Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

elämäni (sekopää)miehet

Vierailija
13.01.2015 |

Mikä minussa on vikana, että en kiinnostu ns. normaaleista miehistä? Tasapainoiset, kunnolliset aikuiset miehet, joilla ei ole ongelmia eivät vaan herätä mitään innostuksen kipinää. Saisin kyllä seuraa tällaisista(kin) mutta en halua. Olen kolmevitinen hyvännäköinen nainen, akateeminen, hauska ja seikkailunhaluinen tyyppi, jonka kaikki miessuhteet ovat olleet yhtä söhräämistä ja sekoilua moniongelmaisten kanssa. Päällepäin tätä ei minusta huomaa ja ne jotka eivät tiedä, tuskin uskoisivat.

Viimeisin suhde: 15 vuotta nuorempi pakolainen, joka karkotettiin takaisin omaan maahansa. (Olen surullinen hänen kohtalosta edelleen). Sitä edellinen: 10 vuotta nuorempi työtön peräkammarinpoika. Sitten ikäiseni psykopaatti, jonka kanssa vaaran tunne kutitti hauskasti mahanpohjaa. Sitä edeltävältä kaksivitoselta ulkomaalaiselta sain turpaani aika pahasti.

Onko mulla jokin äititeresa -kompleksi vai mikä ja miten tästä pääsee eroon? Olisi kiva vaihteeksi tavata joskus joku normaalikin.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos itse et ole normaali. Tuollaisten epänormaalien kanssa koet että elämäsi on normaalia, muuten liian tylsää.

Vierailija
2/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei mitään toivoa koska normaalit eivät sytytä sua ollenkaan. 

olitko liian kiltti totteleva 10 oppilas koulussa ja nyt kapinoit kaikkea normaalia vastaan? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai se ongelma on just se, ettei halua että se mies on harmaa tasainen tossukka.

No, tällaisia oli mun miesjutut viime vuodelta:

-duunari, joka asui maalla ja oli tosi velkaantunut otettuaan jotain lainoja. Oli vähän mahaa, poltti tupakkaa ja rentoutui juomalla punaviiniä. Ei siis mitään yhteistä oikein. Hyvä puhumaan ja ihanaa seksiä, joskin muuten ei kovin kokeilevaa. Ihastuin, mies ei halunnut jatkaa sen kummemmin.

-duunari, jonka kanssa ei ollut mitään yhteistä. Seksi oli tosi jees. Mies ei halunnut jatkaa.

-tohtorimies, joka vaikutti yksinäiseltä ja oudolta. Hänellä oli kaikenlaisia outoja fetissejä. Hän oli työtön ja työkkärin harjoittelussa ja siihen päälle hän paljasti, että häneltä oli mennyt luottotiedot.

Eli enpä nyt ole löytänyt sopivia miehiä minäkään:D

 

Vierailija
4/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, hoida elämäsi kuntoon, kukaan normaali mies ei halua sinun kaltaista ongelmatapausta riesaksi! Pelaa niiden pakolaisten ja puolet nuorempien kanssa, silloin koet olevasi omiesi joukossa.

Vierailija
5/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyl toi vaan kertoo että sulla itselläs on jotain käsiteltävää..... Vai että psykopaatti kutitti kivasti mahassa? Ei hyvää päivää. Tajuutko että normaalit tyypit ahdistuis psykopaatin seurassa.

Itse olen tosin huomannut samanlaista ongelmaa. Kiinnostun häiriöisistä ihmisistä. Mutta ei ole ihme, kun olen koko ikäni häiriöiden kanssa myös painiskellut. Jotenkin koen varmaan, että nämä samankaltaiset miehet ymmärtää mua, ja kyllä ne on ymmärtäneetkin. Häiriöiset tyypit vaan on pitemmän päälle Todella Raskaita. Lopulta suhteesta ei itse (terveempänä osapuolena) saa juuri mitään. Teetä ja sympatiaa. Häiriöiset ovat lopulta tosi itsekeskeisiä.

Tiedostin että tarvitsen vakaampaa seuraa ja olen oikein tarkoitushakuisesti nyt yrittänyt tutustua normaaleihin miehiin. :D Koitan siis päästä eroon erikoisuuden tavoittelustani mitä suhteisiin tulee. Kyllä tällainem siedätyskin on mahdollista. :)

Vierailija
6/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla samaa vaivaa. Oon paininu oman mielenterveytteni kanssa, ja pidin aina miehiäni itseäni terveempinä. Silti tuli nyrkkiä ja haukkuja, ja minä vain ruikutin perään. Vain yksi mies oli selvästi tasapainoisempi kuin minä, ja olin korvianimyöten häneen rakastunut. Mutta oma sairauteni paheni, ja seitsemän vuoden jälkeen suhde oli ohi.

Nyt olen löytänyt tasapainon, tunnen itseni terveeksi ja normaaliksi. Kaikki ulkoinen on reilassa, mieluisa työöpaikka ja harrastuksia löytyy. Silti haaveilen vain sekopäistä. Juuri pari viikkoa sitten lemppasin periaatteessa täydellisen, minuunrakastuneen miehen, johon en tuntenut mitään vetoa. Mitä tämä on? En halua leikkiä mitään pelastavaa enkeliä, tai kokea itseäni toisen ainoaksi turvaksi tai toisaalta roikkua toisessa. Eli mitä ihmettä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

no mieti MITÄ HALUAT elämältäsi.  

ennen sitä et voi ja osaa kuin sekoilla noissa suhteissasi...  eikä kukaan edes pysty neuvomaan sua

t. fiksu ja tasapainoinen mies 

Vierailija
8/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun on kerran ollut narsistin pyöriteltävänä, ei mikään muu enää kelpaa!

Narsistista eroon päässeet naiset, jotka väittää että se uusi tasapäinen tollo on niiiiiiin paljon parempi kuin se ex narsistimies, valehtelevat sekä itselleen että muille. Eivät he kyllä enää uskalla narsistin kanssa aloittaa uudestaan mutta kun he alkujärkytyksen jälkeen vertaavat sitä helppolukuista tylsimystä siihen säkenöivään narsistiin, niin joskus kaipaus kaihertaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän muistot kultaantuu ja kaipuu narsistiin kasvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos näkökulmista. Monessa osuitte oikeaan, ja luultavimmin olen jotenkin häiriintynyt itsekin. Taustani ei ainakaan ole mikään kovin ehjä. Tämä draamateatteri vaan on alkanut viime aikoina ottaa voimille ja mietin voisiko käyttäytymiskuviota kääntää tietoisesti... mutta miten saisi tunteet peliin normaalien kanssa. Lisäksi mä oikein vedän puoleenikin näitä sekopäitä, joten on mistä valita, hahah. Ja tuokin on totta, että narsisti säkenöi. ap.

Vierailija
10/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 10:19"]

Kiitos näkökulmista. Monessa osuitte oikeaan, ja luultavimmin olen jotenkin häiriintynyt itsekin. Taustani ei ainakaan ole mikään kovin ehjä. Tämä draamateatteri vaan on alkanut viime aikoina ottaa voimille ja mietin voisiko käyttäytymiskuviota kääntää tietoisesti... mutta miten saisi tunteet peliin normaalien kanssa. Lisäksi mä oikein vedän puoleenikin näitä sekopäitä, joten on mistä valita, hahah. Ja tuokin on totta, että narsisti säkenöi. ap.

[/quote]

Olet kyllä onnistunut valitsemaan kunnon sankareita :). Sä et siis kiinnostu tavallisessa päivätyössä käyvistä miehistä, jotka eivät ole onnistuneet jotenkin kusemaan hommia?

t.Mies

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika moni alapeukuttanut ysin kommenttia. Mä allekirjoitan sen osaltani.

Hullun kanssa saa itse olla se parempi ihminen, terveempi päästään, aikuisempi. Ja tuntee elävänsä, kun koko ajan saa tarkkailla, millä tuulella toinen on. Jos vielä sattuu niin, että mies osaa suuret eleet, niin ah sitä anteeksipyyntöjen LAATUA, kun päättää muutamalla eleellä hurmata sinut takaisin. On kukkia, on puheita, lupauksia upeasta tulevaisuudesta.

Ja sitten kun taas kerran istuu yön autossa meidän pihalla odottamassa aamukajoa (kuten Kaija Koo laulaa) tajuaa, että ne puheet on puheita. Emme elä mielikuvitusmaailmassa.

Asustelen nykyään yksin, koska en ole saanut päätäni kasaan. Olen yrittänyt seurustelua, mutta asenteeni on huono. Vähättelen toisen kokemuksia, oikeutan omalla surkealla historiallani sen, että kohtelen toista huonosti.

Vierailija
12/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 03:47"]

Kun on kerran ollut narsistin pyöriteltävänä, ei mikään muu enää kelpaa!

Narsistista eroon päässeet naiset, jotka väittää että se uusi tasapäinen tollo on niiiiiiin paljon parempi kuin se ex narsistimies, valehtelevat sekä itselleen että muille. Eivät he kyllä enää uskalla narsistin kanssa aloittaa uudestaan mutta kun he alkujärkytyksen jälkeen vertaavat sitä helppolukuista tylsimystä siihen säkenöivään narsistiin, niin joskus kaipaus kaihertaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän muistot kultaantuu ja kaipuu narsistiin kasvaa.

[/quote] Voi ei... tässä on jotain kieron järkeenkäypää, mistä itteni tunnistan. Pliis, sanokaa, ettei se mee noin :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 03:47"]

Kun on kerran ollut narsistin pyöriteltävänä, ei mikään muu enää kelpaa!

Narsistista eroon päässeet naiset, jotka väittää että se uusi tasapäinen tollo on niiiiiiin paljon parempi kuin se ex narsistimies, valehtelevat sekä itselleen että muille. Eivät he kyllä enää uskalla narsistin kanssa aloittaa uudestaan mutta kun he alkujärkytyksen jälkeen vertaavat sitä helppolukuista tylsimystä siihen säkenöivään narsistiin, niin joskus kaipaus kaihertaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän muistot kultaantuu ja kaipuu narsistiin kasvaa.

[/quote] Voi ei... tässä on jotain kieron järkeenkäypää, mistä itteni tunnistan. Pliis, sanokaa, ettei se mee noin :(

[/quote]

 

Just noin se menee.

Vierailija
14/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelmasi on se, että vanhempasi tai kotisi on ollut sekopäinen tai muuten huono, etkä osaa elää tasapainoista elämää. Hae ammattiapua tai tyydy kohtaloosi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
15/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hahahaha... Kirjoituksesi toinen kappale herätti sponttaanin naurukohtauksen. Ehkä siksi koska ensimmäinen kappale on niin tyypillistä... juppoja ja renttuja on niin monilla että toinen kappale yllätti säälittävyydessään. 41v m

Vierailija
16/16 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla taas on niin ettei minua koskaan ole lähestyneet kuin ne sekopäät. Mikä ihme minussa karkottaa ne normaalit hissukat (olisin hyvin tyytyväinen sellaiseen ollut) ja kiinnostaa niitä luojan lahjana itseään pitäviä väkivaltaisia ja muuten huonosti kohtelevia miehiä?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme yhdeksän