Mä en jaksa tota saatanan kakaraa!!!

uhmis on hermoja raastavaa. Silloin kun itse on väsy ei jaksa kuunnella sitä. Kaiki lapset on sellaisia joskus. Nyt SINÄ tarvitset tauon!!!

olen lapseton siis omasta tahdosta enkä vittuile...

ja sitten tehdään piruutta ja nauretaan päälle eikä uskota yhtään mitään mitä sanotaan,antoi arestia tai ei..lapset osaa olla toisinaan niin hemmetin rasittavia..



mutta onneksi on niitä hyviäkin päiviä

Jokaisella vanhemmalla käy uhma ikäiset hermoon. Se on ihan tosi. Lapseton ei voi ymmärtää mikä se todellisuus on. Mulla 7 lasta ja jatkuvasti jollain uhmis. Tiedän että se rassaa, vanhemman vaan on otettava etäisyyttä silloin kun alkaa kiristää. Sit taas jaksaa iloita lapsesta. Negatiiviset tunteet kuuluu elämään, Väkivaltaan se ei saa johtaa. Vihellä peli poikki ennen sitä.

Siksi purakin nuo kirosanat tänne, enkä lapseeni (vaikka tuli sille taas äsken huudettuakin aika kovaa ja laitettua se perin tiukasti taluttaen ruokapöydästä huoneeseensa vinkumaan). Ja kyllä, olen hyvin väsynyt, minä ja mies kipeinä, lapsella vain sen verran nuha että nukkuu huonosti, ja vanhemmatkin nukkuu huonosti. Ja siihen päälle vielä se, että toinen tuollainen tuleva kullanmuru möyryää mahassa... väsyttää.



Ihana lapsi se on enimmäkseen, nyt on vaan tämä vaihe kun pitää olla ihan kaikesta eri mieltä periaatteen vuoksi, eikä mitään voi harkitakaan pyytävänsä nätisti, vaan reaktiot on tasoa MIKSEN MÄ SAA RAEJUUSTOA!!! noin kolme sekuntia pöytään tulonsa jälkeen, kun en ole edes ehtinyt ottaa sitä raejuustopurkkia käteeni. Huoh. Ja kuitenkin sama lapsi vielä pari kuukautta sitten pyysi nätisti että äiti, saisinko raejuustoa?



Ja kyllä, vaikka lapsiaan rakastaa yli kaiken, niin kyllä niihin silti menee hermot joskus...



ap

Olisit voinut toimia toisin.

- pyydä kauniisti, saisinko raejuustoa.



Käyt ylikierroksilla. Tiedän että joskus menee hermot mutta kun kerrot että paholainen on lapsesi isä niin sehän selittää käytöstä eikös vain.

mä yritän kuitenkin tsempata että hieno juttu kun pieni uskaltaa kiukuta kotona ja vanhemmilleen uskaltaa näyttää tunteensa. Jospa se sitten näyttäs ne negatiiviset tunteet kotonakin murkkuiässä eikä potkis mummoja tmv.

Vierailija:

Pienestäpä kilahdit jos tuo isolla kirjoitettu oli se mistä otit hepulit. Olisit voinut toimia toisin.

Se nimittäin oli todellakin se viimeinen pisara, valehtelematta ainakin kahdeskymmenes vinkuminen tänään illalla hoidosta kotiintulon jälkeen, siis alle tunnissa ennen tuota raejuustoa. Sitä ennen oli tullut jo vinkumalla mm.

- äitiiiiii auta mua tän haalarin kanssa

- äitiii, avaa kaulaliina, mä en saa!

- äitii, miksei me menty pulkkailemaan (no kun molemmat vanhemmat kuumeessa)

- mä en haluu syödä mitääään

- mulla ei oo nälkää

- mennään jo syömäään

- ei mulla oo pissahätä

- enkä pese käsiä

- mä en tykkää ruuasta

- äiti siirrä tuolia

Ja karjumalla mm.

- ei kun mä haluun avata sen (villahaalarin) vetskarin ite!

- mulla on pisuhätä!!!

- äiti avaa kengät!!!

- ei kun laita se pipo kuivumaan narulle!!!

- en mä haluu pestä käsiä!!!

- ei kun mä haluun potkia niitä kenkiä!!!

- heitänpäs, mä saan heittää (leluaan) jos mä haluun!!!

- anna mulle tomaattia!!

- en halua maisahaarukkaa!!!

- en halua sinistä mukia!

Ja lisäksi oli heitelty kengät pitkin poikin, paiskottu lumiset lapaset pitkin lattioita ja heitetty se maisahaarukka lattialle ja uhattu kaataa vesimuki. Ja lapsi siis osaa vallan mainiosti pukea ja riisua itsekin.

Että joo. Siinä tomaatin karjumisen kohdalla alkoi jo mulla hiukan tulla tiukempaa äänensävyä ja varoitusta että jos ei osaa ruokapöydässä käyttäytyä, niin voi mennä huoneeseensa rauhoittumaan. Käsipesun kohdalla olin vielä sitä mieltä että kulta kyllä ne kädet pitää pestä ennen syömistä.

Ja tätä samaa on joka ikinen aamu, joka ikinen ilta ja viikonloput läpeensä ollut nyt kuukauden, ehkä vähän päälle. Että joskus sitä vaan ei jaksa enää sanoa päivän kolmattakymmenettä tai aterian viidettä kertaa että kulta jos sä haluat jotain niin voit pyytää nätisti.

Kiva jos se teillä auttaa :-/

Ja tosiaan, päivät menevät hyvin, jos kaikki olemme nukkuneet yön kunnolla. Jos lapsi uhmailee, sen kuin uhmailee vaan, kieriköön lattialla ja huutakoon, ei haittaa minua. Mutta jos olen väsynyt, pinna palaa todella nopeasti, enkä jaksa kuunnella yhtään vinkumista ja huutamista ja kiukuttelua.



Mutta onneksi on myös niitä hyviä päiviä!

Ei sitä kuuntele hullukaan! Mä olen kans viilipyttyihmisiä, enkä uskonut, että koskaan ajattelisin näin ikävästi lapsestani, mutta tässä sitä ollaan. Olen joskus laittanut kädet korviin ja juossut vessaan piiloon!

on ettei lasten saamista kaikesta äärimmäisestä rasituksesta huolimatta antais pois eikä tosiaan kadu niitä saaneensa!



Mutta mitens otat sitä etäisyyttää? Siirryt toiseen huoneeseen, ja lapset perässä? Lukittaudut vessaan, lapset huutaa ja rynkyttää oven takana?

Jätät kipeän miehen yksin lasten kanssa ja poistut asunnosta? Kuinka usein pitäis poistua että taas jaksais? Musta kun tuntuu, ettei mikään aika välillä riitä tällä hetkellä hermolepoon, väsymystä ym. kun on kertynyt. Toisaalta hyvin harvoin saadaan lapsia yökylään. Viime aikoina ollaan paljon sairasteltu kaikki.



t. toinen väsynyt (ei ap)

entäs kun lapsi on kotona ja joutuu kuuntelemaan koko päivän sitä vinkumista? mietipäs sitä

neljättä odotan, taitaa viirata meitsillä päässä... Kun yhdellä helpottaa, toisella alkaa, välillä näen niin punaista että alta pois

Meillä kaksi uhmista ja yksi oikein helvetillinen murrosikäinen punkkari. Rakastan lapsiani yli kaiken! - Mutta tuo vinkki panna kädet korville ja mennä vessaan piiloon, oli mannaa sielulleni!

Huomenna heti kokeilen sitä! ;-))

Tsemppiä ap!