Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin todistaa ihmisille paremmin, että olen oikeassa?
08.12.2014 |
Olen työkseni hyvin monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja tapaan päivittäin ainakin viisi uutta henkilöä, joiden kanssa käyn jonkinlaisen keskustelun. En ole asiakaspalvelutyössä, eli nämä kontaktit eivät ole mitään kassajonossa seisovia ihmisiä.
Viime aikoina minua on suunnattomasti ärsyttänyt se, etten saa päivänselvää asiaa sanottua ihmisille niin, että he uskoisivat kerrasta. Säästyisi aikaa, jos viesti menisi perille heti. Nyt on pitänyt monta, monta kertaa käydä todella pitkä keskustelu, ennen kuin se toinen osapuoli on todennut minun olevan oikeassa.
En ole jääräpää, enkä aina tiedä kaikkeen vastausta. Mutta silloin kun tiedän, tiedän sen todellakin aivan varmasti. Tällöin turhaudun, kun sana ja puhe ei riitä mihinkään. Ihan kuin en olisi uskottava.
Voisin siis käydä esimerkinomaisesti tällaista keskustelua:
Minä: Huhhuh, olipas kylmää ja kamalaa rankkasadetta ulkona. Todella kova tuuli, sateenvarjokin meinasi lähteä tuulen mukaan.
Toinen henkilö: Ei kai? Katsoin säätiedotusta kolme kuukautta sitten ja silloin luvattiin hellettä ja aurinkoa, ei yhtään tuulta.
Minä: Niin, no, tulin juuri ulkoa ja sää oli tuollainen. Olen ihan läpimärkäkin, etkö näe? Ja kokeilepa sormiani, ne ovat jääkylmät. Posket ovat punaiset.
Toinen henkilö: Minä heräsin kotoani, menin suoraan sisäkautta autotalliin ja ajoin maanalaista tunnelia pitkin suoraan tänne työpaikalle ja tulin hissillä ylös. En siis voi ihan varmaksi sanoa, ettetkö puhuisi totta, mutta voinhan minäkin olla oikeassa, kun en ole tänä aamuna ulos nähnyt tai siellä käynyt. Sovitaanko, että ollaan asiasta eri mieltä? Ulkona voi siis olla joulukuussa myös hellettä ja aurinkoa?
Minä: Olen aivan varma, ettei ulkona voi mitenkään olla hellettä ja aurinkoa. Ymmärräthän sen itsekin, ettei joulukuussa voi sää olla kuin hyvänä heinäkuisena päivänä. Säästäisimme molempien aikaa, jos uskoisit minua ja voisimme aloittaa työnteon.
Toinen henkilö: Ei, kyllä minä menen ulos katsomaan ihan omin silmin, millainen sää siellä on.
(Menee 10 minuuttia, että toinen henkilö kävelee portaat alas, käy ulkona ja kävelee portaat ylös).
Toinen henkilö: Olit oikeassa, oli siellä kylmää, sateista ja tuulista. Mihinkäs me jäätiinkään tässä työasiassa?
AAARGH.
Kommentit (22)
Olen itse myös kuvitellut, että tehtävänäni olisi oikoa virheellisiä käsityksiä aina, kun sellaiseen törmään. Pitkä elämä on opettanut kantapään kautta, että se on ihan turhaa. Yritän oikoa vain niitä virheellisiä käsityksiä, joista on oikeasti haittaa sillä hetkellä. Muihin sanon: "Jaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaanon yksi erittäin yksinkertainen ratkaisu, lakkaat olemasta väärässä.
En nyt muista mutta tätä on kai tutkittu ihan psykologisin kokeinkin. Mitä enemmän ihmisille väittää vastaan, niin sitä tiukemmin he pitäytyvät kannassaan. Kaipa se johtuu siitä, että he jotenkin heittäytyvät lapsiksi koska luulevat sinun ottavan vastuun. Jos siirrät vastuun heille esim. sanomalla "Kaipa siellä sitten paistaa aurinko jos sinä kerran sanot niin. Menenpä tästä kertomaan kaikille mitä sanoit", niin ihmiset alkavat perääntyä kannoistaan.
Anna ihmisten olla väärässä mutta pane heidät vastuuseen siitä. Kyllä he siitä oppivat.
1. Harjoittelu. Paras tapa vain on määrätietoisesti harjoitella asioiden esittämistä lyhyesti ja ytimekkäästi. Mielikuvaharjoittelu myös auttaa. Käy päässäsi läpi keksittyjä keskusteluja tai aiempia keskusteluja jotka ovat menneet "huonosti", ja mieti miten olisit voinut hoitaa ne paremmin.
2. Lue logiikkaa ja argumentointitekniikkaa. Monet ovat täysin tietämättömiä tällaisista asioista, mutta ne auttavat. Kun ymmärtää minkälaisia argumenttivirheitä ihminen voi tehdä, välttää ne paremmin itse, ja huomaa kun toinen tekee niitä. Silloin voi paremmin katkaista toisen henkilön puhetulvan ja huomauttaa että hänen argumentointisa on virheellinen ja että sinun näkemyksesi saattaa olla parempi.
3. Pysy faktoissa. Ne vakuuttavat.
Anna heidän olla väärässä. Jos sinulle ei ole haittaa siitä, että kastuvat sateessa, niin anna heille siihen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, I feel you. Et voi muuta kuin todeta, että moni ihminen on tyhmä kuin saapas. Joudun jatkuvasti vastaaviin keskusteluihin, vaikka olen yrittänyt hioa ulosantiani, pysyä tiukasti asiassa ja edetä tarpeeksi hitaasti ja loogisesti. Osa ihmisistä haluavat olla kaikessa oikeassa vaikkeivat tietäisi aiheesta yhtään mitään. Harrastan myös samaa kuin 3, totean vain ahaa tai jaa, jos tiedossa on pitkä turhanpäiväinen juupas-eipäs -keskustelu. Yksi alalaji näistä ihmisistä on "keskustelen marsilaisen kanssa". Tällainen ihminen saattaa pitää sinulle luennon vaikkapa aiheesta "hehkulamppu" tai "mainio kotiruoka - lihamakaronilaatikko, kokeile sinäkin", aivan kuin olisit tupsahtanut tähän tänne taivaasta etkä tiedä vielä maan tavoista mitään. Hämmentäviä tilanteita.
Tuohon olisin varmaan voinut sanoa, että "no, se varmaan sattui minulle sitten joku sadekuuro". Mitäpä sitä turhaa jäädä tivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun sitten pakko olla aina oikeassa?
Joskus yksi naseva lause on tehokkain. Sen jälkeen vain hymyilet tai olet hiljaa, poistut vähin äänin takavasemmalle. Esimerkiksi besserwisser tuttu jauhoi ja jauhoi aiheesta, jonka tunsi selvästikin vain pintapuolisesti (kuuntelin hiljaa ja koska tunsin aiheen hyvin, tiesin siitä enemmän). Aiemmista kerroista viisastuneena en vastaillut. Sivussa kuunnellut puolituttu kuunteli myös aikansa, ja sitten puhetulvan jälkeen totesi, että tämähän ei mene näin vaan näin, osoitti tuntevansa aiheen läpikotaisin. Besserwisser hiljeni, mietti hetken ja siirtyi seuraavan seurueen (uhrinsa) luo. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille. Ehkä sitten vain alan välinpitämättömäksi, enkä ala keskustella asiasta enempää. Välillä vain tuntuu niin voimattomalta ja maahanlyödyltä, kun yritän keskustella jostain aivan yksinkertaisesta asiasta. Tulee sellainen hölmistynyt olo, että miten ihmeessä joku ihminen VOI olla eri mieltä tästä asiasta tai miten ihmeessä joku ihminen ei voi tietää tätä asiaa.
Eilen keskustelin suomenruotsalaisen ihmisen kanssa, joka kertoi käyneensä Islannissa. Kysyin, ymmärsikö islannista yhtään mitään, kun sukulaiskielet ovat niin etäällä toisistaan. Tähän suomenruotsalainen väitti kivenkovaan, etteivät islanti ja ruotsi ole sukulaiskieliä. Osasin kertoa germaanisten kielien historiasta, muinaisnorjasta ja viikingeistä ja todellakin tiesin (JA LUULIN, ETTÄ KAIKKI MUUTKIN TIETÄVÄT!), että ruotsi ja islanti ovat sukulaiskieliä, vaikkakin hyvin kaukaisia. Norjan, tanskan ja ruotsin tämä henkilö niputti sukulaiskieliksi, mutta fäärin ja islannin ei.
ap
Lopeta Sarasvuo tällaisten aloitusten teko AV:lle, tämä oli viimeinen paikka, missä sai olla kaukana sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verbaaliset taidot ovat muiden ihmisten kanssa toimiessa melkoinen valtti. Ihminen, joka ei ole kovinkaan älykäs, ja jonka tiedot eri asioista heppoiset, mutta on verbaalisesti lahjakas saa monet helposti hämättyä. Puhetyön ammattilaisissa eli opettajissa löytyä monia ei niin kauhean fiksuja, jotka puhuvat suohon minkä tahansa alan asiantuntijan. Useimmiten kommunikaatiossa vakuuttava ilmaisu on se, mikä saa muut arvostamaan sinua, ei todellinen tieto tai sisältö. Sinänsä ymmärrettävää, koska kommunikaation yksi päätarkoitus on hitsata laumaa yhteen. Ei siis niin väliä mitä suustasi päästelet, kunhan teet sen taitavasti.
Ap, oletko opettajana yläkoululla? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen sukulaiskieli-keskustelu on aivan tyhjänpäiväinen. Miksi sinun tarvitsee siinä olla jotenkin oikeassa? Etkö tosiaan voisi vain hiljaa mielessäsi ajatella, että eipä tuo näköjään tiennyt tuollaista asiaa, minkä luulisi kuuluvan jokaisen yleistietouteen. Case over.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:03"]
Kiitos kaikille. Ehkä sitten vain alan välinpitämättömäksi, enkä ala keskustella asiasta enempää. Välillä vain tuntuu niin voimattomalta ja maahanlyödyltä, kun yritän keskustella jostain aivan yksinkertaisesta asiasta. Tulee sellainen hölmistynyt olo, että miten ihmeessä joku ihminen VOI olla eri mieltä tästä asiasta tai miten ihmeessä joku ihminen ei voi tietää tätä asiaa.
Eilen keskustelin suomenruotsalaisen ihmisen kanssa, joka kertoi käyneensä Islannissa. Kysyin, ymmärsikö islannista yhtään mitään, kun sukulaiskielet ovat niin etäällä toisistaan. Tähän suomenruotsalainen väitti kivenkovaan, etteivät islanti ja ruotsi ole sukulaiskieliä. Osasin kertoa germaanisten kielien historiasta, muinaisnorjasta ja viikingeistä ja todellakin tiesin (JA LUULIN, ETTÄ KAIKKI MUUTKIN TIETÄVÄT!), että ruotsi ja islanti ovat sukulaiskieliä, vaikkakin hyvin kaukaisia. Norjan, tanskan ja ruotsin tämä henkilö niputti sukulaiskieliksi, mutta fäärin ja islannin ei.
ap
[/quote]
Voithan sinä todeta että "olen ymmärtänyt että asia on näin ja näin." Jos ryhtyy inttämään niin minä saattaisin sanoa että todista väitteesi(perustelen omani), mutta lievissä tapauksissa jätän henkilön itsensä päätettäväksi kuunteleeko vai ei.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:12"]
Ap, oletko opettajana yläkoululla? :D
[/quote]
En, olen perhepäivähoitaja. Sama asia :)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:12"]
Ap, oletko opettajana yläkoululla? :D
[/quote]
En, olen perhepäivähoitaja. Sama asia :)
[/quote]
No en ole perhepäivähoitaja! Kuka tuonkin tuohon nyt meni kirjoittamaan.
ap
Ovatko siis kulttuurisuomenruotsalaiset ihan oikeassa hymyillessään surullisesti väitteille, että kyllä se bättre folk vaan tietää ja osaa kaiken, eikä siellä ole junttejakaan? Ap, ainoa mahdollisuutesi on syventää tietojasi ja taitojasi lisää, jotta kykenet luopumaan luennointipakosta ja sen sijaan kyselemään kiusallisia. Että mistäs ne islantilaiset on tulleet, vai onko ihmiskunta lähtöisin sieltä. Saat edes hyvät naurut, kun toinen alkaa ööhöttää tai satuilla.
Ja sitten vain kädet onnesta ristiin, että nämä pälliäiset eivät ole työkavereitasi eikä heidän örvelöytensä vaikuta varsinaisen työsi tekemiseen.
No mutta, tuohon on vain ihmisten tapa keskustella, ihmiset tykkäävät jutella ja höpöttää, eivätkä he useimat halua pyrkiä vaan asioista selvyyteen lyhintä tietä.
Toisaalta miksi aina täytyy saada todistettua ihmisille että on oikeassa? Itse sanon sanottavani, perustelen sen verran kuin viitsin, sen jälkeen vastaanottaja saa uskoa tai olla uskomatta. Ei ole minun ongelmani.