Miksi työttömyyttä pidetään omana valintana

Koska ihmiset ovat pääsääntöisesti noloja moukkia.

Kertoo lähinnä siitä, miten pölvästejä ihmisiä sun lähipiirissäsi on. Eivät ilmeisesti seuraa pahemmin uutisia?

Yleensä tuota mieltä ovat a) varttuneemmat, b) kunnan tai valtion c) virassaolevat/olleet ihmiset, ne jotka ovat d) alalla jolla on suhteellisen vakaat työmarkkinat. Sekaan mahtuu myös pieni joukko e) nuorempaa polvea, joilla (perhe)suhteet takaavat että aina voi tehdä edes jotain työtä. Tällaisten taustojen tiedostaminen saattaa auttaa ymmärtämään, miten f) jotkut taipuvat työntämään päänsä noinkin syvälle omaan p****eseen.

Ehkäpä heiltä on tosiaan mennyt jotakin ohi. :) Kun edelleen on niitä ihmisiä, jotka ihan todella uskovat saavansa töitä, kun vain marssivat firman ovesta sisään ja hihkaisevat, että "mä tulin nyt!". Ja näkevät tämän asian yritteliäisyytenä, ahkeruutena ja määrätietoisuutena - mitä siis työttömillä ei luonnollisesti ole. 

Ehkäpä joillekin on sitten orsilla lepäämässä ne varmat, rahakkaat työpaikat. Iso osa työttömistä tosin taistelee kovillakin papereilla varustettuna matalapalkkaisistakin työtehtävistä, lähettelevät työhakemuksia pilvin pimein ja toivovat edes jonkin yrityksen pitävän lupauksensa siitä, että "ilmoittavat joka tapauksessa, vaikka et tulisikaan palkatuksi". Ja mikä tuntuu olevan tämän päivän riesa: saat paljon varmemmin osa-aikaisuuden älyttömän pienillä tuntimäärillä kuin kokopäiväisen tai edes lähes kokopäiväisen työn - nollasopimuksista tuskin tarvinnee edes puhua.

Näistä näkökulmista on vain vaikea puhua ihmiselle, joka uskoo saaneensa sen orrella lepäävän työpaikan täysin omilla ansioillaan, omalla rohkeudellaan ja ties millä. Tänä päivänä työnsaanti tuntuu olevan pikemminkin kiinni tuurista kuin vaikkapa hyvistä papereista, ja tämän taatusti tietää etenkin tämän päivän korkeastikoulutetut työttömät.

Tällä palstalla esiintyy paljon tuota samaa. Monelle tekisi ihan hyvää kokea omakohtaisesti työttömyys. Saattaisi hieman mielipiteet muuttua.

Toivottavasti saat pian työtä.

Joukossa voi olla vanhempia ihmisiä, jotka muistavat ne ajat kun ns. hanttihommiin todella pääsi, jos oli työhaluinen ja -kykyinen. Erilaisia apulaisia tms. tarvittiin jatkuvasti tehtaissa, varastoissa, kaupoissa, jopa toimistoissa. Palkat olivat kehnot ja työ vähemmän mukavaa, mutta töitä sai. Nykyään tilanne on tietenkin kokonaan toinen.

Kun tätäkin palstaa jonkin aikaa lukee, ei voi välttyä ajatukselta, että ainakin osa työttömistä on sitä juurikin omasta halustaan. Vai miksi kysellään, onko pakko mennä työpaikkahaastatteluun, onko pakko ottaa työtä vastaan, onko pakko sitä ja pakko tätä. Työhaluiset eivät tuollaisia kysymyksiä esitä.

Siitäkin huolimatta että olen ollut ammattiyhdistysaktiivi, osoittaisin syyttävän sormen ammattiyhdistysliikettä, erityisesti SAK:a kohtaan. Työnhakijat opetettiin nirsoiksi. Neuvottiin, että ei tarvitse ottaa muuta kuin oman alansa työtä ja että vasta valmistuneenkin pitää vaatia heti täyttä taulukkopalkkaa. Voitte rauhassa alapeukuttaa. Olen itse kokenut työttömyyden, mutta ottanut myös vastaan tarjottua työtä, joka ei millään tavalla ollut oman alani hommia. Terv. maisterisiivooja, joka sitten kyllä sai omankin alan työtä

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 11:16"]

Joukossa voi olla vanhempia ihmisiä, jotka muistavat ne ajat kun ns. hanttihommiin todella pääsi, jos oli työhaluinen ja -kykyinen. Erilaisia apulaisia tms. tarvittiin jatkuvasti tehtaissa, varastoissa, kaupoissa, jopa toimistoissa. Palkat olivat kehnot ja työ vähemmän mukavaa, mutta töitä sai. Nykyään tilanne on tietenkin kokonaan toinen.

[/quote]

Näinpä. Ja huomioisin vielä sen, että onko tänä päivänä mielekästä ottaa vastaan töitä, joissa on kehnot palkat ja todella pienet viikkotuntimäärät (joka on siis hyvin, hyvin tavallista). Ehkäpä opiskelun oheen tai lisäansioksi, mutta että koko työksi? Minä en rehellisesti arvosta työtä aivan niin paljon, että olisin valmis tekemään sitä hinnalla millä hyvänsä, siitäkin huolimatta että ansaittu palka hukkuu lähinnä työmatkoihin. Tuollaisesta ei loppujen lopuksi hyödy edes veronmaksajat, koska osa-aikatyöläinen joutuisi joka tapauksessa nostamaan soviteltua päivärahaa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 11:27"]

Kun tätäkin palstaa jonkin aikaa lukee, ei voi välttyä ajatukselta, että ainakin osa työttömistä on sitä juurikin omasta halustaan. Vai miksi kysellään, onko pakko mennä työpaikkahaastatteluun, onko pakko ottaa työtä vastaan, onko pakko sitä ja pakko tätä. Työhaluiset eivät tuollaisia kysymyksiä esitä.

Siitäkin huolimatta että olen ollut ammattiyhdistysaktiivi, osoittaisin syyttävän sormen ammattiyhdistysliikettä, erityisesti SAK:a kohtaan. Työnhakijat opetettiin nirsoiksi. Neuvottiin, että ei tarvitse ottaa muuta kuin oman alansa työtä ja että vasta valmistuneenkin pitää vaatia heti täyttä taulukkopalkkaa. Voitte rauhassa alapeukuttaa. Olen itse kokenut työttömyyden, mutta ottanut myös vastaan tarjottua työtä, joka ei millään tavalla ollut oman alani hommia. Terv. maisterisiivooja, joka sitten kyllä sai omankin alan työtä

[/quote]

Minusta saakin olla nirso. Nimittäin minulle tarjottiin työttömyysaikana työtä, joka olisi ollut muutama hassu tunti viikonloppuisin ja sisälsi paljon oman auton käyttöä. Ja veikkaanpa, että aika monelle työttömälle työnhakijalle tarjotaan haettavaksi töitä, joissa on hyvin pieni palkka ja tuntimäärä, tai sitten töitä, joihin työnhakija ei yksinkertaisesti sovellu. Puhumattakaan sitten työkokeiluista, joita tuntuu saavan luvattoman helposti verrattuna ihan palkkatyöhön.

"Työhalu" on hieno sana ja etenkin lyömäase työttömälle, joka oikeasti haluaisi elättää itsensä. Kun pohjimmiltaan valtaosa meistä tekee työtä nimenomaan siksi, että saisi leivän pöytään ja ehkäpä pari zipaletta juustoa sen päälle. Tietenkin intohimo työhönsä on hyvä juttu, mutta tänä päivänä tuntuu, että tärkeämpää on tehdä työtä työn tekemisen ilosta kuin tehdä työtä ja saada siitä asianmukainen korvaus.

Ai niin, olen itsekin korkeakoulutettu siivoojan leivissä. Pidän työstäni, mutta minä saankin tässä työssä tasaiset tuntimäärät ja pystyn kutakuinkin elättämään itseni, vaikka palkka pieni onkin. Kaikilla työttömillä näin ei ole. Totta kai joukkoon mahtuu aina mätämuniakin, mutta toivon hartaasti, ettei ihmiset oleta työttömien olevan sellaisia 90-prosenttisesti.

Kylhän sitä töitä tekisi jos saisi semmosta palkkaa, että sillä itsensä elättäisi ja perheenkin mielellään myös. Mulle ainakin on jo pidemmän aikaa tarjottu töitä vain muutamiksi tunneiksi eikä ole mitään järkeä sellaista tehdä pidemmän päälle. Pari kertaa olen lähtenyt siinä toivossa, että sitten saisi ns. jalan oven väliin ja enemmän tunteja ja ehkä vaikipaikankin mutta kyllä se niin on, että jos tarjotaan vain muutamaa tuntia niin sitä se sitten on.

Nytkin mulle tarjotaan työpaikkaa toisesta kaupungista hyvin vähäisillä tuntimäärillä, osa-aikaisena ja muutamaksi kuukaudeksi. Mietin, että tarttuisko tuohon vai eikö. Mitään etenemismahdollisuuksia ei näytä olevan ja jatkonkin kanssa on niin ja näin. Työttömyydessä on mielestäni raskainta se, että monet työnantajat lupailevat sitä sun tätä mutta sitä ei sitten tapahdukaan ja luu jää aina käteen kuitenkin.

Up?