Miten pitkiä lenkkejä lapsesi jaksaa tehdä ja ikä
Minulle on tullut kyseenalaistusta harrastuksistamme.Siksi kysyn.
Kommentit (34)
Sata metriä kotitietä ja käyttää siihen aikaa tuntitolkulla. Itse asiassa menee melkoista siksakkia, joten ehkä se matkan pituus onkin lähempänä viittäsataa metriä. Lapsen ikä 1,5 v.
Poika juuri täyttänyt 8v. Viime kesänä-syksynä fillarilenkkimme välillä 25km, hyvin jaksoi kun kävimme jerran matkan varrella jätskillä ja kahvilla. Kävellä jaksaa vaikka kuinka pitkään.
Kaverinsa kanssa juoksivat viime kesänä usein futistreenien jälkeen 3 kertas urheilukentän ympäri, eli juoksee ihan ok vauhtia pysähtymättä ainakin sen 1,2km.
Ei yhtään. 1v joka ei osaa vielä kävellä. Tätähän sä kysyit :D
N. 500m käytetään monesti koira pikaisella kävelyllä, lapsi 1,5v. En tosin ole yrittänytkään pidempää matkaa, joten en tiedä paljonko jaksaisi maksimissaan kävellä. :)
5v tyttö, 2-4km hiihtolenkki, 1/2 - 1h luistelu, 2km kävely.
Tavallista arjen liikuntaa. Mielestäni lapsen ulkoilussa vaikuttaa enemmän mieliala kuin fyysinen jaksaminen.
6km on pisimmillään kävellyt 7 vuotias mutta jaksaisi varmasti enemmän.
Jaksaa kävellä 10 kilsaa ja ikää 12 v.
ajallisesti 30-1h tykkää itse kovasti 2,5v poika
2-vuotiaana 8 km:n metsälenkki, itse halusi kävellä koko matkan. Puolivälissä pidettiin evästauko. Pisin lenkki tähän mennessä 11-vuotiaana vähän yli 20 km. Ei ole erityisen urheilullinen (koulussa urheilu 7 tai 8) mutta ilmeisen sitkeä ja tykkää liikkua luonnossa.
No älkää nyt naurattako, hirveetä liioittelua!
Oisko noin 3km 7v. ja 1.5km 4v. Nyt puhun yhtäjaksoisesta kävelystä syksy/talviulkoiluvaatteilla ilman että tulee yhtään kysymystä kuinka pitkään vielä mennään. Mitään ennätyksiä en ole mittaillut.
Meidän 5v jaksaa kävellä tunnin putkeen ( jos on mielekästä nähtävää, metsäretki tms. ) eli semmoisen 4-5km.
Lapsi 1,5v ja ulkoillaan yleensä tunnin verran, sitten äippä hyytyy. Kilometreinä en osaa sanoa koska poukkoillaan aina sinne tänne, mutta varmaan pari kilometriä tuosta tulee. On siis koko ajan liikkeessä ulkona.
Meillä kerhomatka 2km, 3v kävelee sen kumpaankin suuntaan. Kiirettä ei pidetä. Juuri eilen 3- ja 5-vuotiaat hiihtivät kilometrin, eka kerta tälle talvelle. 5v pyöräilee kesäkelillä ehkä 4km, on kertoja jolloin ei jaksaisi niin hyvin, annan sitten selästä vauhtia.
8v:lla oli hyvä pyöräilykunto eskarissa, kun matka oli 3km ja melkein aina pyöräiltiin ees-taas. Ekalla huononi selvästi, kun koulu oli paljon lähempänä ja käveli matkat. 8v hiihtää 6km:n lenkin mun kanssa, hiljakseen mennään. Luistelemassa viihtyisivät vaikka kuinka kauan. 3v ottaa ensin luistimet pois ja siirtyy lumikasoihin leikkimään.
Ei lapset halua käydä kävely tai juoksulenkillä. Jaksaisi kyllä muttei kuulu intresseihin. Metsässä liikkuminen huvikseen on eri asia. Pikkulapset ei tykkää kävellä, joskus huomaan että juoksee mielummin. Ja silloinkin leikin varjolla.
Lapset haluaa leikkiä ja peuhata, ei käydä äidin kanssa lenkillä
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:25"]
Joopa joo. Näkisinpä sen 2-vuotiaan, joka "lenkkeilee" edes kilometrin, siis reipasta kävelyä. Tietenkin, jos aikuinen on rapakunnossa, niin voivat yhdessä hikoilla:D
Itselläni ei ainakaan kärsivällisyys riitä odottelemaan sitä hissukseen kävelijää, joka keräilee matkalta kiviä ja mankuu välillä, jos taitamme yhdessä yli kilometrin matkaa.. Koen tärkeämmäksi pitää oma kuntoani yllä(juoksen n5km:n matkoja päivittäin, aika 20min), kuin käveleskellä hissukseen taaperon kanssa jolla ei ole mitään mielenkiintoa asiaan. Huhhuh.
Pakottamalla tylsään käveleskelyyn viet lapsen viimeisenkin mielenkiinnon liikuntaan.
[/quote]
En valitettavasti voi "sitä 2-vuotiasta" näyttää, sillä hän on nykyään jo parikymppinen :-) Tämä ensimmäinen pitkä kävelyreissunsa tapahtui Kuusamossa, meitä oli mies, minä, 2-vuotias ja hänen kaksi ja puoli vuotta vanhempi isoveljensä. Ihan metsäpolkua mentiin, kivikkoa ja juurakkoa, ylämäkeä ja alamäkeä. Maasto oli kohtalaisen vaativaa, joten mistään kieli-vyön-alla-ennätysjuoksusta ei ollut kyse. Meillä oli mukana Trangia ja hernekeittopurkki, banaaneja, keksejä ja mehua. Eli välillä pysähdyttiin evästauolle, kuten patikkaretkillä on tapana. Tosi reippaasti molemmat pojat kulkivat. Ylipäätään heidän kanssaan kulkiessa tuntui aina että mitä hankalampi maasto, sitä innokkaammin menivät. Tiellä kävely puolestaa oli tylsää ja silloin kyllä välillä laahustivat ja aikailivat.
En ole ikinä tullut ajatelleeksi että tuossa olisi ollut mitään kummallista; patikkaretkillämme on usein tullut vastaan vanhempia pienten lasten kanssa, ei se ole mitään tavatonta. Meille nuo retket olivat mukavaa yhdessäoloa perheen kesken ja poikien puheista päätellen reissuista jäi paljon mukavia muistoja.