Lue keskustelun säännöt.
Miten nousta negatiivisuudesta?
29.12.2014 |
Olen ollut viimeiset pari vuotta ahdistunut ja masentunut. Muutin pienempään kaupunkiin miehen perässä. Tulin hyvällä mielellä ja ajattelin, että kaikki menee hyvin. Nyt on kuitenkin todettava, etten ole löytänyt ystäviä, kavereita tai edes tuttavia. Olen yrittänyt tutustua ja käydä tapahtumissa ja harrastuksissa ym. Kaikilla tuntuu olevan omat piirinsä. Töissä olen, mutta minua ei oteta porukoihin, vaan pidetään etäisyyttä. Ilmapiiri on huono. Vietän päivät negatiivisessa ilmapiirissä, olen illalla poikki.
Minulla ei ole muita täällä kuin mieheni. Olemme yrittäneet vauvaa. Sitä ei tule ja olen juuri liian vanha lapsettomuushoitoihin julkisella, eikä ole rahaa maksaa niitä itse. Mies ei jaksa itkuisuuttani lapsettomuudesta. Hän on alkanut ehdottaa, että muuttaisin takaisin entiseen kotikaupunkiini. Toisaalta hänkään ei haluaisi luovuttaa.
Rankkuutta lisää hänen sairasteleva isänsä, joka käyttäytyy todella häijysti meitä ja minua kohtaan.
Olen alkanut luisua negatiiviseen, en jaksa liikkua enkä huolehtia itsestäni. Töissä käyn ja pidättelen itkua. Olen ruvennut käymään terapiassa, mutta tuntuu, ettei se auta, kun se on vain kerran viikossa.
Yritän ajatella, että on paljon hyvää, kun on työ ja terveyttä. Silti surettaa. Miten nousta negatiivisuudesta ja alkaa taas arvostaa elämäänsä? Onko kenelläkään sanoja?
Kommentit (5)
En ole mikään psykologi, mutta tarvitsist varmaan jonkun sysäyksen kolosta johon olet luisunut. Vaihda työpaikkaa, miksi väkisin kitkuttaa jossain, jossa et viihdy ja ei arvosteta. Sitten lujasti päättäväisyyttä ja etsi hyviä ja kauniita asioita ympäriltäsi. Vakuuta itsellesi, että olet oikein hyvä juuri tuollaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muuttaisitte entiseen kotikaupunkiisi, olisiko siellä ystäviä? Usein käy niin, että moni muuttaa muualle ja ei siellä entisessäkään paikassa välttämättä ole ystäviä. Moni kärsii ystävien puutteesta ja välttämättä asuinpaikan vaihdos ei tuo siihen asiaa korjausta.
Lapsettomuus on iso asia ja on ymmärrettävää, että se syö sinua. Masentuneena sitten kaikki muukin tuntuu liian raskaalta.
Jos et jaksa liikkua etkä huolehtia itsestäsi ja pidättelet koko ajan itkua, sinulla on minusta selkeitä loppuunpalamisen oireita. Voisit mennä työterveyslääkärille puhumaan tilanteesta, sitä kautta saisit varmasti parhaiten apua. Lapsettomuus on asia, joka on surtava ja käytävä läpi, vaikka kipeää tekee.
Vaihda maata. Suomessa on sellaista että kavereita ei saa jos ei ole edes hieman juoppo. Ulkomailla minua kutsutaan aina mukaan ja ystäviä riittää mutta Suomessa ainoa yhdistävä tekijä on viina.
Osta siis korillinen Kossua ja kutsu porukoita teille. Kyllä alkaa olla kaveria.
Tarttee tehdä vaan päätöksiä, asia kerrallaan.
Lapsettomuus: selvittäkää mitä hoidot maksaa ja pohtikaa sen rahoitus. Olisiko jotain myytävää irtaimistoa tai vaikkapa asuntoauto?
Jos lapsen saaminen on oikeasti sinulle tärkeää niin lähtisin hakemaan miehen kanssa vaikkapa pankkilainaa.
Tai jos hommaatte tiedot mitä hoidot maksaa ettekä lähde hoitoihin niin sitten voisi miettiä adoptointi tai sijaisvanhemmuus eli vähän laajemmalta pohtia vanhemmuutta ja voisiko löytyä joku toinen tapa olla lapselle vanhempi tai tuki.
Yksinäisyyteesi saattaa vaikuttaa paljon myös tuo että parissa vuodessa muutit ja oli ne toiveet perheessä ja kun ne ei saaneet jalansijaa niin yksinäisyys korostuu. Tämä saattaa minusta olla kuitenkin osittain tuosta lapsettomuudesta kumpuavaa tunnetta joka voi helpottaa ajan kuluessa.
Pyydä niitä uusia tuttavia luoksesi kahville!
Mitä käytännössä tarkoittaa takaisinmuuttosi? Muuttaako mieskin vai olisitteko kaukosuhteessa? Miltä se tuntuisi?
Ratkaisut kannattaa tehdä yksi kerrallaan ja miettiä miten te yhdessä selviäisitte? Lapsettomuus koskettaa myös miestä -se ei ole vain sinun valintaa tai jos sinulla ei ole kova palkka niin yhteinen laina voi tuoda yhteisen lapsenkin. Tosin, jos olette puhuneet vain sinun muutosta pois niin ehkä mies ei sinun lapsettomuudesta ole moksiskaan jos joku toinen voi lapsen saada.
Nyt jos sinulla ikää on jo vähissä niin asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä koska saatat ensi vuonna löytää vielä miehen joka ratkaisee rahaongelmat vaikka väkisin -etkä pohtisi suhteessa vieläpä muuttoa toisaalle.
Eroisin luultavasti sinuna ja koittaisin löytää paremman kumppanin, sellaisen joka tahtoo rahoittaa lapsen jos sellainen tahdotaan eikä puhuisi erikseen muuttamisesta tuollaisessa vaiheessa. Ei ihme jos sinua masentaa ja olo on sekaisin.
Voisit vielä saada lapsen mutta onko kumppani oikea?
Kiitos kovasti. Saitte mulle toiveikkaamman mielen. Saattaa olla, että kumppanin kanssa en koe kuitenkaan oloani niin hyväksi kuin voisin.