Väsyn äidin aivoituksia...

Iltaa seuraa yö, taas uneton

ja levoton. Kesää seuraa syksy,

pimeä ja eloton. Kun tietäisin vaan

mitä niiden välissä tapahtuikaan.



Ajatukseni kiertää kehää. Ulos-

pääsyä on niin vaikea löytää.

Aina kohtaan uuden aamun ja

kierros alkaa alusta.



Kukaan ei kuule kun huudan

tuskaa. Ei huomaa jos vapisen

uupumusta. Kovin raskas on

taakkani yksin kantaa.



Ainoa helpotus on kyynel

kynttilän valossa. Ei ketään

kelle puhua, enkä halua

näyttää heikkoutta. Tunne

normaalista katosi jo aikojen

alussa.