Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä voisin tehdä , kun elämä ei enää maistu...
18.01.2015 |
Olemme olleet yhdessä n. 20vuotta eli ei enää nuoripari. Nuorin lapsi on jo 3lk:lainen. Noin kolme vuotta sitten mieheni alkoi muuttumaan. Yhteiset kotityöt eivät maistu eikä kammarissa ole juurikaan tapahtunut muuta kuin nukkumista viimeiseen kolmeen vuoteen. Emme riitele, mutta mieheni ei suostu puhumaan mistään eikä halua keskustella vaikka olen yrittänyt. Minusta tuntuu että en enää jaksa. Olen alamaissa ja minulle kuuluu kaikki arjen pyörittämiseen liittyvät jutut. Mieheni katsoo että voi istua tietokoneella kaiken herreillä oloaikansa. Juttelemme kyllä kun hänelle sopii, mutta jos ei sovi niin ei edes vastaa minulle josta loukkaannun todella paljon. Mitään pahaa en ole tehnyt. En ole nalkuttanut. Kysyin kyllä silloin joskus kolme vuotta sitten että mikä vika on minun/lasten vaatteissa että ei niitä voi pestä. Pesee siis vain oman pyykkinsä. Jotenkin tuntuu että voimat ovat valuneet minusta pois. Olen todella väsynyt, kaipaisin tukea ja läheisyyttä mutta niitä en ole saanut. Kun valitan väsymyksestä tsm. niin todetaan vaan että kasva aikuiseksi?
Kommentit (2)
Tähän jatkaa ap. Myös jotenkin arvomme eivät taida enää kohdata. Minä olen ollut töissä koko ajan. Hän opiskelee, mutta ei saa mitään päätökseen. Haluaisin alkaa ajattelemaan vanhuuden päivä johon hän toteaa että HÄN ei elä niin vanhaksi että tarvitsee niitä miettiä. Mutta entä jos minä elän?
Mietin että missä asun? Tällä hetkellä olemme vuokralla ja olisin valmis sitoutumaan lainaan että olisi sitten katto pään päällä kun pääsemme eläkkeelle. Mieheni on pieniä pätkiä töissä ja sitten muka opiskelee. Viimeksi loukkaannuin todella paljon kun luulin hänen tekevän opiskeluhommia, enkä häneltä niistä kysynyt ennenkuin keväällä jolloin paljastui että ei ollut tehnyt mitään koko kevät lukukaudella, olin todella pettynyt ja vihainen. Haluaisin että hän valmistuisi ja menisi töihin että päästäisiin arkeen kiinni. Alan tulla jo vanhanksi ja väsyneeksi enkä taida enää jaksaa katsella tätä ajelehtimista vailla minkäänlaista päämäärää. Tai voi olla että miehelläni on sellainen, mutta hän ei jaa sitä kanssani. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. En tiedä miten tästä eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minunkin mieheni on muuttunut sanattomaksi ja on apaattinen. Olen yrittänyt olla masentumatta itse tästä.. Mutta olo on tosiaan yksinäinen. En tajua mikä mennyt pieleen.