Lue keskustelun säännöt.
Lääketokkurassa elämän loppuvaiheessa paha asia?
Vierailija
13.01.2015 |
Monesti kuulee kun omaiset päivittelevät esim syöpäsairaan tai jonkun muun vaikean sairauden/vanhuuden nujertaman sukulaisensa hoitoa ennen kuolemaa. Usein tulee puheeksi se, kun "tungetaan vaan vahvoja lääkkeitä niin ettei potilas enää tajua mitään tästä maailmasta" ja se on omaisille sitten niin hirveetä. Kysymys kuuluukin, miksi kuolemaansa odottavan, ehkä ahdistuneen ja kivuliaan ihmisen pitäisi olla selväpäisenä ja ajan- ja paikantajuisena? Miksi vahva rauhoittava lääkitys ja lääketokkura on siinä vaiheessa pahasta? Omaisten takiako pitäisi pysyä "selvänä"?
Kommentit (4)
Työssäni en ole koskaan kuullut omaisilta puhetta liiasta lääkityksestä. Usein ovat kiitollisia siitä, ettei heidän lähimmäisen tarvitse kärsiä kivusta, kun toivoa ei enää ole.
T:sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipulääkitys on varmaan kaikille ok, mutta saattohoidossa käytetään myös rauhoittavia- ja unilääkkeitä, jolloin potilas voi hyvinkin olla todellisessa lääketokkurassa, eikä välttämättä ymmärrä ajasta eikä paikasta paljonkaan. Tuttavani ainakin sanoi ettei olisi halunnut nähdä äitiään viimeisinä viikkoina rauhoittavissa lääkkeissä, jäi niin ikävä kuva äidistä kuulema. Ihmettelinkin, että miksi näin, olisiko äidin pitänyt olla tajuissaan vain, koska sukulaiset eivät kestä katsoa sekavaa ja uneliasta äitiä. Muiltakin olen kuullut tätä päivittelyä vanhuksista, jotka pumpataan täyteen lääkkeitä loppuvaiheessa.
Itse ainakin siinä vaiheessa haluaisin täyslaidallisen kaikkea, joka vie kaiken ajantajun ja ehkä muunkin tajun. En keksi ahdistavampaa ajatusta kuin tuskainen olo ja yksinäinen kuoleman odottelu. Omaiset kestäköön sen.
Joku syöpälääkäri sanoi toivovansa jokaisella kuolemansairaalla olevan läheisen, kuka vaatii tarpeeksi kovan lääkityksen lopun tuskiin.
En kyllä tajua millainen retardi eväisi (jos siis voisi, omaisethan eivät noita lääkintäasioita onneksi päätä) kunnon kipu- ym. muun lääkitysken kuolemaa odottelevalta kovissa kivuissa olevalta omaiseltaan. Eiköhän enemmän saa ikävä kyllä lukea ja kuulla siitä, ettei kipulääkitys olekaan aina riittävää, tai sen vähyyttä perustellaan esim. lääkkeiden kovilla haittavaikutuksilla, mikä tuntuu jonkun terminaalivaiheessa olevan ihmisen kohdalla erittäin omituiselta, koska silloin vain mahdollsimman kivuton poismeno lienee jokaisen toiveissa, jos miettii kohdalleen, omaisensa kohdalle tai yleisestikin.