Synnytys on oikeasti vain naisen elämässä nöyryyttävä kokemus

jos sinä koet asian noin, ei se tarkoita sitä, että kaikki kokisivat. itse en ole kokenut synnytystä milllään tapaa nöyryyttävänä. mahtavaa oli huomata että itsestä on sellaiseen puuhaan :)

Mistä tiedät, ettei kukaan mies koe synnytystä nöyryyttävänä?

Mulla se oli maailman ihanin kokemus ja vaikka se teki kipeää ja menetin paljon verta ja alspääni näki ties monta kätilöä niin olin valmis synnyttämääm taas vaikka heti!

Ohan yhtä turhaa sunkaan on sönköttää, että se ois nöyryyttävää.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 23:06"]

Mistä tiedät, ettei kukaan mies koe synnytystä nöyryyttävänä?

[/quote]

No en takoittanut, että vain naisen elämässä, vaan että asia nyt on vain näin naisen elämässä. Tuli muotoiltua otsikko epäselvästi, pahoittelen.

Ap

Kaikilla ei myöskään tule pissaa ja kakkaa synnyttäessään. Brutaali kokemustaan se on, mutta jokainen tapaus omanlaisensa.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 23:03"]

jos sinä koet asian noin, ei se tarkoita sitä, että kaikki kokisivat. itse en ole kokenut synnytystä milllään tapaa nöyryyttävänä. mahtavaa oli huomata että itsestä on sellaiseen puuhaan :)

[/quote]

Joo koe vain noin, mutta turha sanoa, etteikö synnytys ole joillekin nöyryyttävä, ei tuollaista hienoa. Otsikossa pitäisi lukea, että synnytys se vaan on nöyryyttävä kokemus naisen elämässä, en tarkoittanutkaan sanoa, että kaikille on nöyryyttävä. Mutta kun päin vastoin sanotaan aina, että se on hieno kokemus kaikille. (Paitsi kivusta traumatisoituneille tai vaurioituneille). Mulla ei ollut järkyttävässä määrin kipuakaan eikä tullut vaurioita, mutta silti sanon että synnytys on minulle nöyryyttävä kokemus, ei ensisijaisesti hieno.

Ap

Synnytys ei ollut mitään sen rinnalla minkälaisia selkäkipuja olen kokenut kun hengitys oikeasti lamaantuu ja paraskaan hoitohenkilöstö ei voi asialle mitään. Onneksi olen itse opetellut keinot aukomaan lukot selästä.

Itse en kokenut synnytystä nöyryyttävänä siinä tilanteessa. Silti en mielellään puhu siitä kellekään näin jälkikäteen. Hävetti aikoinaan kun mies kertoi tapahtumasta ihan tohkeissaan, "helin ponnistusvaihe kesti puolitoista tuntia" yms.
Jos mut pakotettais siihen touhuun, tuntisin itseni todella alistetuksi ja nöyryytetyksi, esim. jos olisin vielä lestadiolainen, mikä ennen olin.

Toisaalta myös aika luonnollista. Kaikki me synnytty ollaan!

Mulla ei ollut ollenkaan nöyryyttävää. Sektioon meni. Ei kyllä näillä muillakaan kaikki kokemukset kuulosta nöyryyttäviltä, vaikka on ihan normisti synnytetty. Ja niillä joilla on, niin teillä on ihan kaikki oikeus tuntea noin.

Noh, kyl mää muistan et synnytyslääkäri tuli käsin repimään paikat auki kun oksitosiini ei tehonnut tarpeeksi nopeasti. SE sattu. Oli nöyryyttävää.

No jaa. Mun mielestä synnytykset eivät ole olleet millään tavalla mahtavia tai voimaannuttavia kokemuksia, mutta ei siinä mitään nöyryyttävääkään ole. Me vaan ollaan tällaisia otuksia, jaa jotenkin ne jälkeläiset vaan täytyy pusertaa ulos. Ehkä siis kuvailisin synnytystä biologiseksi kokemukseksi :D.