Lue keskustelun säännöt.
Aina puhutaan " paikoilleen jamahtaneista" kotiaideista. Mutta mun mielesta kolmikymppiset pinnalliset sinkut junnaa paikallaan.
09.02.2007 |
Mä olen uskaltanut ottaa deittailusta ja itseni pakonomaisesta tarkkailusta askelen eteenpäin. Sitoutua mieheen, mennä naimisiin, ostaa talon ja tehdä vielä lapsenkin. Voi olla, että elämässäni ei ole niin paljon päivittäiatä aktionia, kuin sinkku aikoina. Mutta muuten olen tehnyt suuren harppauksen.
Olen päässyt yli siitä että olen ihantunut ihastumiseen ja käyn useilla treffeillä viikossa. katsoessani ikäisiäni hyviä ystäviä jotka kuvittelee olevansa menestyneitä, hyvän näköisiä, tavoteltuja sinkkuja. Jotka halveksuvat saamiani " kotiäidin" kiloja. näen itseni viisi vuotta sitten. Eli hänen elämänsä pyörii samaa rataa minä olens aanut sille SUUREN MERKITYKSEN ja päässyt HUIMASTI ETEENPÄIN.
T:ONNELLINEN ;)
Kommentit (7)
Nyt tämä elämä on vielä vajaan vuoden kotielämää lasten kanssa, säästelyä ostoksissa, ruoanlaittoa, pyllypyyhintää, askartelua, perhepetipäiväunia, aamupäiväulkoilua säästä välittämättä... Eli ei kovin vauhdikasta ja niitä aikuiskontaktejakin kaipaa välillä tosi paljon naapurin mammojen ja oman miehen lisäksi.
MUTTA, odottakaa siellä työpaikalla kunhan minä täältä palaan töihin, niin minä olen uusi nainen! Minä osaan organisoida, aikatauluttaa, pinnani on pidempi ja omaan lehmän hermot, en hätkähdä mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sen kommentin jälkeen enää heillä kylässä käynyt.
Mutta onhan tämä klassista läppää, tämä kotiäitien mielenmaiseman haukkuminen. Usein näkee esim. sitä lausahdusta, kotiäitiys on tyhmistyttänyt minua. Rupesin yksi päivä oikein miettimään asiaa, että onko mulla näin äitinä kuollut iso kasa aivosoluja vai mistä siinä " tyhmistymisessä" oikeasti on kyse. Huomasin, että tosiaan tulee juteltua lähinnä lapsista ja kotijutskista muitten äitien kanssa, ja tämä on sitten automaattisesti sitä tymistymistä ilmeisesti.
Koetin pohdiskella, että MISTÄ asioista ne keskustelut ihmisten kanssa voisivat olla, etteivät olisi tyhmiä. Kun sain lapsen, 90 % televisiotarjonnasta muuttui mulle epäkiinnostavaksi. Koin, että oma elämäni oli jotenkin ihan eri planeetalla, kuin vaikkapa valkohampaisten jenkkisarjojen henkilöiden kommellukset. Muutenkin elämä on muuttunut lapsen kanssa hetkessä elämiseksi - taito, jota en ole ennen osannut ollenkaan! Ennen lasta mulla oli käsitys täydellisestä elämästä, jota kohdin rämmin hampaat irvessä. Lapsi on opettanut epätäydellisyyden hyväksymistä ihan kaikessa. Samalla on mennyt hinku muokata maailmaa tämän aikaisemman täydellisyyskuvitelmani mukaiseksi. Ennen lapsen saamista mulla oli kovasti mielipiteitä kaikista mahdollisista asioista, vakaa käsitys siitä miten asioitten PITÄIS olla, ja kova hinku näyttää kaikille, kuinka fiksuja mielipiteitä mulla on. Nyt en enää ole niin kamalan kärkäs juuri missään asiassa. Viihdyn mainiosti siinä hetkessä hiekkalaatikon laidalla, kun paistatellaan harvinaisessa talviauringossa ja jutellaan joutavia arkisista asioista.
Minä en koe tyhmistyneeni, vaan viisastuneeni!
jotka ovat todella monta vuotta kotona eivätkä edes aio palata työelämään. Tehtailevat vain lisää muksuja, jotta voivat jäädä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. kotiäiti