Taas yritin puhua miehelle

Yritin puhua miehelle, miten vanhempieni käytös aiheuttaa minulle epämukava tunteita ja kun käytin epähuomiossa väärää ilmaisua, hän hermostui. Alkoi syyttely vääristä mielipiteistä, äänen korottaminen, siitä etten ymmärrä faktoja ja kuinka mun kanssa ei voi koskaan jutella ja on niin vaikeeta. Pyysin anteeksi väärää ilmaisua ja perustelin miksei tuollainen käytös tunnu mukavalta ja aloin hermostumaan, kun toinen jankkaa siitä kuinka sanoin jotain väärin eikä edes yrittänyt ymmärtää. Ei ole ensimmäinen vika kun tunteista puhuminen johtaa riitaan, joka on tottakai on minun vikani. Miehen viimeiset sanat olivat (kesken kaiken puhuessani siitä, että hän voisi edes yrittää ymmärtää ettei kyse ollut ilmaisusta vaan tunteistani) että jos olen nyt vain hiljaa, kaikki on hyvin.

Argh, anteeksi epäselkeys, on pakko saada purkaa tunteet jotenkin jollekin, kun ainoa kelle voisin puhua (mieheni) ei suostu kuuntelemaan