Lue keskustelun säännöt.
kaveripiiri alkaa avioitumaan..paineita..paineita
09.01.2015 |
Hei. Onko mulla kohtalotovereita:
Olen 24-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta ja mulla on paineita. Syy: lähipiirissäni on juuri alkanut (kauhulla odottamani) elämänvaiheen muutos: NAIMISIINMENO.
Rakkaat ystäväni yksi toisensa jälkeen ripustavat sormukset sormiin ja katoavat naimisiin. Aistin suuret muutokset ja koen tämän edessä alati laajenevaa ahdistusta. Tämähän tarkoittaa sitä että minä olen aivan eri planeetalla kuin ystäväni! Itse en halua naimisiin saati koe parisuhdetta yhtään ajankohtaiseksi. Minulla ei ole haaveita lapsiarjesta saati asuntolainoista tai yhteisistä käyttötileistä.
Pelkään menettäväni ystäväni niin erilaisten elämäntilanteiden takia.
Onko mulla kohtalotovereita täällä vauva.fi:Ssä? Miten piditte ystävyyssuhteistanne kiinni?
Kommentit (20)
Ehkä mä surffaan sit 28-30 v:nä avioliiton onnelliseen satamaan.
Ja siihen saakka ilmeisesti teidän mukaan joko hankin aviottoman lapsen jonkun randomin kanssa, hankin nuorempia kavereita tai roikun sinkkuna avioituneiden ystävieni ja heidän lastensa seurassa. Jään puntaroimaan vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kavereiden naimisissa olo vaikuttaa siihen voitteko olla kavereita? Miksi pitäisi etääntyä? :D :)
Ohhoh ei meidän kaveripiirissä ole kyllä havaittavissa tuollaista. Ollaan 23 avomieheni kanssa ja minä en kyllä halua edes kihloihin ennen kuin vasta lähempänä kolmeakymppiä.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:41"]
Miten kavereiden naimisissa olo vaikuttaa siihen voitteko olla kavereita? Miksi pitäisi etääntyä? :D :)
[/quote]Ei pitäisikään, mutta naiset nyt vaan ovat sellaisia, että ripustautuvat mieheen ja kaverit jäävät.
Miehet osaavat pitää ystävistään kiinni, naiset eivät, vaihtavat ystävät siihen mieheen ja lapsiin. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama tilanne mutta päin vastoin. Olen kaveripiirini ainoa naimisissa oleva. Tuntuu että on jotenkin kauhean eri elämäntilanne kuin kavereilla, vaikka saman ikäisiä ollaan. kaverit viilettää sinkkuna baareissa ja mä roikun hännillä - jos en siis ole suosiolla jäänyt kotiin.
Meidän akateemisessa ystäväpiirissä (25-35) on yksi avioeronnut ja kaksi naimisissa (keskenään). Pitkissä parisuhteissa ovat toki useimmat. Naimisiin meno ei tunnu juuri kenestäkään kovin tärkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samantapainen tilanne. kaverit menneet jo naimisiin ja itse joudun sinkkuna oleilemaan, joten auttamatta olen ajan saatossa jäänyt ulkopuolelle.
Nojoo en suoraan sano että minun pitäisi etääntyä kavereistani mutta kyllähän se on fakta että kun elämäntilanteet ovat erit niin siinä saattaa etääntyä. Kokea jonkun sortin ulkopuolisuutta.
Kaverini usein nauraen toteavat elävänsä sinkkuuttani uudestaan mun kautta ja ovat tosi kiinnostuneita mahdollisista suhteistani.
Olen aika herkkis sielunmaisemaltani ja huomaan reagoivani herkästi kaikenlaisiin muutoksiin joten tod näk tää on nyt sitä.
Meijän akateemisella alalla on keskimääräistä korkeampi perheenperustamisvietti: ainakin 80% jengistä seurustelee ja ihan tosi nuorina mennään kihloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen, ettet vielä ole menossa naimisiin. Ehdit vielä nähdä monenlaista. Itse olin avoliitossa 18-21 vuotiaana. Alko ahistaa, että tässäkö se elämä on. Sitten olin sinkkuna/seurustelin seuraavat vuodet.
Onneksi minun ystäväpiirissäni on avioiduttu myöhään tai sitten ei ollenkaan. Lukuunottamatta muutamaa teini-iässä vakiintunutta... Joiden kanssa en enää ole ollut tekemisissä. Avioiduin 30 vuotiaana, ja taisin olla nuorimmasta päästä. Senaikaset ystävät jäi pysyvästi
okei okei, antaa elämän kuljettaa siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://emilyahutchisondotcom.files.wordpress.com/2012/09/tumblr_m5kbrhh5ju1ql5yr7o1_400.gif
Noin nuorena syyt on joillakin tuollaiset...
Haha. Onneksi en ole vielä suostunut naimisiin vaikka kaksi lasta on kahden eri miehen kanssa. Se oikea ei ole vielä mun kanssa. (joo olen maisteri mut mitä väliä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveripiirissä sama huomio. Tosin naimisiinmeno ei ole niin "paha", kuin lapsienteko. Sitten sitä vasta eri elämäntilanteessa ollaan, eikä minnekään voi lähteä spontaanisti. Mun omassa päässähän tää on, kun tässä alkaa miettimääm, että täytyykö munkin koska kaikki muutkin. Mutta just se, että sitten tavallaan ootellaan, että "millonkas te meette naimisiin ja teette lapsia??" Olen huomannu välillä alkavani vastustamaan ajatusta lapsista ja haluaisinko niitä ollenkaan. Tää siis kertoo etten todellakaan ole sellaiseen kypsä :) Kaikki aikanaan... :)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:35"]
Haha. Onneksi en ole vielä suostunut naimisiin vaikka kaksi lasta on kahden eri miehen kanssa. Se oikea ei ole vielä mun kanssa. (joo olen maisteri mut mitä väliä)
[/quote]
Niin miks laitat peukun alas? Ei ole tullut tunnetta että tämä on elämäni mies. Kihloissa olen jo toistamiseen ja helpompi erota kun ei ole juridista liittoa.
Ala kaveerata nuorempien kanssa. Hankit vähän lisäaikaa itsellesi. Pysyt nuorekkaampanakin.
Hanki lapsia. Pysyt nuorekkaampana.
Tuo on ensimmäinen aalto. Seuraava avioitumisikä on noin 28-30 vuotiailla (jatkuu osittain myös 24+ tuohon asti) ja sitä seuraava 35+ ja viimeiset, ne vannoutuneimmat, joita pidit varmoina sinkkuina, ovat raskaana avioituessaan 38-40 vuotiaana. Jäljelle jää, kukas muu kuin sinä ja yksi kaverisinkku toiselta puolelta Suomea! Kannattiko olla hannari?
hahahah kiitos vastauksista :D