Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ostaa kavereilleen karkkia. Antaako lupa vai ei?
19.09.2014 |
Esikoinen 8 v. soitti, että hän menisi koulukaverinsa kanssa kauppaan ja ostaisi puoliksi kaverin kanssa Twix-patukan. Kaverilla ei ole rahaa vaan esikoinen tarjoaisi. Alunperin oli sovittu, että esikoinen ostaa koulun jälkeen itse viikonloppukarkkina suklaapatukan.
Nyt esikoinen soitti, että saako hän tehdä näin eli kaverin kanssa kauppaan ja hän tarjoaa kaverille puolet. Haluaa kuulemma tehdä näin ja se on ok. Mun korvaan se kuulostaa vain "hyväksikäytöltä" kaverin taholta. Kaverilla ei ole rahaa, mutta haluaa karkkia.
Annoin nyt tämän kerran luvan. Tämä oli eka kerta kun esikoinen tämmöistä kysyi. Sanoin tosin myös, ettei näin kannata aina tehdä koska kaverit voivat ostaa omat karkit, jos haluavat. Alkavat vain käyttämään hyväksi, että esikoinen on se karkkien ostaja ja he ostattaa herkut hänellä.
Näinkö ne muksut toimii? Miten te olette toimineet ja suhtautuneet tämmöisiin? Esikoisen kanssa hetken aina miettii, että miten näihin täytyy suhtautua.
Kommentit (24)
Toivottavasti tämä on provo. Etkö voisi itse tarjota kaverillesi puolikasta suklaapatukkaa? Todella surullista jos kaikki jakaminen on jotain hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen jatkaa: Itse en tykkäisi, jos lapseni kaveri ostelisi joka päivä karkkia ja tarjoisi sitä lapselleni, koska meillä ei karkkia syödä joka päivä.
Miksi tuohon pitää kysyä äidiltä lupa? Eikö lapsi saa itse päättää mitä tekee ostamallaan suklaapatukalla??
Mä antaisin ostaa kerran ja tekisin selväksi ettei niin voi tehdä aina. Musta ei kuulosta hyväksikäytöltä, vaan siltä ettei sillä lapsella nyt tällähetkellä vaan ole rahaa.
Mun mielestä on outoa ettei muka voi jakaa herkkujaan kaverinsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on opetettu, että on hyvätapaista tarjota myös seurassa olevalle kaverille. Eri asia jos olisi pitänyt esim. oma karkkipussi ostaa. Ei tuon ikäiset kanniskele rahaa mukana.
Mun lapsi saisi antaa puolet karkeistaan enkä ajattelisi että lapsi on jotenkin ns. pakkotilanteessa. En tykkäisi että oma lapseni saisi muilta karkkeja, koska pyrin siihen että karkkia syödään kerran viikossa, niin tämän vuoksi en myöskään anna lapseni ostaa muille ilman lupaa. Meidän kouluun on rahan vieminen kielletty, eli koulun jälkeen ei koskaan mennä suoraan kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:01"]
Toivottavasti tämä on provo. Etkö voisi itse tarjota kaverillesi puolikasta suklaapatukkaa? Todella surullista jos kaikki jakaminen on jotain hyväksikäyttöä.
[/quote]
Koita kestää. Ei ole provo. Jos kaveri, joka haluaa tulla karkkijaolle, ei välitunneilla tai vapaa-ajalla vietä aikaa esikoisen kanssa, niin kyllä ensimmäinen ajatus on, että mielessä on vain karkit.
Mutta koska esikoinen halusi niin kovasti tehdä, niin annoin luvan. Jos tästä tulee tapa, niin karkkipäivän karkkeja ei osteta kotimatkalla koulusta.
Kyseessä siis karkkipäivän karkki, jonka esikoinen ostaa. Ei mikään "joka päivä karkkia ostava kaveri" -tilanne.
Olisihan esikoinen voinut tuon tehdä lupaakin kysymättä, mutta hän nyt sattui soittamaan ja kysymään. Osittain senkin takia, että hän odottaa eräillä rampeilla sen aikaa, että kaveri pääsee ip-kerhosta karkkiostoksille mukaan. Tämä siis vie kotimatkasta enemmän aikaa kuin normaalisti.
ap
ap
Hienosti opetat lastasi. Kaveri ei halua olla kaveri vaan hyväksikäyttää. Surullinen maailmankuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen ostaa se nami ja koetapa jutella sen kaverin kanssa ja pane sille kova kovaa vastaan, sano, että hänen vuoronsa on seuraavaksi tarjota ja kysy onko lapsella karkkipäivä ja milloin, hyväksikäyttäjiä on maailma pullollaan.
Kyllä tuli itselläkin joskus noin tehtyä, tosin oltiin jo yläasteella. Ylipäänsä mun kaveriporukassa oli tapana, että jos joku osti karkkia siitä tarjottiin muillekin. Jos oltiin kahdestaan ja toinen osti suklaapatukan ihan enempiä miettimättä siitä heitettiin kaverille pala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan suklaapatukka karkkipäivän herkkuna. .. oujee. ...
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:12"]
Anna lapsen ostaa se nami ja koetapa jutella sen kaverin kanssa ja pane sille kova kovaa vastaan, sano, että hänen vuoronsa on seuraavaksi tarjota ja kysy onko lapsella karkkipäivä ja milloin, hyväksikäyttäjiä on maailma pullollaan.
[/quote]
Annoin luvan ostaa namin, mutta kaveria en tod. näk. näe meillä ikinä. Asuvatkin yli 6 kilometrin päästä meistä.
Kyllä minä sanon lapselle suoraan, että on epäreilua jos hän aina ostaa tai antaa karkkia eivätkä muu tee sitä vastavuoroisesti. Toinen on vielä jotenkin niin höveli ja antelias. Olin antanut purkka-askin ip-kerhoon vietäväksi. Hän (tokaluokkalainen) jakoi sen parille (oikealle) kaverilleen ja loput menivät 4-luokkalaisille, jotka tulivat ruinaamaan purkkaa. Esikoinen ei halunnut eikä hoksannut sanoa ettei anna. Olen aina opettanut, että jaetaan. Esim. kotona ei syödä jätskiä, jos kavereille ei riitä tarjottavaksi. Tässäkö tämän opetuksen lopputulos?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:18"]
Ihan suklaapatukka karkkipäivän herkkuna. .. oujee. ...
[/quote]
Mikä se pitäisi olla? Lapsi itse halusi ostaa suklaapatukan karkkipäivänä. Jos lapsi on tyytyväinen, niin sehän riittää. Vai pitäisikö olla 1,5 kilon karkkipussi?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:18"]
Ihan suklaapatukka karkkipäivän herkkuna. .. oujee. ...
[/quote]
Ihan riittävästi tuon ikäiselle.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:19"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:12"]
Anna lapsen ostaa se nami ja koetapa jutella sen kaverin kanssa ja pane sille kova kovaa vastaan, sano, että hänen vuoronsa on seuraavaksi tarjota ja kysy onko lapsella karkkipäivä ja milloin, hyväksikäyttäjiä on maailma pullollaan.
[/quote]
Annoin luvan ostaa namin, mutta kaveria en tod. näk. näe meillä ikinä. Asuvatkin yli 6 kilometrin päästä meistä.
Kyllä minä sanon lapselle suoraan, että on epäreilua jos hän aina ostaa tai antaa karkkia eivätkä muu tee sitä vastavuoroisesti. Toinen on vielä jotenkin niin höveli ja antelias. Olin antanut purkka-askin ip-kerhoon vietäväksi. Hän (tokaluokkalainen) jakoi sen parille (oikealle) kaverilleen ja loput menivät 4-luokkalaisille, jotka tulivat ruinaamaan purkkaa. Esikoinen ei halunnut eikä hoksannut sanoa ettei anna. Olen aina opettanut, että jaetaan. Esim. kotona ei syödä jätskiä, jos kavereille ei riitä tarjottavaksi. Tässäkö tämän opetuksen lopputulos?
ap
[/quote]
Opeta se ssnomaan ei. Jos ei tahdo antaa kaverille tai randomeille niin ei anna. Se purkka on kyllä paha. Muistan lukiossa ja yläasteella, että sitä purkkaa sai syödä suunnilleen salassa, tai oli seitsemän kättä ojossa. :D
Mun mielestä se menee niin, että jos seurassa syödään niin tarjotaan kaikille. Koulureppu voi olla vaikka täynnä karkkia ja sitä ei tarvitse jakaa muille jos ei itsekään seurassa syö, vaan vie kotiin.
Lapselle voi jutellla, että tuo tapahtuma on ihan ok ja jos jatkossa kaverikin tarjoaa hänelle karkkia, niin hyvä. Mutta jos jatkossa hän on aina se joka tarjoaa ja joka jopa painostetaan kauppaan, niin saa sanoa ei. Ja jos karkin ostosta kotimatkalla tulee onhgelma, niin se on helppo hoitaa: karkkia ei enää osteta kotimatkalla vaan käydään kaupassa muulloin.
Voi myös olla niin, että lapsesi on itse ehdottanut asiaa ja aidosti haluaa tarjota ja jakaa herkun kaverin kanssa. Välttämättä ei ole kyse mistään hyväksikäytöstä. Kerran tämä olisi minusta ihan ok. Asia on sitten tietysti eri, jos huomaat, että lapsesi jatkuvasti tarjoaa jollekin karkkia ja ikään kuin yrittää ostaa itselleen ystäviä tai kaverit painostaa ostamaan karkkia, jos hän on ainoa, jolla on rahaa.