Mitä ajattelet, jos terapeutti itkee asiakkaan kertoessa kokemuksiaan?

Jos jonkun kyynelen vuodattaa, on ok, mutta äänekkääseen itkuun purskahtaminen saisi minut huolestumaan. Kunhan potilas ei joudu terapeuttiaan lohduttamaan, niin luultavasti ei haittaisi kyyneleet silmäkulmassa.

Ei oikea ammattilainen käyttäydy noin, vaikka kuulisi mitä. Terapeutti, joka näyttää tunteensa itkemällä asiakkaan edessä on väärällä alalla tai sitten hän tarvitsee itse terapeuttia.

Että on epäammattimainen, ehkä itse henkisesti täysin loppu, burnoutissa tai muuten avun tarpeessa.

Ei se ainakaan omaa oloa helpota. Mulle tulee vain tunne, että mun asiat on todella niiin huonosti että edes koulutettu ammattilainen ei kestä kuunnella niitä. Varmaan eri juttu, jos on semmoinen tilanne, että omasta mielestä omat asiat on huonosti mutta kaikki vain vähättelee, minä taas tiedän, että asiani ovat huonosti ja kaipaisin enemmänkin positiivista näkökulmaa. Mulle sopisi varmaan parhaiten äärimmäisen viileästi ja tunteettoman analyyttisesti suhtautuva terapeutti (joka kuitenkin tietenkin olisi kiinnostunut asioistani).

Mieluummin empaattinen terapeutti kuin vähättelevä. Mutta ajattelisin kyllä, että hänellä on omiakin ongelmia (mikä sinänsä ei ole mikään uutinen). 

Osoittaa, että kuuntelee myötätunnolla. Kyyneleet nyt voi kohta ihmiselle silmiin niin monesta syystä, ei siinä välttämättä ole mikään burnout tai joku terapeutin 'oma juttu' taustalla. Kyyneleet eivät myöskään kerro siitä, etteikö terapeutti kestäisi kuunnella, jollei hän sitten ryntää ulos huoneesta samassa yhteydessä :D. En tekisi asiasta numeroa jos olisin asiakkaana.

Tietysti jonkun asiakkaan herkkä mieliala voi järkkyä kun näkee terapeutin kyynelöivän. Siinä tapauksessa pn varmaan hyvä kertoa suoraan terapeutille millaisia tunteita terapeutin itku herättää.

Minulla on itselläni vaikeuksia näyttää tunteita, joten tuo saattaisi olla hyväkin asia. 

Tuntui vain hyvältä, etten ole liukuhihnamateriaalia, jota taputellaan 45min kerrallaan. Ei mitääm vollottamista, mutta toinen terapeuteistani on joskus pyyhkinyt silmiään ja jatkanut siitä ihan normaalisti ammattiroolissaan. Välillä skuulee oikeasti pahaa mieltä ja surua puolestani, jos huokaisee "etkö sinä siis tunne olevasi yhdenkään ystävän arvoinen?"

skuulee? mistähän tuo tuli.Tarkoitin, että välillä äänestä kuulee.

No en kyllä haluaisi että terapeuttini itkisi.. Tuntuisi jotenkin oudolta ja epäammattimaiselta

Minulla ei ole kokemusta terapeuteista, mutta on ollut pari todella empaattista lääkäriä, etenkin yksi erikoislääkäri. Siitä jäi hyvä muisto, kun huomasi, että hän oikeasti välitti ja oli surullinen puolestani.

Minun terapeutilleni tulee välillä kyyneleet silmiin. Ei se minua haittaa. Hänhän on ihminen eikä mikään kone. Mutta ymmärrän myös niitä, joille tulee sellainen tunne että asiat ovat todella huonosti kun edes terapeutti ei niitä kestä.  Minulle tuli sellainen olo kerran, kun terapeutti hämmästyi jostain. Hänen reaktionsa sai minut hätääntymään entistä enemmän. Mutta puhuimme asian läpi ja se helpotti! Terapiassa kannattaa aina ottaa puheeksi, jos joku omassa ja terapeutin vuorovaikutuksessa häiritsee. Asioita ei ole hyvä jättää vaivaamaan, ja toisaalta myös se häiriintymisen tunne itsessään voi paljastaa jotain tärkeää puheena olevasta asiasta. Minä esim. olin yliherkkä hämmästykselle, koska juuri sillä tavalla oma äitinikin oli usein kauhistellut minun tunteitani. Tämän ymmärtäminen auttoi eteenpäin. :)

Oli kauheaa kun monisairaan lapsen lääkärille nousi kyyneleet silmiin. Siitä tiesin, että tutkittava sairaus on hyvin vaarallinen (lapsella ei ollut sitä).

Varmaan ajattelisin, että asiat mitä kerron ja mitä käyn läpi ovat oikeasti rankkoja ja saan tavallaan "luvan" itse olla surullinen niistä, kun huomaan, että ne sattuisi yhtälailla keneen tahansa. Siis että on ihan okei munkin olla surullinen ja järkyttynyt tapahtumista, kun muutkin reagoivat jotenkin. Että on ihan ok, että minusta välillä tuntuu pahalta. Ymmärsiköhän tätä nyt kukaan... :D

En haluaisi. Oli aika noloa lohdutella omaa terapeuttia ja työnnellä nenäliinoja eteen. Enpä toista kertaa mennyt.

En tiedä mutta totean että jos asiakas itkee terapeutin edessä niin ollaan kovaa vauhtia kehittelemässä teorioita kaksisuuntaisesta, psykoosista tms. Näköjään tässäkin asiassa toiset on tasaarvoisempia kuin toiset.

Jopa lähihoitajaopiskelijoille opetetaan, että vainajan omaisten nähde ei itketä.

Olisi hirveää, jos terapeutti olisi niin heikko, että alkaisi itkeä! Hänenhän pitäisi olle se peruskallio, johon tukeudun.

Eräs terapeuttirouva keskeytti jatkuvasti kertomukseni ja veti siihen väliin omia kokemuksiaan vastaavasta. Sitten sekaan oman lapsensa sutkauksia ja joka välissä kellon vilkuilua. Se jos mikä oli helvettiä, onneksi pääsin hänestä eroon. Kuitenkin hän on yhä virassa, kun muitakaan ei ole. On siis julkisella puolella. Apua häneltä tuskin kukaan saa.

Terapeutti varmasti tietää itsekkin ettei kuulu itkeä asiakkaan läsnäollessa, mutta terapeutitkin ovat vain ihmksiä, ei mitään kivisydämmiä, samoin lasten psykologit ja muut vastaavat, lasten tarhan opettajat ja opettajat, heilläkin on tunteet niin vihan kuin surun, on uskomaton tabu että esim. Lasten kanssa työskentelevät eivät hermostuisi. On opittava käsittelemään tunteita, mutta tunteet on olemassa ja joskus jopa ammattilainen joka on opetellut sietämään ja itsehillitsemään tilanteissa voi menettää hallinnan esim. Jos omassa elämässä on raskasta.

Mulle on käynyt noin, kun itse kerroin aika lakonisesti minulle tapahtuneesta järkyttävästä asiasta. En pitänyt reaktiosta, koin sen niin, että hän halusi saada minut itkemään, tai halusi vähintään osoittaa, että on ok olla surullinen. Itselleni oli kuitenkin helpompaa selvitä ilman itkuja, tai ainakaan juuri sillä hetkellä, tuntemattoman ihmisen nähden, ei todellakaan tehnyt mieli itkeä.

Epäammattimaista toimintaa. Ei terapeutin pidä mennä noin syvälle mukaan potilaansa / asiakkaansa elämään. Jos noin tapahtuu, niin jatkossa potilaan on aika helppo naruttaa terapeuttia höystämällä kokemuksiaan traagisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Terapeutin kuuluu pysyä neutraalina.