Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi hitsi, harmittaa että menee "hermo" äitini kanssa
14.11.2014 |
Äiti kävi tänään luonani kylässä. Ihanaa, rakastan äitiäni, hän on vilpitön, sydämellinen ja rakastaa minua ja minä häntä, mutta me ollaan niin todella erilaisia, ja tapaamisemme menevät aina enemmän tai vähemmän suukopuisiksi, mikä harmittaa minua aina jälkeenpäin. Kun osaisinkin vaan olla suu kiinni itse ja antaa äidin puhua omiaan, olkoonkin että olen asioista täysin eri mieltä kuin hän ja näen asiat aivan eri kantilta. Äitini on kroonisesti masentunut ja näkee asiat aina huonoin päin ja lisäksi vielä kuvittelee esim. ihmisten aina tahtovan hänelle pääsääntöisesti pahaa. Ja minä taas yritän saada hänet näkemään, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja hänestä ei varmastikaan jakseta puhua niin paljon pahaa, kuin hän kuvittelee muiden tekevän. Olisi ihana saada äiti ymmärtämään tämä, hänen elämänsä olisi varmasti paljon helpompaa sen tajuamisen jälkeen!
...joo, toivosta olen kuitenkin jo luopunut, äiti on aina ollut tällainen, koko ikäni, ja itsekin kuitenkin lähentelen jo neljääkymppiä. Äiti ei mene lääkäriin asiasta, ja kun on joskus mennytkin, ei ota juuri apua vastaan. Eli näillä mennään hamaan tulevaisuuteen asti. Mutta tulin vaan purkamaan omaa mieltäni, harmittaa että en malta pitää suutani kiinni, en tahtoisi haaskata aikaamme ja tapaamisiani äitini kanssa kinasteluun, koska ymmärrän senkin, että joskus tulee se aika, kun äitini ei enää ole täällä... :/
Kommentit (4)
Kokeile muuten samaa puhetyyliä kuin äitisi. Alkaako tulemaan puheeseen positiivista virettä? Masentuneelle pitää toistaa sen omia ajatuksia että se tulee kuulluksi, eikä koko ajan pyörtää niitä ajatuksia toisinpäin yrittämällä kääntää ne positiivisiksi. Olen huomannut että kun äidin kanssa tarpeeksi jankkaa elämän kurjia puolia, äiti virkistyy silmissä ja alkaa puhumaan että miten hyvin hänen asiansa onkin;) toka viesti oli kans mun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 22:34"]
Kokeile muuten samaa puhetyyliä kuin äitisi. Alkaako tulemaan puheeseen positiivista virettä? Masentuneelle pitää toistaa sen omia ajatuksia että se tulee kuulluksi, eikä koko ajan pyörtää niitä ajatuksia toisinpäin yrittämällä kääntää ne positiivisiksi. Olen huomannut että kun äidin kanssa tarpeeksi jankkaa elämän kurjia puolia, äiti virkistyy silmissä ja alkaa puhumaan että miten hyvin hänen asiansa onkin;) toka viesti oli kans mun.
[/quote]
Jaa, mahtaiskohan tepsiä, en ole kyllä koskaan kokeillut :D
ap
Ap, ootko mun sisko, ihan kun mun äidistä puhuisit.
Alue: Aihe vapaa
Sama homma täällä. Kohta oon 30 ja tätä myös mietin. On niin raskasta kun äiti ei kannusta, vaan lyttää kaikki ideani. Minun myös pitäisi muistaa vain päivitellä asioita hänen näkökulmastaan silloin kun tapaamme/soittelemme. Se on vaan niin pirun hankalaa. Olen kuitenkin lapsesta asti ottanut sen aikuisen ja huolehtiva roolin.. Välillä omakin terveys on ollut vaakalaudalla, mutta helpotti kun ymmärsin että en voi tehdä asialle mitään. Mä en voi toista muuttaa tai sen elämää elää. Sen jälkeen ollaan oltu taas paljon paremmissa väleissä, eikä äitikään oo ripustautunu muhun, kun ymmärsi vihdoin että raja se on mullakin.