Miten kerrotte lapsillenne Itellan muuttumisesta Postiksi
Musta tuntuu ihan kamalalta, enkä oikein tiedä miten ottaisin asian puheeksi. Joulukin on tulossa ja postissa on pakko käydä. Miten lapset reagoivat, kun ei ole tutut Itellan kuosit ja logot? Ahdistaa. Lapset 3, 7 ja 12, pienin ei vielä ehkä asiaa hahmota, mutta varsinkin vanhin ottaa asian varmaan tosi raskaasti. :(
Kommentit (8)
Minä uskon Itellaan, ison postipaketin tuojaan..
Luultavasti kauniimmilla sanoilla Paska palvelu muuttuu vielä paskemmaksi.
Mä kerroin ihan niin kuin asia on. Rehellisesti. Lapsi sanoi taa taa paa paa taa. En tiedä mitä asiasta ymmärsi, mutta toivon ettei traumoja jäänyt.
Ajattelin illalla kuiskia isännän mikkiin, jospa ne lapsensiemenet vaikka osaisivat varautua muuttuvaan maailmaan. Olemme alkaneet kasvattaa niitä globaaleiksi metropoliiteiksi, jotta pärjäävät maailmalla ja menestyvät valinnoissaan.
"Minun nuoruudessani itellat haettiin itellalaatikosta ja asioitiin itellatoimistossa. Itellakortteihin liimattiin itellamerkit, ja kerrostaloissa itellankantaja laittoi itellat itellaluukusta. Nykyään on tuo käsittämätön Posti-nimitys, eihän se ole edes yhtään kansainvälinen sana..."
Mä en jaksa kaunistella asiaa. Lapset saakoot tietää totuuden. Annan sen Postin julkaiseman lehden luettavaksi, siinä se kerrotaan ja perustellaan. Ei lapsi voi loputtomiin pumpulissa pitää.
Minusta lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen eikä kenellekään alle 30-vuotiaalle pidä mennä puhumaan tällaisista asioista. Käsittämätöntä, että tätä ei ymmärretä ja lapsille pitää esitellä kaikki maailman pahuudet ja sitten ihmetellään, kun syrjäydytään ja elämä menee vinoon eikä pysytä kaidalla polulla.
Minä olen ajatellut sen niin, että uskokoon lapset Itellaan niin pitkään kuin luonnostaan sen tekevät. Kyllä ne sitten joskus saavat tietää, että se on muuttunut Postiksi. Sen verran olen sanonut siskolle, etteivät tämän vähän isommat lapset nyt ihan heti sitä paukauttaisi serkuilleen, kun vielä niin lapsenuskoisia ovat Itellan suhteen. Heillä kun ollaan siinä mielessä vähän erilaisia, etteivät koskaan edes väittäneet lapsilleen, että olisi olemassa Itella vaan sinnikkäästi puhuivat vaan Postista. Minä sitä silloin vähän ihmettelin, mutta nyt on myönnettävä, ettei ollut hullumpi tapa sekään. Joskus itsestäkin tuntuu, että uskon Itellan taikaan, kyllä elämässä pitää olla jotain sadunomaista.