Lue keskustelun säännöt.
Ei lasten kanssa helpota!
05.01.2015 |
Ei helpota, ei. Minulle on sanottu sata ja yksi kertaa, että kohta helpottaa lasten kanssa (iät 5, 3 ja2. Mutta ei helpota. Katsokaas kun tulee uusia vaiheita jotka tallaavat alleen ne, jotka edellisessä vaiheessa rasittivat. Joo eivät pienemmät enää kiipeile koko ajan- ne tappelevat. Eivät ne enää vaadi syöttämistä ja kokoaikaista vahtimista - mutta ne uhmaavat. Kun jostain päästä helpottaa, jostain toisesta taas alkavat uudet ongelmat. Ja huoli ja murhe on koko ajan läsnä. Esikoinen oli erittäin hankala (=vilkas) tasan siihen pisteeseen, kun seuraava aloitti koheltamisen.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minä sanon, tämä ei helpota. Olisi vain reilua, että sen voisi sanoa ääneen. Ja kyllä, rakastan lapsiani ja itse olen ne tehnyt jne. Mutta kuitenkin, te jotka olette nämä vaiheet jo läpikäyneet, niin olkaa kilttejä älkääkä kaunistelko totuutta, sanokaa suoraan, arki pienten lasten kanssa ei tule helpottamaan eikä sen varaan kannata jaksamistaan laskea.
Kommentit (66)
No niin, arvostan rehellistä puhetta, kiitos.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntui tuolta huonoina päivinä. Meillä kohta 5v ja 3v. Toisistaanhan nää saa pahimmat puolet esille koko ajan, eikä sitä silloin huomaa aina, miten fiksuja ja ihania ovat "itsessään". Ja sit se ihanuus romuttuu kun vanhempi nirsoaa ruoassa pahasti, osaa jo olla ilkeä ja ylimielinen.
Löysää pipoa niin johan helpottaa. Ihan tosi.
- kolmen alakoululaisen äiti
Murheet kasvavat lasten mukana, näin se vaan menee. Joo, ei tarvi selvitellä uhmaikäisen pokkurointia; nyt selvitellään kuka pimpotti ja kenen ovikelloa yms. Lapset 10 & 11.
Olen aivan samaa mieltä. Naurattaa kun sanotaan että vauvavaiheen jälkeen helpottaa. Eikä helpota, sitten pahenee vaan! Tulee uhmat ja uudet ongelmat, ja etenkin jos on sisaruksia niin tappeleminen on to-del-la hermoja raastavaa, se alkaa usein samantien kun herätään. 3-vuotiaan kanssa menee hermo mullakin koko ajan, milloin on sukka väärinpäin, milloin olen napittanut haalarin väärässä järjestyksessä. Meillä kaksi lasta 3 ja 7-vuotiaat. Työn ja perheen yhdistäminen on myös hemmetin vaikeaa, lukea lippulappua koulusta ja tarhasta, järkätä lomia koululaiselle sopiviksi, huolehtia läksyistä, siivota jäljet. Vauva-aikana oli vielä helppoa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:04"]
Mun lapset on 8-v ja 2-v tytöt. Rauhallisia ovat, eivät tappele, touhuavat keskenään. Pienin ei uhmaa lainkaan. Kolmatta en olisi missään nimessä hankkinut, enkä kahta pienillä ikäeroilla.
[/quote]
Onko kuitenkin sillä sukupuolellakin merkitystä? Minulla on kolme tyttöä 8v, 5v ja 2,5 vuotiaat ja ei meillä ole tuo tappelu ongelmana. 8v jo koululaisena pitää pienemmilleen innokkaana "koulua". Aina tuo pienin ei jaksa niitä koulun sääntöjä ja siitä tulee riitaa :( Mutta muuten helpottanut kovasti, yöt menee jo ilman heräilyä. 8 vuotias tykkää leikkiä vielä 5 v:n kanssa.
Olen nimittäin seurannut läheltä sukulaisperhettä, jossa kolme samanikäistä lasta, mutta kaikki ovat poikia. Ja todella se meno on kyllä aivan korvia huumaavaa, joku riita ja tappelu koko ajan käynnissä, eivät osaa leikkiä mitään yhdessä. Ainoa asia mikä rauhoittaa on joku video tai tietokonepeli. Nämä keinot näyttävätkin sitten olevan usein käytössä.
Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Vaan kasvatuskysymys.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:04"]
Mun lapset on 8-v ja 2-v tytöt. Rauhallisia ovat, eivät tappele, touhuavat keskenään. Pienin ei uhmaa lainkaan. Kolmatta en olisi missään nimessä hankkinut, enkä kahta pienillä ikäeroilla.
[/quote]
Onko kuitenkin sillä sukupuolellakin merkitystä? Minulla on kolme tyttöä 8v, 5v ja 2,5 vuotiaat ja ei meillä ole tuo tappelu ongelmana. 8v jo koululaisena pitää pienemmilleen innokkaana "koulua". Aina tuo pienin ei jaksa niitä koulun sääntöjä ja siitä tulee riitaa :( Mutta muuten helpottanut kovasti, yöt menee jo ilman heräilyä. 8 vuotias tykkää leikkiä vielä 5 v:n kanssa.
Olen nimittäin seurannut läheltä sukulaisperhettä, jossa kolme samanikäistä lasta, mutta kaikki ovat poikia. Ja todella se meno on kyllä aivan korvia huumaavaa, joku riita ja tappelu koko ajan käynnissä, eivät osaa leikkiä mitään yhdessä. Ainoa asia mikä rauhoittaa on joku video tai tietokonepeli. Nämä keinot näyttävätkin sitten olevan usein käytössä.
Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Vaan kasvatuskysymys.
[/quote]
[/quote]
On siinä sukupuolikysymystäkin. Itsellä kahdet molempaa sukupuolta. Tytöt ovat ns.järkeviä ja mukautuvat sääntöihin. Pojista toinen on ns.helppo ja toinen vaativa. Tämä vaativa vaikuttaa tähän helppoon riehumisellaan sun muulla ja aiheuttaa kaaosta, johon toinen lähtee mukaan. Ja on se luonne kysymyskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko nämä asiat tulevat ihmisille yllätyksenä? :O
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:39"]
Kyllä se oikeesti helpottaa, mutta ei tossa kohtaa. Sitten kun nuorin on 5-6 v niin alkaa olla helppoo. Pikkulapsivaihe on sitten ohi. Toiset murheet toki tulevat, mutta ei se ole enää samaa.
[/quote]Juuri näin. Ap:n perheen vaihe oli ainakin meillä ehdottomasti se vaikein. Nyt kun lapset ovat alakoululaisia on tosi helppoa. Muistan hyvin sen tilanteen kun ekan kerran molemmat lapset olivat kavereittensa kanssa ja minä miehen kanssa kaksin kotona. Siinä istuttiin sohvalla peukaloita pyöritellen ja ihmeteltiin että mitäs nyt tehtäisiin. Nyt olen jo tottunut siihen, että koko ajan ei tarvitse tehdä mitään, vaan voin vaan olla ja vaikka surffata av:lla.
Nykyisin uusi "haaste" on tämä taksikuskin rooli, mutta toisaalta kuskaamisten välissä ehdin olla kotona, shoppailla ja lenkkeillä. Kun ensin ei vuosiin ole hiljaista hetkeä ja nyt niitä on päivättäin, niin onhan tämä ihan luksusta. Lapset uskovat puhetta ja ovat omatoimisia, eivät vielä kuitenkaan mitään murkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm...jos vaikka kerran viikossa, vaikka sunnuntaina olisi aina jokin pieni kiva juttu? Viikon kiltein saa valita jutun ;D
Esim.
Leffailta kotona
Pssst! Tää on vaiettu salaisuus. Pienten lasten väsyneitä äitejä vaan lohdutetaan sillä että kohta se helpottaa. Ei se helpota ennen kuin muuttavat omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta, että aina tulee jotakin uutta "vaihetta".
Terv.13v ja 11v murkkujen äiti.
Minusta koululaisten kanssa on tosi helppoa. Tosin meillä on vain 2. Mutta minulla oli kyllä esikoisen kanssa alkutaival tosi raskas, tuntuu etten nukkunut vuoteen, siihen nähden nykyinen on höyhenenkeveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voi tajuta, et miks niitä lapsia pitää tehdä yli voimavarojen. Jotkut päättää lapsiluvun jo ennen kuin on ensimmäistäkään tehty. Meillä on yksi ihana rakas lapsi eikä enempää tule. Elämä on ihanaa näin.
Lapsista on huolta niin kauan kuin itse elät ja olet suurinpiirtein ajattelukykyinen. Milloin mitäkin murhetta ja yöunien menetystä. Myös kun ovat aikuisia.
Että tehtailkaa vaan niitä kakaroita...
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:02"]Mä en voi tajuta, et miks niitä lapsia pitää tehdä yli voimavarojen. Jotkut päättää lapsiluvun jo ennen kuin on ensimmäistäkään tehty. Meillä on yksi ihana rakas lapsi eikä enempää tule. Elämä on ihanaa näin.
[/quote]
Suhteellisuudentajua?
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:02"]Mä en voi tajuta, et miks niitä lapsia pitää tehdä yli voimavarojen. Jotkut päättää lapsiluvun jo ennen kuin on ensimmäistäkään tehty. Meillä on yksi ihana rakas lapsi eikä enempää tule. Elämä on ihanaa näin.
[/quote]
Suhteellisuudentajua?
[/quote]
Voisitko tarkentaa?
Miksi pitäis valehdella sulle, ettei helpota? Kun kyllähän se nyt vaan helpottaa.
Suurperheiden äitejä vituttaa kun kakaralauma kasvaessaan on aina vaan vaativampi ja jokaisella ongelmansa vielä aikuisenakin...
Purkavat sitten yksilapsisiin perheisiin pahan olonsa.
Ei helpotakaan. Pahenee vain!