Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee yli häpeästä?
30.11.2014 |
Mietin nyt aikuisena peruskoulussa ja lukiossa sanomiani möläytyksiä. Jännitin vastaamista ja esiintymistä. Jännitti niin paljon, että vastatessa tuli ns. aivopieruja. Muistan miten opettaja ja muut oppilaat pyörittelivät silmiään ja naureskelivat. Jostain syystä nyt melkein 5 vuotta myöhemmin olen alkanut hävetä uudestaan.
Kommentit (9)
Älä ole niin ankara itsellesi. Kukaan muu ei enää muistakaan noin vanhoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tiedän että turhaan mietin. En oikein tiedä miksi nyt kaikki tuli mieleen ja hävettää edelleen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:08"]
Älä ole niin ankara itsellesi. Kukaan muu ei enää muistakaan noin vanhoja asioita.
[/quote]Jotkut tapahtumat ja sanat muistetaan ikuisesti.
Itse olen päässyt yli häpeästä poistamalla elämästäni jokaisen, jonka edessä olen joskus tehnyt jotain noloa. Yhtäkään kaveria mulla ei tällä hetkellä ole eikä varsinkaan parisuhdetta tai perhettä, mutta eipä tuo haittaa. Ainakaan ei tarvitse hävetä.
Mokailemalla niin paljon, ettei odota enää itseltään MITÄÄN muuta kuin mokailemista ja noloutta. Hyväksymällä täysin roolinsa aina nolona mokailijana. Näin minulle kävi. Lopetin jossain vaiheessa häpeämisen ja hyväksyin että tälliainen vaan olin, enkä muuta voi, ja olen ollut tyytyväinen siitä asti.
Muiden mokia ei muista. Omansa muistaa, vaikka muut eivät niitä muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, minä kyllä muistan sivukaupalla muiden tekemiä nolouksia.. :D
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:28"]Jaahas, minä kyllä muistan sivukaupalla muiden tekemiä nolouksia.. :D
[/quote]
Joista osa siis tapahtunu vuosia sitten.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:15"]Mokailemalla niin paljon, ettei odota enää itseltään MITÄÄN muuta kuin mokailemista ja noloutta. Hyväksymällä täysin roolinsa aina nolona mokailijana. Näin minulle kävi. Lopetin jossain vaiheessa häpeämisen ja hyväksyin että tälliainen vaan olin, enkä muuta voi, ja olen ollut tyytyväinen siitä asti.
[/quote]
Muutem varmaan hyvä, mutta enää en ole samanlainen. Nykyään pidän esiintymisestä ja muutenkin olen luonteva. Mutta hiki nousee otsalle kun muistelen nuoruutta.
Ap
En oo päässyt! Vuosien takaiset jutut pyörii mielessä. Kukaan ei varmasti uskoisi, jos kertoisin.