Mitä ajattelet, jos terapeutti itkee asiakkaan kertoessa kokemuksiaan?

Se ainakin itse tuntui siltä että toinen on kiinnostunut ja kuuntelee. Yksi parhaista hetkistä.

-Se 17v poika

Muistaakseni olen kerta meinannut itkeä, kun pitkäaikaisen asiakkaani läheinen oli juuri kuollut. Minusta tuntui todella pahalta asiakkaani puolesta ja olin vielä itse raskaana. Kerroin kyllä tälle asiakkaalleni olevani todella pahoillani hänen menetyksensä johdosta ja sen jälkeen kokosin itseni ja terapiaa jatkettiin suunnitelman mukaan. Terapeutitkin ovat vain ihmisiä ja usein vielä empaattisia, kun alalle hakeutuvat. T. Terapeutti

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:50"]

Jopa lähihoitajaopiskelijoille opetetaan, että vainajan omaisten nähde ei itketä.

[/quote]

Joopa joo. Tälle sairaanhoitajaopiskelijalle puolestaan opetettiin, että tunteensa saa näyttää. Ei haittaa jos silmät kyyneltyvät, se voi olla jopa arvokasta potilaalle/asiakkaalle. Valtoimenaan itkeminen ei kuitenkaan ole ammatillista tai asiaankuuluvaa, tilannetta pitää osata lukea ja arvioida omia valmiuksiaan työskennellä kyseisen potilaan/asiakkaan kanssa. Psykiatrisilla osastoilla työyhteisön tuki ja työnohjaus on tärkeää juuri tämän vuoksi.

Minulle oli vaikeaa mennä puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle ongelmastani ja surustani. Ajattelin että mitä tuo vieras ihminen välittää tai voi asialle mitään. Sitten kuitenkin avauduin kun olin jo paikalle raahautunut. Katselin lattiaan ja puhuin ja huokailin. Sitten kun nostin katseeni niin huomasin sairaanhoitajan silmissä kyyneleet. Minun sydäntäni se lämmitti. Tuli mieleen että tämä ihminen ainakin ymmärtää ja sen jälkeen olen useamman kerran käynyt keventämässä sydäntäni hänen luonaan. Tuskin olisin kenenkään kylmäkiskoisen luokse mennyt uudestaan.

Että terapeutti voi itse huonosti, ja jokin kertomassasi nostaa tunteet pintaan. Terapeutti murehtii omaa elämäänsä. 

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:50"]

Jopa lähihoitajaopiskelijoille opetetaan, että vainajan omaisten nähde ei itketä.

Olisi hirveää, jos terapeutti olisi niin heikko, että alkaisi itkeä! Hänenhän pitäisi olle se peruskallio, johon tukeudun.

Eräs terapeuttirouva keskeytti jatkuvasti kertomukseni ja veti siihen väliin omia kokemuksiaan vastaavasta. Sitten sekaan oman lapsensa sutkauksia ja joka välissä kellon vilkuilua. Se jos mikä oli helvettiä, onneksi pääsin hänestä eroon. Kuitenkin hän on yhä virassa, kun muitakaan ei ole. On siis julkisella puolella. Apua häneltä tuskin kukaan saa.

[/quote]

Höpön löpön!! Tai sitten teidän koulutuksenne on yhden opettajan henkilökohtaisen näkemyksen varassa. Edes sairaanhoitajaa ei kielletä itkemästä, mutta tietysti valmistetaan siihen, että tilanne on nopeasti otettava haltuun ja oltava ammatillinen myös omaisia kohtaan. Jos se ei onnistu, täytyy pyytää kollegaa apuun työpariksi tai jatkamaan tilannetta. Kaikille käy joskus niin, että on vain painuttava pihalle hengittämään tai hetkeksi kahvihuoneeseen itkemään. Nopeasti se menee ohi. JOs ei menisi, on paikallaan hakeutua työnohjaukseen. sh vuodesta 1997

Ajattelen, että hän välittää ja on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta.

Up

2

Hämmentyisin. Hämmennyin jo siitäkin, kun terapeutti ei millään meinannut päästä yli kokemastani onnettomuudesta. Palasi siihen kauhistellen uudelleen ja uudelleen ja kyseli yksityiskohtia. Itselle tuo ei edes ollut se syy miksi terapiassa olin, vaan asian olin käsitellyt ja olin/olen asian kanssa kohtuullisen hyvin sinut. Itse asiassa terapeutin kauhistelun jälkeen asia palasi mieleen taas painajaisten muodossa. Ei siis hyvä juttu.

2

Vaivaantuisin ja panikoituisin, että onko mun asiat niin kamalia että muutkin niitä itkee

Ei ole koskaan itksenyt, ammattilaiset osaa pitää tunteensa kurissa.

Että osui oman elämän kokemukseen

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 15:41"]

Vaivaantuisin ja panikoituisin, että onko mun asiat niin kamalia että muutkin niitä itkee

[/quote]

Pitäisikö niitä sitten vähätellä. Minä itse kokisin oloni paremmaksi jos saisin vahvistusta tunneilmasuun, mutta jotkut ei näyttävästi sitä halua. Respect.

2

Olen ollut vammaisten lasten perhekurssilla, jossa terapeutti nauroi vammaisille lapsille.

Juu, mieluummin itkee kuin nauraa.

No voi helevetinperse, typerä nostelija taas...

Epäammattimaista käytöstä. Empatiaa voi osoittaa vetistelemättäkin. Ihan sama olisi, jos pappi alkaisi hautajaispuheensa aikana vollottaa täysillä. Eri asia sitten, jos siunattavana on hyvin läheinen ihminen. Silloin tosin monet papit jättävät siunaamisen jollekin kollegalle.