Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai minut lopettamaan tupakoinnin?
19.01.2015 |
Puolitoista vuotta sitten hyppäsin bussiin juuri tupakan polttaneena, haisevana. Istuin lähelle alle kouluikäistä poikaa ja äitiänsä. Poika totesi että haiseepas täällä bussissa pahalle, äiti siihen että ei oikein tiedä onko paha vai hyvä haju. Taisin se olla minä joka sille tupakalle haisin. Seuraavana päivänä lopetin tupakoinnin ja tosiaan nyt puolitoista vuotta polttamatta. Tuntuu hyvältä, kiitos sille pojalle sanoistaan. :)
Kommentit (8)
Terveysfasisti laittoi mielestään nokkelan aloituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 12:58"]
Hienoa! Vihdoinkin (ex) tupakoitsija joka tajuaa että haisee.
[/quote]
Eiköhän suurin osa tajua. Moni ei vaan välitä. Täällä kanssa ex-tupakoitsija, joka inhosi esim omia tupakanhajuisia vaatteita, ja hiusten haju vasta kamala olikin.
Itse lopetin kun tulin raskaaksi. En usko että muuten olisin pystynyt, mutta minulle tuli niin voimakas pahoinvointi etten pystynyt edes ajatella tupakkaa.
Siitä se sitten jäi. :)
Minä lopetin kerrasta raskaaksi tultuani, ei ollut helppoa mutta vauvan terveys painoi enemmän kuin mikään muu. Nyt polttamatta jo seitsemän vuotta :)
Ja kyllä tiedän, että haisin pahalle silloin kun poltin.
Tupakoitsijalla on haju- ja makuaisti turtunut. Ei sitä huomaa, miten pahalle itse asiassa haisee. Muistan kun lopetin vajaat kuusi vuotta sitten. Kun oli kulunut pari viikkoa, niin hajuaisti alkoi palautua ja hyi helkkari, miten pahalle vaatteeni lemahtivat, puhtaatkin. Ei siinä muu auttanut, kuin pesta suunnilleen kaikki vaatteet. Onneksi oli kesä, joten pyykki kuivui raikkaaksi pihalla kesätuulessa. Nyt joskus kassajonossa vatsaa kääntää, kun edessä oleva lemuaa tupakalle ja mahdollisesti vielä pesemättömälle päällystakille ja sisäilmaongelmalle.
Minut "pelasti" raju virusperäinen kurkkutulehdus, joka iski jo kolmannen kerran puolen vuoden sisällä. Avaamaton kessupaketti pyöri aikansa pöydällä, kun päätin kokeilla, pystyisinkö olemaan polttamatta senkin jälkeen, kun kurkku oli parantunut. Pystyin. Aski joutui komeron perukoille siltä varalta, että tuska iskisi. Ei iskenyt, joten lopulta se päätyi jätteiden joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna: vitutus. Otti päähän se riippuvuus, rahan meno, huoli terveydestä, haisevat vaatteet ja hiukset. Se vitutus oli niin ankaraa, että tupakka jäi kerrasta pois, ilman mitään apukeinoja (nikotiinipurkkaa yms). Tästä tulee pian 20 vuotta. Elämäni paras päätös!
Itse lopetin ilman mitään ulkoisia motivaattoreita. Siivotessa löysin miehen nicorette-imeskelytablettipurkin ja ajattelin kokeilla. Siitä se sitten lähti, tupakka-aski pari viikkoa pyöri odottamassa polttamista mutta koskaan en niitä polttanut. Pari vuotta tästä nyt on, sinä aikana muutaman tupakan viihteellä ollessa polttanut.
Itse kyllä tiedostin sen hajun jo polttaessani, ja pyrinkin aina välttämään julkisilla paikoilla tupakointia jotta aiheuttaisin mahdollisimman vähän hajuhaittoja sivullisille. Nykyään se haju kun kävelee kadulla ja joku polttaa, uuh :/
Hienoa! Vihdoinkin (ex) tupakoitsija joka tajuaa että haisee.