Tämmöstä joulua tänne...

Kaikkea ahdistavaa taas tapahtuu. Läheinen joutui juuri psykiatriseen sairaalaan. Mulla diagnosoitiin eräs sairaus (onneksi ei sentään kuolemanvakava, mutta aikanaan voi tulla kaikenlaista), lapsella toinen (ei paha muuten, mutta aiheuttaa kipua). Löysin vielä tuholaisia meiltä, kaikki just ennen joulua!

Olen ahdistunut ja pitäisi jouluakin laittaa. Mies ei välitä, panikoin kuulemma turhasta. Sen sijaan, että auttaisi vaikkapa joulusiivouksessa tai tuholaistorjunnassa tai edes lohduttaisi mua, otti kaksi suunnittelemaansa vapaa-ajanprojektia just nyt hoitoon, vaikka olisi voinut tehdä ne myöhemminkin... Ja tietenkään kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, ja siitä aiheutui tietenkin lisää ongelmia mulle ja miehellä on mennyt jo monta päivää noissa hommissa...

Pakko kai vaan sulkea jotenkin kaikki mielestä ja alkaa ahkeroimaan. Tämä mielenterveyspotilaskin soittelee sairaalasta koko ajan ja sekoilee puhelimessa, enkä sillekään voi mitään. :( Onneksi on sentään päässyt hoitoon. Pitäis kai olla vaan kiitollinen että olen edes kykenevä (ainakin toistaiseksi) ylipäätään laittamaan joulua... :)