin paljon. Mutta ei, en voi laihduttaa normaalisti, muuten tämä ei tuntuisi samalta eikä tämä olisi niin keskeinen asia elämässäni. Elämäni on aika kaaosta, laihduttaminen auttaa minua jaksamaan henkisesti.. fyysisesti taas olen erittäin uupunut.

Ehkä olen alkanut ahmimaan, koska minua pelottaa se kun ei ole enää mitään mistä laihtua, mitä sitten teen kun laihduttaminen pitäisi lopettaa? Mihin sitten keskityn? Pidän ruoasta/herkuista paljon, yksi suklaapatukka tai edes levy ei koskaan olisi tarpeeksi, en osaa herkutella kohtuudella. Kaksi keksipakettia, 200g suklaalevy, irtokarkkeja 200-400g, litran jäätelöpakkaus, perusruokaa, 4-8 leipää, rahkaa, pari hedelmää, monta annosta puuroa ja marjoja ..pystyn syömään päivässä paljon, enkä osaa lopettaa ennen kuin on huono olo. Käyn terapiassa, vasta aloittanut, mutta koen, ettei terapeuttini ymmärrä minua. Hän on myös "pyöreähkö", joten en kehtaa sanoa hänelle, että laihdutan edelleen, koska olen paljon pienikokoisempi kuin hän.

Halusin avautua ja haluankin kysyä neuvoa. Onko kellään teistä kokemuksia ahmimishäiriöistä tai muista syömishäiriöistä, tämänkaltaisista? Olen ihan hukassa enkä yksinkertaisesti jaksa tätä.