Lue keskustelun säännöt.
KÄTILÖT! mikä ärsyttää eniten äideisssä
08.03.2013 |
synnytyksessä ja osastolla. kertokaas, haluan tietää kuinka ärsyttävä olen ollut :)
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 09:52"]
Häh, no totta kai kätilöäkin voi ja saa ärsyttää, eihä ne nyt mitään tunteettomia robotteja ole. Sen sijaan sitä ärsytystä ei saa tuoda ilmi asiakkaalle, se on sitä ammattitaitoa. Mutta siitä on ihan luvallista puhua vaikka työkavereiden kanssa taikka työnohjauksessa.
Ja tuota en kanssa tajua että kun täällä ketjussa kätilöt kertovat äideistä, jotka juoksuttavat hälytysnappia painamalla, niin muut tulevat tänne kertomaan että "minä en tehnyt niin" perusteluna sille, että ei kukaan muukaan ole voinut, kätilö on ammattitaidoton.
[/quote]
Ammattitaitoa on se, että ymmärtää potilaiden tai asiakkaiden tai miksi nyt synnyttävää äitiä sitten kutsuukin (välttämättömäksi pahaksi) olevan erilaisia. Ihmiset reagoivat eri lailla, toiset ovat kipuherkempiä kuin toiset tai on muita asioita taustalla, jotka vaikuttavat synnytykseen tai siihen miten tuore äiti pärjää ensimmäiset päivänsä.
Ammattimaisesti työhönsä suhtautuva henkilö, ei ärsyynny siihen että ensimmäistä kertaa sairaalassa oleva ihminen ei toimi kuten kätilön omassa käsikirjoituksessa on kirjoitettu optimaalisessa tilanteessa tai automaattisesti ymmärrä, että kätilöllä on eväät syömättä. Ammattitaitoa on mukautua tilanteisiin ja ottaa ne hallintaan olematta potilaalle töykeä tai jopa alentuva. Jos joku rimputtaa kelloa ehtimiseen, ehkä taustalla on oikeasti kipu tai jopa äidin epävarmuus tai ahdistus, jolle ehkä voisi tehdä jotain. Kun syy on poistettu tai käsielty, se turha rimputtelu ja marinakin ehkä lakkaa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 10:57"]
Kätilön unelmasynnyttäjä ei näy, ei kuulu, ei soita kelloa ja hoitaa synnytyksen tee se itse-menetelmällä, kiskoo itse jälkeiset ja pesee vauvan. Ymmärtää, miten raskasta ja tosi rasittavaa kätilölle on kuunnella sitä jatkuvaa marinaa, että synnytys sattuu ja joutua auttamaan ponnistuksessa kesken kahvitauon.
[/quote]
Lähinnä kai pitäisi muistaa synnyttää matkalla ambulanssissa tai taksissa ja lähteä saman tien kotiin.
Tällaiset ketjut saa taas vanhan raivon nousemaan kätilöitä kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 23:20"]
Ne, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Vaikka synnytys olisi mennyt hyvin, vauva syntynyt terveenä ja hyväkuntoisena, äiti olisi hyvävointinen synnytyksen jälkeen ja synnytyksen hoito ystävällistä, empaattista ja ammattitaitoista. Sitten valitetaan, että kun ei saatu perhehuonetta ja epiduraalia ei annettu heti synnärin ovella.
Tämä ärsyttää erityisesti silloin, kun samaan aikaan hoitaa vaikka toista äitiä, jolla hankala synnytys ja lapsi lastenosastolla, ja joka silti muistaa kiittää ja käyttäytyä ystävällisesti henkilökuntaakin kohtaan.
[/quote]
Niin että kaiken pitää mennä ihan hemmetin pieleen ennen kuin saa sympatiaa. Se "hyvin mennyt" synnytys on synnyttäneelle todella iso kokemus ja jos epiduraalissa on pihdattu niin ei ihme että tulee valitusta. Että sieppaa tuollainen vähättely.
Ei kätilö tässä ketään vähätellyt, opettele lukemaan. Päinvastoin kertoi, että kaikki oli sujunut oikein hyvin ja lapsi ja äiti olivat kunnossa.
Minua ärsyttää nämä tyhjästä vinkujat vaikka en kätilö olekaan.
[/quote]
Minulla on kaksi hyvin erilaista synnytyskokemusta. Molemmissa oli tietysti hyvä lopputulos, minua ei kohdeltu väärin, mitään kamalaa ei sattunut.
Ensimmäinen kokemus oli kohta 10 vuotta sitten Jorvissa. Synnytys sujui ihan ok, kätilö otti päähän ponnistusvaiheessa mutta oli sitten yllättäen ihan mukava, kun vauva oli saatu maailmaan. Pääsin osastolle yöllä, ja kätilö kertoi, että voin hakea syötävää jääkaapista ja jos tarvitsen särkylääkkeitä, voin soittaa kelloa. Vauva otettiin vahdintaan, jotta sain pari tuntia unta, loppuyöstä sitten hoidin itse. Kätilöt ramppailivat melkein ahdistukseen saakka vahtimassa imetystä ja vointiani. NEuvoivat kaikki eri tavalla ja tämä ensisynnyttäjä oli lopulta ihan sekaisin. En tajunnut arvostaa sitä, että ylipäätään näin kätilöitä. En soittanut soittokelloa kertaakaan.
Toinen kokemukseni pienemmässä sairaalassa olikin sektio, johon päädyttiin parin tunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Vauva joutui hetkeksi teholle, minut kärrättiin myös yöllä osastolle ja pelkäsin kovasti kipuja. Soitin pelkästään yön aikana kolmesti kipulääkkeitä (sanoivat, että parin tunnin välein voin saada), mutta uskoisin, että olin peloissani ja sitä kautta kipeä,kun en saanut mitään tietoa vauvani voinnista. Ei kuulemma tiedetty. Aamulla kätilö (eri kuin yöllä) tuli karjumaan minut vessaan. Pakotti ylös (näin kuulemma tehdään kaikille sektioiduille äideille mutta olin aika shokissa asiasta) ja raahautumaan vessaan, jätti minut siihen vessan ovelle eikä tullut katsomaan, miten pääsin takaisin. Roikuin naapurini sängyn laidassa ja hän (itsekin sektiopotilas) yritti tulla auttamaan. Todella ihana ihminen! Yritin kysellä vauvastani, mutta ei tietoa. Jossain vaiheessa eri kätilö tuli arvostelemaan, kun en ollut kertaakaan käynyt katsomassa vauvaani. Kuulemma saisin mennä. Tosin vauva oli eri puolella sairaalaa, kävely ei oikein sujunut, kun pyörrytti eikä kellään ollut aikaa kärrätä minua sinne. Onneksi mies tuli esikoisen kanssa ja kärräsi katsomaan vauvaa, mutta pyörryin matkalla. Oli niin huono olo.
Vauvan sain itselleni illasta. Heti piti osata hoitaa ja imettää. En osannut. Soitin kätilön auttamaan imetyksessä, mutta ei ollut aikaa. Kiire. Olinhan jo äiti ja sitäpaitsi miten vaikeaa se imetys muka voi olla. Yritin vielä myöhemmin saada apua imetykseen, mutta kun kätilö/hoitaja tarttui nänniini ja puristi sen vastahakoisen vauvan suuhun, en enää soittanut. Pyysin miestäni hakemaan lisämaitoa, ja sain vauvan ruokittua. Yöllä vauva kitisi ja nousin valehtelematta 30 kertaa. Kyllä sattui! Soitin kerran ja sain sellaiset moiteryöpyt (kuulemma on tärkeämpääkin tekemistä kun auttaa minua imetyksen kanssa!). Itketti, kun vauva oli nälissään eikä osannut imeä mutta mikäs siinä auttoi. Aamulla ajattelin selkeämmin ja hain sitä lisämaitoa. En saanut lääkkeitä, ajattelin, että tähän sitten varmaan loppui sektiomamman hyysäys. Vielä kerran soitin, kun lääkäri oli tullut juttelemaan ja ihmetellyt, miksi minulla ei ollut tukisukkia enkä löytänyt vaatevarastosta niitä, vaikka kuinka hain. Sain moiteryöpyn niskaani, mutta myöhemmin kätilö pyysi sitä anteeksi.
Seuraavana aamuna ehdotettiin kotiinlähtöä. Epäröin, kun vauva ei osaa imeä. Joku hoitaja/kätilö lupasi auttaa, ja oli tyytyväinen, kun vauva näytti imevän minuutin. En usko, että oikeasti imi lainkaan. Lääkäri antoi kotiuttamisluvan, ja kun seistiin ulkovaatteet päällä valmiina lähtöön, kätilö juoksi meidät kiinni ja antoi pussin lääkkeitä, joita minun olisi kuulunut ottaa aamuisin mutta joita ei ollut "ehditty" tuoda minulle. Samalla kävi ilmi, että vauvasta olisi pitänyt ottaa jotkut verikokeet, joten jouduimme riisumaan ja odottamaan labrahenkilöä. Vielä ovensuussa kätilö juoksi tuomaan jotain klexane-reseptiä, jonka lääkäri oli kuulemma määrännyt mutta jota en ollut kertaakaan saanut. Voisin nyt sitten apteekista ostaa ja parin päivän verran pistellä itseeni. Selvä.
Palasin sairaalaan seuraavana päivänä, kun vauva ei osannut imeä. Synnytyskätilöni oli paikalla ja tuli juttelemaan. Sain kuulla, että olin syypää siihen, ettei alatiesynnytys onnistunut, koska en ollut kävellyt käytäviä pitkin, kuten kätilö oli ehdottanut vaan halusin mieluummin kokeilla suihkua. Tässäkään ei ollut kyse mistään vaatimuksestani vaan kun kätilö ehdotti, että voisin kulkea käytävällä, kysyin, voinko mennä suihkuun, kun on niin tahmea olo. Piti ehdotusta silloin hyvänä. Vauvalla oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri ja pää virheasennossa, mutta juu, olihan se nyt minun vikaani. Jos olisin kävellyt, olisi napanuora varmaan löystynyt ja virheasento korjaantunut. Suihkussa sen sijaan pää luiskahti varmaan veden takia entistä enemmän virheasentoon ja napanuorakin kiristyi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näiden vastausten perusteella kuulostaa, että kätilö lienee ainoa ammattilainen, jolla on oikeus kohdella synnyttäjää, eli asiakasta huonosti, jos HÄNEN mielestään tämä kitisee turhasta, on laiska tai "tekokipeä". Kaupan kassoiltakin vaaditaan, että asiakasta ei saa koskaan kohdella töykeästi vaikka mitä paskaa sataisi niskaan miksi tämä oikeus on kätilöillä?
Kätilö saa työstään palkan. Hän ei ole tekemässä työtään silkkaa hyväntahtoisuuttaan vaan hänelle MAKSETAAN PALKKA siitä, että hoitaa työnsä hyvin ja kohtelee synnyttäjiä ihmisarvoisesti ja ystävällisesti.
Itse sain esikoisen kanssa todella surkeaa kohtelua synnärillä. Minua ei uskottu kun sanoin pari pv synnytyksen jälkeen että maitoa ei tule, vauva ei nuku ollenkaan ja on levoton. Sitten kun tein syöttöpunnituksen (itse, kätilöitä ei näkynyt) ja lähdin etsiskelemään kätilöitä (jotka löytyivät kaikki kerralla) kahvihuoneesta, sain tuloksen kertoessani kommentin: Kyllä sulta enemmän pitäisi tulla! Arvatkaa vaan oliko itku herkässä. Ensin minua ei uskottu, sitten syyllistettiin.
Toisen lapsen kanssa kohtelu oli täysin erilaista ja kohdalleni osui ihanat kätilöt. Minua jopa opastettiin imetyksessä, neuvottiin miten pumpulla voin stimuloida rintoja, tsempattiin ja kyseltiin vointiani. Sain siis sen kohtelun, jonka olisin tarvinut esikoiseni kohdalla.
Jos täällä on kätilöitä lukemassa, niin miettikää omaa käytöstänne tarkkaan. Olette osa monen synnyttäjän elämän tärkeintä ja herkintä kokemusta, ja muistot niistä eivät unohdu koskaan. Te voitte vaikuttaa ovatko nuo muistot painajaisia vai tuovatko kiitollisuuden mieleen vielä vuosienkin jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 14:51"]
Miten näiden vastausten perusteella kuulostaa, että kätilö lienee ainoa ammattilainen, jolla on oikeus kohdella synnyttäjää, eli asiakasta huonosti, jos HÄNEN mielestään tämä kitisee turhasta, on laiska tai "tekokipeä". Kaupan kassoiltakin vaaditaan, että asiakasta ei saa koskaan kohdella töykeästi vaikka mitä paskaa sataisi niskaan miksi tämä oikeus on kätilöillä?
[/quote]
Koska kätilö tietää aina paremmin kuin synnyttäjä itse. En tosiaan osaa sanoa mitään siihen miksi edes kiireen keskellä pitää olla töykeä. Ammattitaito mitataan juurikin siinä, että osaa kliinisten taitojen lisäksi pitää omat hermonsa kasassa ilman että vuorovaikutustaidot kärsivät.
Onneksi on lapset tehtynä, koska ahdistavinta lapsen saamisessa on se, että joutuu synnytyssairaalaan kätilöiden vaivoiksi. Niin kauan menee hyvin, kun ei ole komplikaatioita, synnytys on normaali ja imetys lähtee käyntiin ja itse jaksaa olla reipas. Muutenhan sitä on hankala asiakas ja piikki lihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta hitossa soitan sitä kelloa, jos minulta on juuri leikattu vatsa auki ja kipulääkitys on riittämätön!
t. "vaikea" potilas, jolle vain morfiinipiikit toivat helpotuksen
Ei ne kätilöt oo sinne töihin tulla istuskelemaan, syömään eväitä ja juomaan kahvia, vaan auttamaan uusia ja vanhoja(siis ei iältään) äitejä hoitamaan lastaan oikein, neuvomaan imetyksessä, vaipan vaihdossa, tuomaan lääkkeitä jos ei pääse sängystä ylös.
Onneksi itselle Oulussa sattu ihanat kätilöt kun viime kesänä ekaa kertaa synnytin. Todella empaattiset ja ammattitaitoiset. Ykskin kun tuli yövuoroon, niin sano aina illalla, että jos haluat nukku paremmin etkä saa unta nii tuo vaan vauva minulle! (ei kyllä tullu tarvetta mutta silti ihanasti tehty.) Heheh tästähän tuli tämmönen ylistysviesti näköjään;)
PS. Kyllä multa vielä viime kesänä, kätilön sanojen mukaan "raakattiin" jollain veitsen tapasella karvoja vähän pois alapäästä. Ei se nyt mikään hirveä majava ollu, mutta loppu ajasta oli HIEMAN hankala yrittää sieltä ajella niitä pois :D
JA missä sairaalassa muka mies saa kokoajan olla siellä?? Ei tuolla ainakaan, vain klo 12-19. Eli en olis voinut kokoajan miestä juoksuttaa siellä, niinku joku sano...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teinkin näin neljännen kohdalla kun vihdoin tajusin, miten sen homman pitää mennä. Oli omat panadolit ja mies petasi veriset lakanat sängyltä esikoisen kanssa. Äiti onneksi kävi myös auttamassa minua, koska hb oli niin alhaalla, etten meinannut jaloillani pysyä.
Aiemmissa sain kuunnella vittuilua ja marisemista ja huokailua kun uskalsin pyytää kipulääkettä ja apua, kun pyörryin lattialle matalan hb.n takia.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 10:04"]
en tiedä sitten, mutta minulle on herunut kiitota kätilöiltä synnytyksessä siitä, että olen ekstänyt kivun marisematta. Jokaisessa synnytyksessä on kehuttu, että ihanan rauhallinen synnyttäjä olen, enkä turhasta valita. Puudutuksenkin olen sitten saanut kun en ole enää jaksanut. Kaikin puolin synnytyksestä ja sen aikana tapahtuvista asioista olen saanut aina kiitosta kätilöiltä. Ehkä juuri siitä syystä minut on ohjattu aina kivaan huoneeseen yksin synnytyksen jälkeen. Vaikka en ole edes pyytänyt mitään omaa huonetta :) Ikinä en ole mitään hälyytyskelloja soitellut vaan ihan itse ruokani hakenut ja lapseni hoitanut alusta loppuun. Viimeisess synnytyksessä en tainut nähdä koko kätilöä synnytyksen jälkeen kuin kerran, kun hän kävi tarkastamassa kohtuni palautumisen painelemalla. Muutoin vein itse vauvan tarkastettavaksi kotiin lähtiessäni.
[/quote]
Kätilön unelmasynnyttäjä ei näy, ei kuulu, ei soita kelloa ja hoitaa synnytyksen tee se itse-menetelmällä, kiskoo itse jälkeiset ja pesee vauvan. Ymmärtää, miten raskasta ja tosi rasittavaa kätilölle on kuunnella sitä jatkuvaa marinaa, että synnytys sattuu ja joutua auttamaan ponnistuksessa kesken kahvitauon.
Mulla oli todella kivuliaat jälkisupparit, jotka tulivat varsinkin imettäessä. Muistan henkilökunnan turhautuneen ilmeen kun pyysin toista panadolia kipuihini. Jos vielä synnytän, otan omat lääkkeet mukaan, niin ei tarvitse vaivata.
[/quote]
Sama juttu. Jos kolmannen lapsen vielä joskus synnytän, osaan varautua synnärille jo paremmin. Eli mukaan omat lääkkeet jälkisuppareita varten, tutti ja tuttipullo ja pari tuttelipurkkia, ettei tarvitse soittaa kelloa, jos tulee lisämaidon tarvetta. Synnytykseen varaudun ajelemalla itseni posliiniksi, vaikka se viimeisillään ollessa vaatiikin pientä akrobatiaa. Mutta enhän voi järkyttää henkilökuntaa alkukantaisella alapääkarvoituksella! Synnytän luonnollisesti ääntäkään päästämättä, elegantisti, enkä piere, enkä todellakaan p*sko synnytyspöydälle. Ymmärrän, että epiduraalin kaltaiset toimenpiteet ovat kätilöille vaivalloisia järjestettäviä, eikä niitä pyydä kuin todelliset luuseriäidit, jotka voi haukkua jälkeenpäin selän takana ja edessä. Kotiin lähtiessä laitan kätilöille kahvin tippumaan, leivon pullat ja sanon kiitos ja anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä kätilöä ainakin tuntui selvästi ärsyttävän, kun pyysin häntä yöllä nostamaan vauvan syliini istuuduttuani ensin itse imetystä varten nojatuoliin aristavaa sektiohaavaani varoen. Kehtasin vieläpä olla ensisynnyttäjä ja epävarma imetyksen kanssa. Varsin tylyä kohtelua sain osakseni ja voin kertoa, että AHDISTI!
´Synnyttäjät jotka tulee valmiin suunnitelman kanssa synnyttämään ja sitten valittavat kun kaikkea ei voitukaan toteuttaa.
Ja sitten nämä "haluan luonnonmukaisen synnytyksen ei lääkkeitä " ja sitten halutaan emla verikoetta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 22:18"]
Yhtä kätilöä ainakin tuntui selvästi ärsyttävän, kun pyysin häntä yöllä nostamaan vauvan syliini istuuduttuani ensin itse imetystä varten nojatuoliin aristavaa sektiohaavaani varoen. Kehtasin vieläpä olla ensisynnyttäjä ja epävarma imetyksen kanssa. Varsin tylyä kohtelua sain osakseni ja voin kertoa, että AHDISTI!
[/quote]
No nyt ei kysytty sun marttyyritarinaa, vaan kätilöiden mielipiteitä.
Minuakin kiinnostaa AP:n kysymys. Kätilöt vastatkaa!
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 22:18"]
Yhtä kätilöä ainakin tuntui selvästi ärsyttävän, kun pyysin häntä yöllä nostamaan vauvan syliini istuuduttuani ensin itse imetystä varten nojatuoliin aristavaa sektiohaavaani varoen. Kehtasin vieläpä olla ensisynnyttäjä ja epävarma imetyksen kanssa. Varsin tylyä kohtelua sain osakseni ja voin kertoa, että AHDISTI!
[/quote]
No nyt ei kysytty sun marttyyritarinaa, vaan kätilöiden mielipiteitä.
Minuakin kiinnostaa AP:n kysymys. Kätilöt vastatkaa!
[/quote]
No oletpa symppis. Kerroin oman näkemykseni (jota kauniisti marttyyritarinaksi kutsut), jotta ketju nousisi ylös. Minuakin nääs kiinnostaa kätilöiden mielipiteet tästä asiasta. En nyt ihan ymmärrä, miksi vastaukseni sai sinut noin ärsyyntymään, mutta yritän pitää mielessä et ihmisillä vaan on välillä vähän huonoja päiviä.
Mun mielestä on aika epäammattimaista ruotia tällaista. En halua ajatella, että siinä avutomassa tilanteessa minä vielä ÄRSYTTÄISIN jotakuta, voi jessus.
Majava. Minua ärsyttää suunnattomasti naiset, jotka ei viitsi ajella alapäätään vaan tulevat majavina synnytykseen.
Siinä ponnistusvaiheessa on muutenkin niin kiire, että tuntuu turhauttavalta alkaa ajella rämemajavaa.
Kieltämättä tulee myös mieleen, että miten mies voi sinne mitään tehdä ja panna kun karvat tursuaa emättimen reiän ympärillä.
Ne, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Vaikka synnytys olisi mennyt hyvin, vauva syntynyt terveenä ja hyväkuntoisena, äiti olisi hyvävointinen synnytyksen jälkeen ja synnytyksen hoito ystävällistä, empaattista ja ammattitaitoista. Sitten valitetaan, että kun ei saatu perhehuonetta ja epiduraalia ei annettu heti synnärin ovella.
Tämä ärsyttää erityisesti silloin, kun samaan aikaan hoitaa vaikka toista äitiä, jolla hankala synnytys ja lapsi lastenosastolla, ja joka silti muistaa kiittää ja käyttäytyä ystävällisesti henkilökuntaakin kohtaan.
Mun kätilöä ainakin ärsytti kun joyain eritettäni meni sen vatteile, isoon ääneen sitä ällötteli.
Toisen kerran kätilö hiki kuinka ei ole edes eväitään ehtinyt syömään, kun en ponnistuvaihe kesti lähes 1,5 h.
Viimeksi isä ei ehtinyt mukaan ja tarrasin kätilöä hädissäni kädestä niin se se sai kauhean hepulin ja alkoi huutaa mulle, että päästä heti irti.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 10:04"]
en tiedä sitten, mutta minulle on herunut kiitota kätilöiltä synnytyksessä siitä, että olen ekstänyt kivun marisematta. Jokaisessa synnytyksessä on kehuttu, että ihanan rauhallinen synnyttäjä olen, enkä turhasta valita. Puudutuksenkin olen sitten saanut kun en ole enää jaksanut. Kaikin puolin synnytyksestä ja sen aikana tapahtuvista asioista olen saanut aina kiitosta kätilöiltä. Ehkä juuri siitä syystä minut on ohjattu aina kivaan huoneeseen yksin synnytyksen jälkeen. Vaikka en ole edes pyytänyt mitään omaa huonetta :) Ikinä en ole mitään hälyytyskelloja soitellut vaan ihan itse ruokani hakenut ja lapseni hoitanut alusta loppuun. Viimeisess synnytyksessä en tainut nähdä koko kätilöä synnytyksen jälkeen kuin kerran, kun hän kävi tarkastamassa kohtuni palautumisen painelemalla. Muutoin vein itse vauvan tarkastettavaksi kotiin lähtiessäni.
[/quote]
Kätilön unelmasynnyttäjä ei näy, ei kuulu, ei soita kelloa ja hoitaa synnytyksen tee se itse-menetelmällä, kiskoo itse jälkeiset ja pesee vauvan. Ymmärtää, miten raskasta ja tosi rasittavaa kätilölle on kuunnella sitä jatkuvaa marinaa, että synnytys sattuu ja joutua auttamaan ponnistuksessa kesken kahvitauon.
Mulla oli todella kivuliaat jälkisupparit, jotka tulivat varsinkin imettäessä. Muistan henkilökunnan turhautuneen ilmeen kun pyysin toista panadolia kipuihini. Jos vielä synnytän, otan omat lääkkeet mukaan, niin ei tarvitse vaivata.